EUROOPAN KESKUSPANKIN LAUSUNTO,

annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006,

Euroopan unionin neuvoston pyynnöstä kahdesta ehdotuksesta neuvoston päätöksiksi, jotka koskevat toimintaohjelmaa tietojenvaihdosta, avunannosta ja koulutuksesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä (Perikles-ohjelma)

(CON/2006/35)

(2006/C 163/06)

Johdanto ja oikeudellinen perusta

Euroopan keskuspankki (EKP) vastaanotti 12 päivänä kesäkuuta 2006 Euroopan unionin neuvostolta pyynnön antaa lausunto kahdesta ehdotetusta toimesta: ehdotuksesta neuvoston päätökseksi tietojenvaihtoa, avunantoa ja koulutusta koskevan toimintaohjelman perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä (Perikles-ohjelma) tehdyn päätöksen 2001/923/EY muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta ja ehdotuksesta neuvoston päätökseksi tietojenvaihtoa, avunantoa ja koulutusta koskevan toimintaohjelman perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä (Perikles-ohjelma) tehdyn päätöksen 2001/923/EY muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta tehdyn neuvoston päätöksen soveltamisen ulottamisesta koskemaan jäsenvaltioita, jotka eivät osallistu rahaliittoon (1).

EKP:n toimivalta antaa lausunto perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 105 artiklan 4 kohtaan. Tämän lausunnon on antanut EKP:n neuvosto Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 17.5 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

1.   Yleisiä huomautuksia

Euron väärentämisen vastaisella taistelulla on erittäin tärkeä merkitys kansalaisten yhteistä rahaa kohtaan tuntemalle luottamukselle. EKP, jolla on yksinoikeus antaa lupa laskea liikkeeseen seteleitä yhteisössä, on aktiivisesti mukana näissä pyrkimyksissä. EKP kehittää erityisesti setelien ulkoasua ja euroseteleihin sisällytettäviä pitkälle kehitettyjä teknisiä ominaisuuksia, joiden avulla maallikot ja asiantuntijat voivat erottaa aidot setelit väärennetyistä. Lisäksi EKP tutkii rahanväärennösten tutkimuskeskuksessaan uusia väärennöstyyppejä ja käyttää hankkimiaan tietoja neuvoakseen lainvalvontaviranomaisia paremmin ja parantaakseen tulevien setelien ominaisuuksia. Rahanväärennösten tutkimuskeskus koordinoi kaikkien tiedossa olevien väärennettyjä euroja koskevien teknisten tietojen ja tilastotietojen levittämistä kaikille asianomaisille osapuolille. EKP suhtautuu myönteisesti Perikles-ohjelmaan pitäen sitä hyödyllisenä lisänä niille toiminnoille, joita EKP, Europol ja kansalliset viranomaiset käyttävät euron väärentämisen vastaisessa taistelussa.

2.   Erityisiä huomautuksia

EKP esittää ehdotetusta lainsäädännöstä kaksi erityistä huomautusta, jotka vastaavat eräitä niistä huomautuksista, joita se esitti Perikles-ohjelman ajallisen ja aineellisen soveltamisalan laajentamisesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 antamassaan lausunnossa CON/2005/22 (2).

2.1   Ehdotetun pidennyksen kesto

On tärkeää, että yhteisön lainsäädännöllä varmistetaan, että Perikles-ohjelman pidentäminen kytketään tarkoituksenmukaisella tavalla yhteen i) uusissa jäsenmaissa tapahtuvan euron käyttöönoton kanssa ja ii) eurosetelien toisen sarjan liikkeeseenlaskun kanssa. EKP vahvistaa käsityksenään olevan, että 31 päivään joulukuuta 2013 saakka ulottuva pidentäminen mahdollistaisi tällaisen riittävän kytkennän.

2.2   EKP:n ja Europolin osallistuminen Perikles-ohjelman perusteella tehtäviin rahoituspäätöksiin

Päällekkäisyyksien välttämiseksi ja johdonmukaisten ja toisiaan täydentävien toimien varmistamiseksi Perikles-ohjelman puitteissa sekä EKP:n asiantuntemuksen hyödyntämiseksi alalla olisi hyödyllistä, että komissio, EKP ja Europol tutkisivat yhdessä Perikles-ohjelmasta rahoitettavaksi ehdotetut hankkeet ja että valintapäätös tehtäisiin sen jälkeen kun EKP:tä ja Europolia on kuultu ja niiden kannanotot on otettu asianmukaisesti huomioon sen ohjausryhmän puitteissa, joka on jo perustettu euron väärentämisen vastaisen yhteisen strategian kehittämiseksi.

3.   Muutosehdotukset

Edellä esitetyn kannanoton lisäksi esitetään tämän lausunnon liitteessä luonnos muutosehdotuksiksi.

(1)  KOM(2006) 243 lopullinen sisältää molemmat ehdotukset (2006/0078(CNS) ja 2006/0079(CNS)).

(2)  EUVL C 161, 1.7.2005, s. 11.