European Central Bank - eurosystem
European Central Bank - eurosystem
Search
Muokkaa hakua
Pääsivu Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisut Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:sssä
Hakuehdotuksia
Järjestä tulokset
LEHDISTÖTIEDOTE

Eurojärjestelmän vakuuskäytäntö:
Ei-jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien ottaminen
yhteislistalle

22.7.2005

Vuonna 2004 Euroopan keskuspankin (EKP) neuvosto hyväksyi yhden vakuuslistan eli yhteislistan (Single List) asteittaisen käyttöönoton eurojärjestelmän vakuuskäytännössä (ks. lehdistötiedote 10.5.2004). Yhteislista korvaa nykyisen kahden vakuuslistan järjestelmän.

Yhteislistan käyttöönoton ensimmäisessä vaiheessa EKP:n neuvosto päätti lisätä eurojärjestelmän vakuuskäytäntöön uuden arvopaperiluokan (Euroopan talousalueen ulkopuolisissa G10-maissa sijaitsevien yhteisöjen liikkeeseen laskemat euromääräiset velkainstrumentit). Näitä instrumentteja ei aiemmin hyväksytty vakuuksiksi. Kun valmistelut oli saatu päätökseen, valikoitu joukko Euroopan talousalueen ulkopuolisissa G10-maissa sijaitsevien yhteisöjen liikkeeseen laskemia velkainstrumentteja lisättiin EKP:n verkkosivuilla julkaistavaan vakuuskelpoisten arvopaperien listaan 1.7.2005. Lisäksi EKP:n neuvosto tarkisti listan vakuuskelpoisten arvopaperien yhteydessä hyväksyttävistä ei-säännellyistä markkinoista (ks. myös lehdistötiedote 30.5.2005).

EKP:n neuvosto on nyt hyväksynyt käytännön, jota yhteislistan käyttöönoton toisessa vaiheessa ryhdytään noudattamaan otettaessa ei-jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä yhteislistalle kaikista euroalueen maista. Päätös koskee pankkilainoja ja ei-jälkimarkkinakelpoisia kiinteistövakuudellisia velkasitoumuksia (ks. myös lehdistötiedote 5.8.2004). Tulevan käytännön peruspiirteet esitellään alla.

Tarkempi kuvaus ei-jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien kelpoisuusvaatimuksista annetaan myöhemmin, kun julkaistaan uusi, tarkistettu painos yleisasiakirjasta ”Rahapolitiikan toteuttaminen euroalueella: Yleisasiakirja eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä”.

PANKKILAINAT

EKP:n neuvoston 18.2.2005 julkistetun päätöksen (ks. ”EKP:n neuvoston muut päätökset” 18.2.2005) mukaan pankkilainat sisällytetään yhteislistalle seuraavan aikataulun mukaisesti:

  • Pankkilainat tulevat vakuuskelpoisiksi eurojärjestelmän luotto-operaatioissa kaikissa euroalueen maissa 1.1.2007, jolloin otetaan käyttöön yhteiset kelpoisuusvaatimukset ja eurojärjestelmän luottoriskinarviointijärjestelmä (Eurosystem credit assessment framework, ECAF).
  • Väliaikaisen järjestelyn aikana 1.1.2007–31.12.2011 jokainen eurojärjestelmän keskuspankki saa itse päättää vakuuskelpoisille lainoille asetettavasta minimikoosta ja mahdollisesta käsittelymaksusta.
  • Yhteinen järjestely pankkilainojen käyttämisessä vakuuksina tulee käyttöön 1.1.2012 alkaen, ja siinä minimikoko on 500 000 euroa.

Kelpoisuusvaatimukset

Seuraavia kelpoisuusvaatimuksia sovelletaan 1.1.2007 alkaen:

Vakuuskelpoiset lainat: Vakuuskelpoinen laina on hyväksyttävän velallisen (ks. alla) velkasitoumus eurojärjestelmän vastapuolille, ja sen tulee täyttää alla määritellyt kelpoisuusvaatimukset. Pankkilainoihin sovellettavia kelpoisuusvaatimuksia sovelletaan myös syndikoituihin lainoihin. Myös pankkilainat, joita lyhennetään (eli pääomaa ja korkoja maksetaan takaisin ennalta sovitun aikataulun mukaisesti) ovat vakuuskelpoisia. Nostamattomat luottolimiitit (esim. nostamattomat valmiusluottolimiitit), sekkiluotot tai remburssit (jotka eivät ole pankkilainoja sinänsä, vaikka niissä sitoudutaankin luoton maksamiseen) eivät ole vakuuskelpoisia. Pankkilainat, joilla on huonompi etuoikeus (pääomaan ja/tai korkoihin) kuin liikkeeseenlaskijan muilla pankkilainoilla tai velkainstrumenteilla, eivät nekään ole vakuuskelpoisia.[1]

Hyväksyttävät velalliset: Velallisiksi hyväksytään yritykset ja julkisyhteisöt.[2] Takaajiin ja hyväksyttäviin takauksiin sovelletaan samoja sääntöjä kuin vakuuskelpoisiin jälkimarkkinakelpoisiin velkainstrumentteihin.[3]

Lainojen minimikoko: Vuodesta 2007 vuoteen 2012 jokainen kansallinen keskuspankki soveltaa itse valitsemaansa minimikokoa. Vuodesta 2012 alkaen sovelletaan yhteistä 500 000 euron minimikokoa.

Velallisen luottokelpoisuus: Hyväksyttävien velallisten tulee olla vakavaraisia. Vakavaraisuuden arvioinnissa käytetään eurojärjestelmän luottoriskinarviointijärjestelmää ECAFia (ks. kohta 1.3).

Valuutta: Ainoastaan euromääräiset pankkilainat hyväksytään.

Maturiteetti: Ei enimmäis- tai vähimmäisrajoituksia.[4]

Lainasopimukseen sovellettava lainsäädäntö: Lainasopimukseen tulee soveltaa jonkin euroalueen maan lakia.

Velallisen sijaintipaikka: Velallisen/takaajan tulee sijaita jossakin euroalueen maassa.

Muut oikeudelliset velvoitteet

Euroalueen maissa on erilaisia lainsäädännöllisiä vaatimuksia, joita on noudatettava sen varmistamiseksi, että pankkilaina todella saadaan vakuudeksi ja että lainat pystytään realisoimaan vastapuolen maksukyvyttömyystapauksissa nopeasti. Vaatimukset koskevat vakuuskäytön ilmoittamista velalliselle, pankkisalaisuutta sekä lainojen siirtämistä ja realisointia. Koska näitä asioita ei käsitellä yhdenmukaisesti kaikissa kansallisissa lainsäädännöissä, oikeudelliset velvoitteet ja niiden täyttäminen saattavat vaihdella maasta toiseen.

Eurojärjestelmän luottoriskinarviointijärjestelmä (ECAF)

Luottoriskinarviointijärjestelmään on koottu ne tekniikat ja säännöt, joihin eurojärjestelmän vakuuskelpoisille omaisuuserille asettamat ”tiukat luottokelpoisuusvaatimukset” pohjautuvat. Järjestelmässä käytetään neljää lähdettä luottokelpoisuuden arvioinnissa: ulkoisia luottoluokituslaitoksia (External Credit Assessment Institution, ECAI), kansallisten keskuspankkien omia luottoriskinarviointijärjestelmiä (Internal Credit Assessment System, ICAS)[5], vastapuolten sisäisiin asiakasriskiluokituksiin perustuvia (Internal Ratings Based, IRB) järjestelmiä ja hyväksyttyjen kolmansien toimijoiden käytössä olevia luottoluokitusvälineitä (Rating Tool, RT). Luottokelpoisuuden arvioinnissa käytettäviä lähteitä ei aseteta järjestykseen, vaan vastapuoli voi valita niistä käyttöönsä minkä tahansa.

Kunkin arvioinnissa käytettävän lähteen tulee täyttää sille asetettavat kelpoisuusvaatimukset. Vaatimusten avulla taataan luottoriskinarviointijärjestelmän periaatteiden eli tarkkuuden, johdonmukaisuuden ja vertailtavuuden toteutuminen näiden neljän tarkasteltavan lähteen kesken sekä kussakin lähteessä erikseen. Eurojärjestelmä seuraa eri lähteiden arvioiden oikeellisuutta suhteessa vertailukohteeseen voidakseen taata, että hyväksyttävät vakuudet täyttävät luottokelpoisuuden vähimmäisvaatimukset.

Eurojärjestelmä tulee julkistamaan hyväksyttävien velallisten luottokelpoisuudelle asetettavat rajat ja ei-jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien takaajien hyväksymisvaatimukset sekä luottokelpoisuusarvioinnin lähteiden seurannassa käytettävän vertailukohteen. Eurojärjestelmä tulee julkaisemaan myös listan hyväksyttävistä ulkoisista luokituslaitoksista sekä hyväksyttävistä kolmansien toimijoiden luottoluokitusvälineistä palveluntarjoajineen.

Kunkin vastapuolen on ilmoitettava, mitä tarjolla olevista luottokelpoisuusarvioinnin lähteistä (ECAI, IRB-järjestelmä, RT tai ICAS) se tulee käyttämään ensisijaisena välineenä arvioidessaan vakuudeksi tarjottavien pankkilainojen velallisia/takaajia. Vastapuolen on sitouduttava käyttämään samaa arviointijärjestelmää tietyn ajan (esim. vuosi). Vastapuolten toimittamat hyväksyttävien velallisten/takaajien listat tulevat olemaan ehdottoman luottamuksellisia ja ainoastaan eurojärjestelmän ja vastapuolen tiedossa.

Julkista luottoluokitusta vailla oleviin jälkimarkkinakelpoisiin arvopapereihin tullaan soveltamaan samoja eurojärjestelmän luottoriskinarviointijärjestelmän tekniikoita ja sääntöjä, joita pankkilainoihin on tarkoitus soveltaa.

Menettelyt

Pankkilainojen vakuuskäytön menettelyjen toteutus riippuu kunkin maan oikeusjärjestelmästä ja toimintaympäristöstä ja siitä, miten suureksi vastapuolten käyttämien vakuuskelpoisten lainojen yhteismäärän odotetaan nousevan.

Väliaikaisen järjestelyn alkaessa jokainen kansallinen keskuspankki ottaa käyttöön kansallisen ratkaisun, joka täyttää yhteisesti asetetut palvelun vähimmäisvaatimukset. Näin varmistetaan, että eurojärjestelmässä tarjotaan pankkilainojen siirrossa tietty palvelun vähimmäistaso. Kirjeenvaihtajakeskuspankkimallin (Correspondent Central Banking Model, CCBM) avulla vastapuolet voivat käyttää toisessa maassa olevia pankkilainoja.

EI-JÄLKIMARKKINAKELPOISET KIINTEISTÖVAKUUDELLISET VELKAINSTRUMENTIT

Ei-jälkimarkkinakelpoisissa kiinteistövakuudellisissa velkainstrumenteissa ei varsinaisesti ole kyse arvopaperistamisesta. Tähän omaisuuseräluokkaan kuuluu alkuvaiheessa ainoastaan irlantilaisia kiinteistövakuudellisia velkasitoumuksia, koska Irlannin lainsäädäntö mahdollistaa tällaisia arvopapereita koskevia erikoissäännöksiä, joita ei ole helppo siirtää muihin euroalueen maihin. Toistaiseksi eurojärjestelmä ei pidä tarpeellisena tämän Irlannissa käytössä olevan arvopaperiluokan ulottamista kaikkiin euroalueen maihin, sillä asuntokiinnitysluotot ovat jo monissa maissa vakuuskelpoisia arvopaperistetussa muodossa, joko asuntokiinnitysvakuudellisina arvopapereina tai pfandbrief-tyyppisinä instrumentteina.

  1. [1] Sama pätee nykyisen ykköslistan kohdalla (ks. yleisasiakirjan luku 6, alaviite 3).

  2. [2] EKT 95:n (Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä 1995) sektoriluokitusta noudattaen hyväksyttävät velalliset kuuluvat seuraaviin luokkiin: valtionhallinto, osavaltio-/aluehallinto, paikallishallinto ja yritykset. Myös ylikansalliset ja kansainväliset laitokset hyväksytään velallisiksi.

  3. [3] Ks. yleisasiakirjan luku 6.

  4. [4] Kuten nykyäänkin (ks. yleisasiakirjan luku 6.2), kansallinen keskuspankki voi päättää olla hyväksymättä pankkilainoja, jotka erääntyvät ennen sen rahapoliittisen operaation eräpäivää, jossa niitä käytetään.

  5. [5] Käytettävissä ainoastaan Saksassa, Espanjassa, Ranskassa ja Itävallassa.

YHTEYSTIEDOT

Euroopan keskuspankki

Viestinnän pääosasto

Kopiointi on sallittu, kunhan lähde mainitaan.

Yhteystiedot medialle