52003HB0001

Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.6 artiklan nojalla annettu suositus neuvoston päätökseksi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta

(EKP/2003/1)

(2003/C 29/07)

(Euroopan keskuspankin antama 3 päivänä helmikuuta 2003)

PERUSTELUT

Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntöön on lisätty Nizzan sopimuksessa uusi 10.6 artikla. Siinä määrätään seuraavaa: "Valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuva neuvosto voi joko Euroopan keskuspankin suosituksesta ja Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan tai komission suosituksesta ja Euroopan parlamenttia ja Euroopan keskuspankkia kuultuaan yksimielisesti muuttaa [perussäännön 10 artiklan] 2 kohdan määräyksiä. Neuvosto suosittaa jäsenvaltioille näiden muutosten hyväksymistä. Muutokset tulevat voimaan sen jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ne ratifioineet valtiosääntöjensä mukaisesti ...". Perussäännön 10.6 artiklaa on tulkittava yhdessä Nizzan sopimuksen liitteenä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.6 artiklasta annetun julistuksen kanssa. Julistus kuuluu seuraavasti: "Konferenssi luottaa siihen, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.6 artiklassa tarkoitettu suositus annetaan mahdollisimman pian".

EKP antaa edellä esitetyn perusteella tämän suosituksen neuvoston päätökseksi perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta. EKP:n neuvosto on antanut tämän suosituksen yksimielisesti EKP:n työjärjestyksen 10.6 artiklan määräysten mukaisesti. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

1. YLEISIÄ HUOMIOITA

Perussäännön 10.6 artiklassa luodaan oikeudellinen perusta EKP:n neuvoston äänestysmenettelyjen mukauttamiselle. Koska artikla koskee ainoastaan perussäännön 10.2 artiklan muuttamista, äänestysmenettelyjen mukauttaminen ei vaikuta EKP:n neuvoston jäsenten oikeuteen olla läsnä EKP:n neuvoston kokouksissa (perussäännön 10.1 artikla) ja osallistua jäsenen asemassa keskusteluun. Äänestysmenettelyjen mukauttaminen ei myöskään millään tavoin vaikuta perussäännön 28, 29, 30, 32, 33 ja 51 artiklan nojalla tehtäviä päätöksiä koskeviin äänestyksiin (perussäännön 10.3 artikla).

Jotta EKP:n neuvosto kykenisi euroalueen laajennuttuakin tehokkaaseen ja joutuisaan päätöksentekoon, äänioikeutettujen kansallisten keskuspankkien pääjohtajien lukumäärän on oltava pienempi kuin EKP:n neuvostoon kuuluvien kansallisten keskuspankkien pääjohtajien kokonaismäärä. Äänioikeuksien rotaatiojärjestelmä on tasapuolinen, tehokas ja hyväksyttävä tapa jakaa äänioikeuksia. EKP:n johtokunnan kuusi jäsentä säilyttää pysyvän äänioikeutensa. Tämän seikan muuttamista olisi vaikea sovittaa yhteen sen erityisaseman kanssa, joka johtokunnan jäsenille on annettu EY:n perustamissopimuksessa ja perussäännössä. EKP:n johtokunnan jäsenet ovat EKP:n neuvoston jäsenistä ainoita, jotka on nimitetty Euroopan tasolla perustamissopimuksen mukaista menettelyä noudattaen ja jotka toimivat yksinomaan euroalueen näkökulmasta ja koko euroalueella toimivaltaisen EKP:n puolesta. On lisäksi otettava huomioon, että johtokunnan jäsenenä olevan EKP:n puheenjohtajan ääni ratkaisee, jos äänet menevät tasan EKP:n neuvostossa.

Rotaatiojärjestelmän tulisi perustua viiteen perusperiaatteeseen: "yksi jäsen, yksi ääni" -periaate, "osallistuminen ad personam" -periaate, edustavuusperiaate, automaattisuuden ja kestävyyden periaate ja avoimuusperiaate.

Ensinnäkin "yksi jäsen, yksi ääni"-periaatetta, joka on EKP:n ja eurojärjestelmän päätöksenteon perusperiaate, on edelleen sovellettava äänioikeutettuihin EKP:n neuvoston jäseniin. Rotaatiojärjestelmä merkitsee kuitenkin väistämättä, että pääjohtajien lukumäärän kasvaessa kaikilla EKP:n neuvoston jäsenillä ei ole enää pysyvää äänioikeutta.

Toiseksi kaikki EKP:n neuvoston jäsenet osallistuvat edelleen kokouksiin henkilökohtaisesti ja itsenäisesti siitä riippumatta, onko heillä äänioikeus vai ei.

Kolmanneksi on todettava, että koska rotaatiojärjestelmän käyttöönotto voisi teoriassa johtaa tilanteisiin, joissa EKP:n neuvoston äänioikeutetut jäsenet ovat jäsenvaltioista, joiden ei yhdessä tarkasteltuina katsottaisi edustavan riittävän hyvin koko euroalueen taloutta, järjestelmä olisi laadittava siten, ettei tällaisia tilanteita synny. Edustavuussyistä rotaatiojärjestelmässä on tehtävä ero pääjohtajien välillä sen suhteen, millaisin aikavälein heille annetaan äänioikeus (jäljempänä myös "äänioikeusfrekvenssi"), niin että suurempien jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajilla on äänioikeus useammin kuin pienempien jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajilla. Edustavuusnäkökohtien huomioon ottaminen poikkeaa nykyisistä EKP:n neuvoston äänestysmenettelyjä koskevista säännöksistä, mutta on perusteltua siksi, että on tarpeen mukautua niihin vaikutuksiin, joita laajentumisella on EKP:n neuvoston päätöksentekomenettelyihin. Tällaista pääjohtajien ryhmittelyä ennalta tulisi soveltaa vasta sen jälkeen, kun on ensin määritelty, kuinka usein kullakin kansallisen keskuspankin pääjohtajalla on äänioikeus. Koska jokaisella pääjohtajalla on jossain vaiheessa äänioikeus, "yksi jäsen, yksi ääni" -periaatetta sovellettaisiin edelleen kaikkiin pääjohtajiin, joilla kulloinkin on äänioikeus. Ryhmittelyn ei näin ollen pitäisi vaikuttaa itse päätöksentekoon, vaan sillä on merkitystä pelkästään sen määrittämiseksi, kuka äänestää milloinkin.

Neljänneksi rotaatiojärjestelmä on suunniteltava siten, että sekä itse järjestelmä että mikä tahansa sen sääntö, joka koskee pääjohtajien ryhmittelyä tai äänioikeuksien jakamista näille ryhmille, antaa järjestelmälle mahdollisuuden mukautua automaattisesti euroalueen laajentumiseen. Järjestelmän on lisäksi kyettävä mukautumaan tilanteeseen, jossa jäsenvaltioiden määrä on 27, eli siihen, että Euroopan unionin nykyisten jäsenvaltioiden lisäksi jäsenvaltioita ovat Nizzan sopimuksen liitteenä olevassa Euroopan unionin laajentumisesta annetussa julistuksessa luetellut 12 hakijamaata. Tämän niin kutsutun kestävyysperiaatteen avulla vältetään tilanteet, joissa jonkin pienten jäsenvaltioiden ryhmän jäsenillä on rotaation vuoksi äänioikeus useammin kuin niitä suurempien jäsenvaltioiden ryhmän jäsenillä.

Viidenneksi rotaatiojärjestelmän on oltava avoin. Näin ollen perussäännön muutetun 10.2 artiklan sanamuodon on oltava helposti ymmärrettävä, ja sen on täytettävä yhteisön primaarioikeuden teksteille asetetut vaatimukset.

Näiden perusperiaatteiden pohjalta EKP:n neuvoston äänestysmenettelyjä on suunniteltu muutettavaksi 1 artiklan mukaisesti.

2. ARTIKLOJA KOSKEVIA HUOMIOITA

1 artikla

Päätöksen 1 artiklassa luodaan äänioikeuksien rotaatiojärjestelmä EKP:n neuvostoon perussäännön 10.6 artiklassa asetetuissa rajoissa. EKP:n neuvoston äänestysmenettelyjä mukautetaan siitä päivämäärästä, jona sen jäsenten lukumäärä kasvaa suuremmaksi kuin 21. Nykyisten institutionaalisten järjestelyjen mukaisesti äänioikeuksien enimmäismäärä on 21. Johtokunnan kuusi jäsentä säilyttää pysyvän äänioikeutensa erityisasemansa vuoksi (ks. edellä). Pääjohtajille jaetaan jäljelle jäävät 15 äänioikeutta, joita kierrätetään ennalta määritettyjen sääntöjen mukaisesti. Kullakin EKP:n neuvoston äänioikeutetulla jäsenellä on yksi ääni, jota hän käyttää ainoastaan henkilökohtaisesti ja itsenäisesti. Sen varmistamiseksi, että kaikki EKP:n neuvoston tekemät päätökset edustavat euroalueen taloutta kokonaisuudessaan, pääjohtajat jaetaan ryhmiin, jotka eroavat toisistaan sen suhteen, miten usein ryhmän jäsenillä voi olla äänioikeus. Pääjohtajat jaetaan ryhmiin heidän keskuspankkejaan vastaaville jäsenvaltioille määritellyn järjestyksen mukaan. Tämä järjestys perustuu jäsenvaltioiden osuuksiin koko euroalueen indikaattorista, joka koostuu kahdesta osatekijästä: i) osuus niiden jäsenvaltioiden, joita ei koske poikkeus, yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta markkinahinnoin (jäljempänä "markkinahinnoin laskettu BKT") ja ii) osuus niiden jäsenvaltioiden, joita ei koske poikkeus, rahalaitosten yhteenlasketun taseen kokonaisvaroista. Ensimmäisen ja merkittävimmän osatekijän eli markkinahintaisen BKT:n valinta on perusteltua, koska sitä käytetään yleisesti kunkin rahaliittoon osallistuvan jäsenvaltion talouden koon objektiivisimpana kuvaajana. Toisen osatekijän perusteluna on tarve ottaa huomioon rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden rahoitussektorien erityismerkitys keskuspankkien päätösten kannalta. Markkinahinnoin lasketun BKT:n paino on 5/6, ja rahalaitosten yhteenlasketun taseen kokonaisvarojen paino 1/6. Tällainen painotus on asianmukainen, koska näin rahoitussektori on edustettuna riittävällä ja merkitsevällä tavalla.

Rotaatiojärjestelmä on tarkoitus toteuttaa kahdessa vaiheessa, jotka ovat riippuvaisia siitä, miten euroalueen laajentuminen jaksottuu.

- Pääjohtajat jaetaan kahteen ryhmään siitä päivämäärästä, jona heidän lukumääränsä kasvaa suuremmaksi kuin 15, aina siihen saakka kun heidän lukumääränsä saavuttaa 22:n. Jatkuvuuden turvaamiseksi rotaatio on katsottu aiheelliseksi toteuttaa alkuvaiheessa melko yksinkertaisella ja nykyisistä äänestysmenettelyistä vain vähän poikkeavalla tavalla. On epävarmaa, kuinka kauan rotaatiojärjestelmä toimii tällaisena, sillä se riippuu euroalueen laajentumisen jaksottumisesta. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu viisi keskuspankin pääjohtajaa niistä viidestä keskuspankista, joita vastaavilla jäsenvaltioilla on suurimmat osuudet edellä kuvatusta indikaattorista. Toiseen ryhmään kuuluvat kaikki muut kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. Ensimmäisen ryhmän viisi pääjohtajaa jakavat neljä äänioikeutta, ja toisessa ryhmässä olevat loput pääjohtajat jakavat 11 äänioikeutta. Rotaatiojärjestelmä edellyttää kuitenkin tiettyjä erityisjärjestelyjä aina siihen päivämäärään saakka, jona kansallisten keskuspankkien pääjohtajien lukumäärä kasvaa suuremmaksi kuin 18, jotta ensimmäisen ryhmän jäsenille ei tulisi harvemmin äänioikeus kuin toisen ryhmän jäsenille. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, miten 15 äänioikeutta jaetaan näiden kahden ryhmän kesken. Jotta vältetään tilanne, jossa johonkin ryhmään kuuluvien kansallisten keskuspankkien pääjohtajien äänioikeusfrekvenssi on 100 prosenttia, EKP:n neuvosto voi myös päättää lykätä rotaatiojärjestelmän aloittamista, kunnes kansallisten keskuspankkien pääjohtajien lukumäärä on suurempi kuin 18. Nämä tilapäisiksi tarkoitetut äänioikeuksien kierrättämisen erityisjärjestelyt olisi jätettävä EKP:n neuvoston päätettäviksi.

- Siitä päivämäärästä alkaen, jona pääjohtajien lukumäärä on 22, pääjohtajat jaetaan kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä koostuu niistä viidestä pääjohtajasta, joiden keskuspankkeja vastaavilla jäsenvaltioilla on suurimmat osuudet edellä kuvatusta indikaattorista. Toiseen ryhmään kuuluu puolet pääjohtajien kokonaismäärästä, tarvittaessa ylöspäin pyöristettynä. Tässä yhteydessä noudatetaan kestävyysperiaatetta äänioikeusfrekvenssiin liittyvän jonkinasteisen jatkuvuuden takaamiseksi toisessa ryhmässä. Tähän ryhmään kuuluvat pääjohtajat niistä keskuspankeista, joita vastaavilla jäsenvaltioilla on seuraavaksi ylimmät sijat edellä esitettyjen arviointiperusteiden mukaisesti määräytyvässä jäsenvaltioiden järjestyksessä. Kolmanteen ryhmään kuuluvat loput pääjohtajat. Ensimmäisellä ryhmällä on neljä, toisella kahdeksan ja kolmannella kolme äänioikeutta. Kun euroalueeseen kuuluu 27 jäsenvaltiota, ensimmäisen ryhmän äänioikeusfrekvenssi on 80 prosenttia, toisen 57 prosenttia ja kolmannen 38 prosenttia.

Äänioikeuksien rotaatioon pääjohtajien kesken sovelletaan myös periaatetta, jonka mukaan pääjohtajilla on kunkin ryhmän sisällä äänioikeus yhtä pitkän ajan. EKP:n neuvosto toteuttaa tämän yksinomaan operatiivisen periaatteen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet.

Ryhmien kokoonpanoa mukautetaan aina, kun yhteenlaskettua BKT:tä markkinahinnoin tarkistetaan perussäännön 29.3 artiklan mukaisesti, tai milloin tahansa, kun EKP:n neuvostoon kuuluvien pääjohtajien lukumäärä kasvaa euroalueen laajentumisen seurauksena. Komissio laatii tilastotiedot osuuksien laskemiseksi yhteenlasketusta BKT:stä markkinahinnoin niiden sääntöjen mukaisesti, jotka neuvosto vahvistaa perussäännön 29.2 artiklan nojalla. Rahalaitosten yhteenlasketun taseen kokonaisvaroja koskevien osuuksien laskemiseksi tarvittavat tiedot lasketaan Euroopan yhteisössä laskentahetkellä sovellettavien tilastointimenetelmien mukaisesti. Näin ollen EKP laskee osuudet neuvoston perussäännön 5.4 artiklan nojalla antamien säännösten mukaisesti. Näihin säännöksiin kuuluu Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23. marraskuuta 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2533/98(1) ja sitä tarkemmin määrittelevä rahalaitossektorin konsolidoidusta taseesta 22 päivänä marraskuuta 2001 annettu Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 2423/2001(2), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2174/2002(3).

Edellä mainitut viisivuotistarkistukset ovat perussäännön 29.3 artiklassa määritellyn periaatteen mukaisia. Tarkistuksiin perustuvia uusia osuuksia sovelletaan seuraavan vuoden ensimmäisestä päivästä alkaen. Kun EKP:n neuvostoon tulee yksi tai useampi uusi pääjohtaja, viiteajanjaksojen, joita noudatetaan laskettaessa kyseistä kansallista keskuspankkia vastaavan jäsenvaltion osuutta niiden jäsenvaltioiden, joita ei koske poikkeus, yhteenlasketusta BKT:stä markkinahinnoin ja rahalaitosten yhteenlasketun taseen kokonaisvaroista, olisi oltava samat kuin niiden, joita noudatettiin osuuksien viimeisimmän viisivuotistarkistuksen yhteydessä. Tällaisissa muissa kuin säännöllisin väliajoin tehtävissä tarkistuksissa määräytyviä uusia osuuksia sovelletaan siitä päivästä alkaen, jona kustakin uudesta pääjohtajasta tulee EKP:n neuvoston jäsen. Nämä yksityiskohdat ovat osa täytäntöönpanosäännöksiä, jotka EKP:n neuvosto antaa.

EKP:n neuvoston tehdessä päätöksiä, jotka ovat tarpeen rotaatiojärjestelmää koskevien operatiivisten yksityiskohtien täytäntöönpanemiseksi, päätöksentekoon osallistuvat kaikki jäsenet siitä riippumatta, onko heillä kyseisellä hetkellä äänioikeus vai ei, ja päätökset tehdään kahden kolmasosan äänten enemmistöllä.

2 artikla

Jäsenvaltioille on suositettava perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta tehtävän neuvoston päätöksen hyväksymistä. Muutos tulee voimaan vasta, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen valtiosääntöjensä mukaisesti. Voimaantuloaikataulu on muotoiltu saman mallin mukaan kuin Nizzan sopimuksen loppumääräyksissä.

(1) EYVL L 318, 27.11.1998, s. 8.

(2) EYVL L 333, 17.12.2001, s. 1.

(3) EYVL L 330, 6.12.2002, s. 29.