Yhteenveto

Koronaviruspandemian (covid-19) viimeaikainen paheneminen on heikentänyt euroalueen talousnäkymiä lyhyellä aikavälillä, mutta elpymistä on havaittavissa. Vaikka rajoituksia jouduttiin laajentamaan ja tiukentamaan vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä, taloudellinen toiminta supistui merkittävästi vähemmän kuin joulukuisissa eurojärjestelmän asiantuntijoiden arvioissa oli odotettu, sillä pandemian kanssa on opittu elämään. Lisäksi teollisuustuotanto kasvoi vahvasti, ja ulkoinen kysyntä piristyi. Uusien sulkutoimien yhteydessä on otettu käyttöön finanssipoliittisia lisätukia, mutta toiminnan arvioidaan silti supistuvan vielä uudemman kerran vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä. Lähitulevaisuudessa talouden näkymiin vaikuttaa ratkaisevasti pandemiakehitys ja etenkin se, miten nopeasti ja missä määrin rajoituksia voidaan purkaa rokotusten edetessä. Vuoden 2021 alkupuolen rajoitustoimet on nyt oletettu tiukemmiksi kuin joulukuun 2020 arvioissa, mutta sen jälkeen oletuksena on aiempien asiantuntija-arvioiden tapaan, että rokotusten tuotantoa ja jakelua pystytään lisäämään niin, että rajoituksia voidaan höllentää selvemmin ja terveydellinen kriisi ratkeaa alkuvuodesta 2022. Kun taloutta lisäksi tuetaan huomattavasti Next Generation EU (NGEU) -elpymispaketin varoilla ja muilla raha- ja finanssipoliittisilla toimilla ja vientikysyntä elpyy vielä lisää, talouden ennakoidaan piristyvän selvästi vuoden 2021 toiselta neljännekseltä lähtien ja BKT:n odotetaan palautuvan kriisiä edeltäneisiin lukemiin vuoden 2022 toisella neljänneksellä eli neljännesvuotta nopeammin kuin aiemmissa arvioissa. BKT:n keskipitkän aikavälin kasvunäkymät on siis arvioitu hyvin samankaltaisiksi kuin joulukuun 2020 asiantuntija-arvioissa. Skenaariossa tukitoimilla onnistutaan ehkäisemään kriisin mittava laajeneminen rahoitusalalla ja vähentämään sen taloudellisia jälkiseurauksia, joten BKT:n odotetaan olevan vuoden 2023 loppuun mennessä 3,3 % suurempi kuin vuonna 2019 ennen kriisin puhkeamista.^[1]

Inflaatiovauhti vaihtelee tuntuvasti seuraavien vuosineljännesten kuluessa, mutta keskipitkällä aikavälillä hintapaineiden odotetaan pysyvän heikon kysynnän vuoksi vaimeina, kunnes talouden elpyminen vähitellen vahvistaa niitä. Vuoden 2021 YKHI-inflaatiovauhti on nyt arvioitu 0,5 prosenttiyksikköä nopeammaksi kuin joulukuisissa asiantuntija-arvioissa, sillä tuoreimmat tiedot kertovat ennakoitua nopeammasta inflaatiosta, jota todennäköisesti vielä nopeuttavat jonkin aikaa öljyn hinnan viimeaikainen raju nousu ja Saksan tilapäisen arvonlisäveroalennuksen päättyminen. Tuoreimpien tietojen mukaan ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio nopeutui tammikuussa 2021 paljon odotettua nopeammin. Pieni osa nopeutumisesta vaikuttanee pitempään, mutta suurimmaksi osaksi sen arvioidaan johtuneen tilapäisistä muun muassa tilastointiin liittyvistä tekijöistä, kuten muutoksista YKHI-indeksin painoissa ja laskennallisissa hinnoissa. Kaiken kaikkiaan YKHI-inflaation odotetaan piristyvän huomattavasti. Sen arvioidaan olevan 1,5 % vuonna 2021 (0,3 % vuonna 2020) ja jopa 2,0 % vuoden viimeisellä neljänneksellä. Vuonna 2022 se hidastuu ja on 1,2 % ja vuonna 2023 se nopeutuu uudelleen ja on 1,4 %. Vuoden 2021 YKHI-inflaatiovauhti on arvioitu selvästi nopeammaksi kuin joulukuussa 2020 julkaistuissa eurojärjestelmän asiantuntija-arvioissa pääasiassa siksi, että öljyn hinta on oletettua paljon korkeampi. Vuoden 2022 inflaatiovauhti on nyt arvioitu hieman nopeammaksi, ja vuotta 2023 koskeva arvio on ennallaan.

EKP:n asiantuntijoiden maaliskuun 2021 arvioissa kansainvälistä ympäristöä koskevissa oletuksissa ei ole vielä otettu huomioon Yhdysvaltain tuoretta finanssipoliittista tukipakettia, sillä sen suuruudesta, sisällöstä ja ajoituksesta ei arvioita laadittaessa ollut tarkkaa tietoa. Kehikossa 4 käsitellään tarkemmin tekijöitä, jotka voivat muuttaa Yhdysvaltain ja euroalueen talouskehitystä verrattuna arvioon.

Koska pandemian etenemiseen sekä taloudelle aiheutuviin vaurioihin liittyy edelleen huomattavaa epävarmuutta, asiantuntija-arvioissa esitetään jälleen kaksi vaihtoehtoista skenaariota. Lievässä skenaariossa rokotuskampanjat etenevät oletettua tehokkaammin ja rajoitukset puretaan vähitellen vuoden 2021 loppuun mennessä. Pandemian kanssa on opittu elämään, joten taloudelliset kustannukset jäävät pienemmiksi. Tässä skenaariossa BKT elpyisi 6,4 % vuonna 2021 ja saavuttaisi kriisiä edeltävät lukemat jo kolmannella vuosineljänneksellä. Inflaatio nopeutuisi ja olisi 1,7 % vuonna 2023. Vaikeassa skenaariossa pandemia pahenee voimakkaasti ja uudet virusmuunnokset heikentävät rokotusten tehoa, jolloin valtiot joutuvat pitämään osan rajoituksista voimassa vuoden 2023 puoliväliin saakka ja huomattava osa taloudellisesta potentiaalista menetetään pysyvästi. Tässä skenaariossa BKT kasvaisi vain 2,0 % vuonna 2021 ja pysyisi pienempänä kuin ennen kriisiä koko arviointijakson ajan. Inflaatiovauhti olisi 1,1 % vuonna 2023. Vaihtoehtoiset skenaariot on esitetty kohdassa 5.

1 Arvioiden pohjana käytetyt keskeiset oletukset

Perusskenaarion pohjana on oletus, että rajoituksia pystytään purkamaan nopeasti vuoden 2021 toiselta neljännekseltä lähtien ja että terveydellinen kriisi päättyy alkuvuodesta 2022. Vuoden 2021 alussa rajoituksia tiukennettiin euroalueella, ja oletuksena on, että niitä puretaan vasta ensimmäisen neljänneksen lopulla. Rajoitusten odotetaan olevan keskimäärin tiukempia kuin vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä ja myös tiukempia kuin joulukuun 2020 asiantuntija-arvioiden oletuksissa. Perusskenaariossa oletetaan, että rajoituksia puretaan nopeasti vuoden 2021 toiselta neljännekseltä lähtien, kun rokotuskampanjoita pyritään nopeuttamaan hyväksymällä uusia rokotteita ja valmistamalla niitä useammissa tuotantolaitoksissa. Kuten edellisissäkin asiantuntija-arvioissa, odotuksena on, että viimeisetkin rajoitukset pystytään poistamaan vuoden 2022 alkupuolella. Pandemiakehitys on oletettu keskimäärin samankaltaiseksi myös kansainvälisessä ympäristössä.

EU:n elpymispaketin ja muiden merkittävien raha- ja finanssipoliittisten toimien avulla tuetaan tulotasoa ja vähennetään työpaikkojen menetyksiä ja konkursseja. Näin pystytään estämään reaalitalouden ja rahoitusalan ongelmien keskinäisten haittavaikutusten kehittymisen noidankehäksi. Perusskenaariossa on otettu huomioon paitsi arvioiden laadintahetkeen mennessä toteutetut EKP:n rahapoliittiset toimet myös koronakriisiin liittyviä harkinnanvaraisia finanssipoliittisia toimia, joiden suuruus suhteessa BKT:hen on noin 4¼ % vuonna 2020 ja 3¼ % vuonna 2021 (ks. kohta 3). Valtioiden myöntämät lainat ja lainatakaukset sekä valtioiden pääomasijoitukset helpottanevat likviditeettitarpeiden kattamista. Valvonta- ja makrovakauspolitiikalla on vapautettu pankkien pääomaa tappioiden kattamiseen ja tuettu luotonantoa reaalitaloudelle. Pääomaa on vapautettu puskureista, pankkeja on ohjeistettu varomaan suhdannevaikutusta luottotappiovarauksissa ja niiden tappionsietokykyä on pyritty parantamaan erilaisilla toimilla. Mikä tärkeintä, raha-, finanssi- ja valvontapoliittisilla toimilla oletetaan pystyttävän pitkälti välttämään vakavat reaalitalouden ja rahoitusalan ongelmien keskinäisten haittavaikutusten noidankehät.

2 Reaalitalous

BKT supistui vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä, mutta selvästi odotettua vähemmän. BKT supistui vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä 0,7 % eli huomattavasti vähemmän kuin joulukuun asiantuntija-arvioiden perusskenaariossa odotettiin (2,2 %). Supistuminen jäi jopa vähäisemmäksi kuin lievässä skenaariossa, vaikka rajoitukset olivat samaan aikaan odotettua tiukempia. Myönteinen yllätys saattaa liittyä osittain siihen, että vientikysyntä vahvistui odotettua vahvemmin, mutta talouden toimijat ovat myös ilmeisesti oppineet selviytymään rajoituksista paremmin kaikilla sektoreilla. BKT jäi vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä kuitenkin 4,9 % pienemmäksi kuin vuoden 2019 viimeisellä neljänneksellä ennen pandemiaa.

BKT:n odotetaan supistuvan rajoitustoimien vuoksi vielä hieman vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä ja kasvavan sitten maltillisesti toisella vuosineljänneksellä. Alkuvuodesta 2021 sulkutoimia jatkettiin ja tiukennettiin monissa euroalueen maissa, kun koronavirustartunnat lisääntyivät ja virusmutaatioiden myötä uhkana oli uusi tartuntojen aalto. Arvioiden laadintahetken tietoihin, kuten kokonaistuotantoa kuvaavaan ostopäällikköindeksiin (helmikuussa 48,1) sekä muihin usein päivitettäviin indikaattoreihin nojautuvien lyhyen aikavälin ennustemallien perusteella BKT supistuu todennäköisesti aavistuksen ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Kuten vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä, rajoitusten odotetaan haittaavan enemmän palvelu- kuin teollisuustuotantoa. Toiminnan supistumista sulkutoimista kärsivillä aloilla pystytään todennäköisesti hillitsemään hiljattain ilmoitetuilla kohdennetuilla finanssipoliittisilla tukitoimilla. Kaiken kaikkiaan BKT:n odotetaan supistuvan 0,4 % vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä ja kasvavan 1,3 % toisella neljänneksellä. Joulukuun 2020 asiantuntija-arvioissa sen odotettiin kasvavan 0,6 % ensimmäisellä ja 1,7 % toisella vuosineljänneksellä.

Taloudellisen toiminnan arvioidaan piristyvän vahvasti vuoden 2021 jälkipuoliskolla, sillä rajoituksia odotetaan höllennettävän. Oletuksena on, että rajoituksia kevennetään nopeaan tahtiin, epävarmuus vähenee entisestään ja luottamus vahvistuu, sillä rokotustahdin odotetaan nopeutuvan. Toimintaa piristävät myös vientikysynnän oletettu vankka elpyminen, finanssi- ja rahapoliittinen tuki sekä aiemmin lykättyjen hankintojen toteuttaminen. Kotimainen kysyntä ja varsinkin yksityinen kulutus ovat tärkeässä asemassa. BKT:n odotetaan ylittävän vuoden 2019 viimeisen neljänneksen lukemat vuoden 2022 toisella neljänneksellä, ja arviointijakson viimeisenä vuosineljänneksenä sen odotetaan olevan 3,3 % suurempi kuin ennen kriisiä.

Yksityisen kulutuksen odotetaan elpyvän vahvasti vuonna 2021 ja olevan siitä lähtien tärkein elpymisen taustatekijä. Vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä yksityinen kulutus väheni jälleen uusien sulkutoimien ja rajoitusten vuoksi elvyttyään sitä ennen kolmannella vuosineljänneksellä vankasti, joskaan ei pandemiaa edeltäneisiin lukemiin. Yksityisen kulutuksen väheneminen oli tärkein tekijä taloudellisen toiminnan uuden supistumisen taustalla. Kulutus supistui tällä kertaa kuitenkin vähemmän kuin aiemmin oli oletettu, kenties siksi, että rajoitukset kohdennettiin tarkemmin ja kotitaloudet olivat oppineet sopeutumaan tilanteeseen (esimerkiksi lisäämällä verkko-ostamista). Yksityinen kulutus oli hyvin vaihtelevaa ja väheni yleisesti ottaen vuoden 2020 kuluessa, vaikka kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot pysyivät julkisten tukien ansiosta vakaampina, eli säästämisasteessa tapahtui merkittäviä muutoksia. Rajoituksia on yhä tiukennettu, joten yksityisen kulutuksen odotetaan vähenevän entisestään vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä, mikä kasvattaa säästämisastetta vielä hieman. Yksityisen kulutuksen arvioidaan elpyvän vuoden 2021 toiselta neljännekseltä lähtien ja palautuvan kriisiä edeltäviin mittoihin vuoden 2022 kolmannella neljänneksellä. Yksityistä kulutusta piristänevät epävarmuuden asteittainen väheneminen sekä se, että säästämisaste lähestyy vähitellen kriisiä edeltänyttä tasoaan pakko- ja varovaisuussäästämisen tarpeen väistyessä. Korkea työttömyysaste ja nettomääräisten tulonsiirtojen pieneneminen kuitenkin jarruttanevat yksityisen kulutuksen elpymistä.

Vuonna 2020 huomattavasti ja äkillisesti vähentyneiden asuinrakennusinvestointien odotetaan alkavan kasvaa vähitellen arviointijakson aikana. Asuinrakennusinvestoinnit kasvoivat 0,5 % vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä mutta jäivät silti liki 3 % vähäisemmiksi kuin ennen pandemiaa. Jatkossa asuntojen hintojen odotetaan nousevan asumiskustannuksia nopeammin (Tobinin q), ja myös käytettävissä olevien tulojen elpyminen tukenee asuinrakennusinvestointeja. Kuluttajien luottamus on lähes koko arviointijakson ajan heikompaa ja työttömyys suurempaa kuin ennen kriisiä, mikä todennäköisesti hillitsee asuinrakennusinvestointien elpymistä keskipitkällä aikavälillä ja pitää ne pienempinä kuin ennen kriisiä odotettavasti vuoden 2022 lopulle saakka.

Yritysten investointien odotetaan elpyvän huomattavasti vuosina 2021–2022 ja saavuttavan kriisiä edeltäneen tasonsa alkuvuodesta 2022. Niiden arvioidaan piristyneen merkittävästi vuoden 2020 jälkipuoliskolla heikon alkuvuoden jälkeen. Vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä yritysten investoinnit kärsivät hieman osana yleistä taloudellisen toiminnan heikkoutta, mutta niiden odotetaan alkavan piristyä toisella vuosineljänneksellä, kun kansainvälinen ja kotimainen kysyntä elpyvät ja voitot alkavat taas kasvaa. Oletusten mukaan investointeja tukevat myös suotuisa rahoitustilanne ja EU:n elpymissuunnitelman investointituki.

Yritysten bruttovelkaantuminen lisääntyi merkittävästi vuonna 2020. Sen odotetaan vähenevän jonkin verran mutta olevan arviointijakson lopussa edelleen suurempaa kuin ennen kriisiä. Bruttovelkaantumisen kasvu johtui yritysten tulosten rajusta heikkenemisestä ensimmäisen sulkuvaiheen aikana ja likviditeettivajeen täyttämisestä velkarahoituksella. Lähiaikoina bruttovelkaantuminen kasvanee vielä hieman. Sen odotetaan vähenevän maltillisesti ja olevan vielä vuonna 2023 merkittävästi suurempaa kuin ennen kriisiä, jolloin velkaa oli jo paljon. Yritysten bruttovelkasuhteen kasvun odotetaan jarruttavan investointien kasvua arviointijaksolla suurista kassavaroista huolimatta, kun yritykset pyrkivät palauttamaan taseitaan parempaan kuntoon. Huolta velan kestävyydestä lievittää kuitenkin se, että yritysten bruttomääräiset korkomenot ovat ennätyksellisen pienet ja niiden odotetaan kasvavan vain hieman tulevina vuosina.

Vientikysynnän elpymisen odotetaan ylläpitävän viennin kasvua, eli ulkomaankaupalla on positiivinen nettovaikutus BKT:n kasvuun vuonna 2021, minkä jälkeen vaikutus tasaantuu. Vahva vientikysyntä piti yllä euroalueen viennin elpymistä, ja vienti kasvoi vankasti vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä huolimatta siitä, että rajoituksia otettiin taas käyttöön. Kysynnän suuntautuminen uudelleen palveluista kulutustavaroihin tuki euroalueen tehdasteollisuuden vientiä, mutta palveluvienti pysyi vaimeana etenkin matkailualalla. Vuodesta 2021 vakaan vientikysynnän pitäisi helpottaa viennin kasvua, jota saattavat kuitenkin vaimentaa koronavirukseen liittyvä epävarmuus, logistiikkasektorin pullonkaulat sekä viennin hintakilpailukyvyn huononeminen euron kurssin aiemman vahvistumisen seurauksena. Pandemiakehitys heikentää euroalueen sisäistä kysyntää, ja tuonnin odotetaan kasvavan vientiä vähemmän vuonna 2021. Ulkomaankaupan nettovaikutus BKT:n kasvuun on siis vuonna 2021 positiivinen mutta suurin piirtein neutraali vuosina 2022 ja 2023.

Työmarkkinoiden näkymät on toistuvien myönteisten tilastouutisten valossa arvioitu paremmiksi kuin joulukuun 2020 asiantuntija-arvioissa, ja työttömyysasteen odotetaan nousevan seuraavina vuosineljänneksinä vain vähän. Työttömyysaste oli vuoden 2020 viimeisellä neljänneksellä 8,2 % (toisella vuosineljänneksellä 7,4 %), mikä oli yllättävän myönteinen tilastouutinen, sillä joulukuun 2020 asiantuntija-arvioissa työttömyysasteen arvioitiin olevan 8,8 %. Kahdessa aiemmassa arviossa työttömyysasteen nousu oli arvioitu nopeammaksi kuin sittemmin toteutunut nousu. Myönteisten uutisten taustalla olivat työllisyyden kriisinkestävyyden paraneminen ja se, että työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen piirissä olevien työntekijöiden määrä kasvoi odottamatta toisen aallon sulkutoimien jälkeen. Työllisyys oli viimeisellä vuosineljänneksellä silti edelleen 1,9 % vähäisempää kuin vuoden 2019 neljännellä vuosineljänneksellä. Kun tilanne työmarkkinoilla alkaa normalisoitua ja työntekijät poistuvat työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen piiristä, työttömyysasteen arvioidaan vielä nousevan ja olevan korkeimmillaan 8,7 % tämän vuoden toisella neljänneksellä (eli jäävän pienemmäksi kuin joulukuun asiantuntija-arvioissa). Vuoden 2023 lopulla työttömyysasteen arvioidaan laskevan 7,5 prosenttiin talouden elpymisen myötä. Näissä arvioissa oletetaan, että suuri osa työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen piirissä olevista työntekijöistä pystyy palaamaan säännölliseen työhön. Arviointijakson loppuun mennessä työttömyysasteen ja työllisten määrän odotetaan palautuvan miltei kriisiä edeltäviin lukemiin.

Arvioiden mukaan työn tuottavuuden kasvu työntekijää kohden laskettuna elpyy vuoden 2021 alusta lähtien. Vuoden 2020 alkupuoliskolla työn tuottavuus romahti, elpyi sitten, ja heikkeni taas viimeisellä vuosineljänneksellä, kun rajoituksia tiukennettiin ja yhä useammissa maissa jouduttiin turvautumaan työpaikkojen säilyttämisjärjestelyihin. Työntekijää kohden lasketun työn tuottavuuden kasvun arvioidaan elpyvän vuoden 2021 alkupuoliskolla ja tasaantuvan sitten vähitellen arviointijakson mittaan. Tuottavuus työtuntia kohden on reagoinut koronapandemiaan paljon vaisummin, sillä työtuntien kokonaismäärän kehityksen odotetaan seuraavan tiiviisti BKT:n kehitystä. Työtuntia kohden lasketun tuottavuuden odotetaan vähitellen kasvavan ja olevan arviointijakson lopulla noin 3 % suurempi kuin ennen kriisiä.

BKT:n vuotuinen kasvu arviointijaksolla on jokseenkin samankaltaista kuin joulukuun 2020 asiantuntija-arvioissa. Siihen vaikuttavat monet erisuuntaiset tekijät. BKT:n kasvu vuodelle 2021 on arvioitu jokseenkin samankaltaiseksi kuin edellisissä arvioissa, sillä sulkutoimien jatkuminen heikentää näkymiä lyhyellä aikavälillä, vaikka vuoden 2020 viimeiseltä neljännekseltä onkin saatu yllättävän myönteisiä kasvutietoja. Vuoden 2021 jälkipuoliskolla BKT:n arvioidaan elpyvän aiemmin ennakoitua vahvemmin, sillä alkuvuoden tiukkoja rajoituksia oletetaan höllennettävän nopeammin kuin mitä joulukuun 2020 arvioissa ennakoitiin. Sekään ei kuitenkaan riitä nopeuttamaan koko vuoden kasvua edellisiin arvioihin verrattuna. BKT:n kasvua tukevat arviointijaksolla lisäksi vientikysynnän vahvistuminen sekä finanssipoliittinen lisäelvytys. Vuoden 2021 jälkipuoliskolla nopeutuneen elpymisen jälkivaikutusten odotetaan piristävän BKT:n kasvua vuonna 2022 niin, että se pysyy jokseenkin samankaltaisena kuin aiemmissa arvioissa, vaikka öljyn hinta on nyt oletettu korkeammaksi ja finanssipoliittisen lisätuen odotetaan päättyvän vuonna 2021.

3 Julkisen talouden näkymät

Vuonna 2020 aloitettu voimakas finanssipoliittinen elvytys jatkuu, ja sen odotetaan lieventävän koronaviruskriisin makrotaloudellista vaikutusta ja vahvistavan elpymistä vuonna 2021. Valtioiden pandemian vuoksi vuonna 2020 toteuttamien finanssipoliittisten elvytystoimien arvioidaan olleen suuruudeltaan noin 4½ % suhteessa BKT:hen eli lähes joulukuun 2020 arvioiden oletusten mukaiset. Vuonna 2021 käyttöön otettujen uusien rajoitusten myötä hätätoimenpiteitä on jatkettu, laajennettu ja täydennetty uusilla tukitoimilla, jotka ovat mittaluokaltaan noin 3¼ % suhteessa BKT:hen. Valtaosa lisätoimista on tilapäisiä, ja niistä luovuttaneen vuonna 2022. Joitakin toimia on päätetty jatkaa pitempäänkin, ja kun mukaan lasketaan vielä EU:n elpymisrahasto (NGEU)^[3] sekä muut elvytystoimet, elvytyksen suuruus on vuosittain noin 1½ % suhteessa BKT:hen vuosina 2022–2023. Edellisvuoden tapaan suurin osa vuoden 2021 elvytystoimista toteutetaan työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen ja yrityksille suunnattujen muiden ylimääräisten tulonsiirtojen ja tukien kautta sekä lisäämällä julkista kulutusta. Tulopuolen toimet pitävät sisällään lähinnä uusia suorien ja välillisten verojen alennuksia. Julkisia investointeja ei juurikaan lisätty vuonna 2020, mutta niiden osuus kasvaa vuodesta 2021 alkaen. Lisäinvestointeja odotetaan tehtävän lähinnä EU:n elpymisrahaston varoilla. Elpymisrahaston avustusten ansiosta finanssipolitiikan^[4] arvioidaan nyt olevan suurin piirtein neutraalia vuonna 2021, ja aiemmin ennakoitu kiristyminen siirtynee vuoteen 2022.

Euroalueen julkisen sektorin rahoitusasema oli ‑7,2 % vuonna 2020, eli se heikentyi tuntuvasti. Vuonna 2021 rahoitusaseman arvioidaan kohenevan jonkin verran, ja vuonna 2023 sen arvioidaan olevan ‑2,4 % suhteessa BKT:hen. Rahoitusasema kohenee vuonna 2021 suhdannekorjatun perusalijäämän pienenemisen myötä, kun julkisen kulutuksen kasvu voidaan osittain rahoittaa EU:n elpymisrahastosta, suhdannekomponentti paranee jonkin verran ja korkomenot supistuvat. Vuonna 2022 rahoitusasema kohenee vielä tuntuvammin lähinnä siksi, että useimmat hätäelvytystoimet lopetetaan ja suhdannekomponentti on yhä suotuisampi. Vuonna 2023, jolloin finanssipolitiikan linjaus on suurin piirtein neutraali ja suhdannetilanne entistäkin suotuisampi, yhteenlasketun rahoitusaseman arvioidaan paranevan lisää ja olevan ‑2,4 % suhteessa BKT:hen. Korkomenojen supistumisen arvioidaan jatkuvan arviointijaksolla niin, että ne ovat 1,1 % suhteessa BKT:hen vuonna 2023. Euroalueen julkisen talouden rahoitusaseman arvioidaan nyt kohenevan enemmän kuin joulukuun 2020 arvioissa lukuun ottamatta vuotta 2021, jolloin suhdannekomponentin muuttuminen suotuisammaksi ja vuoden 2020 vähemmän elvyttävästä finanssipolitiikasta johtuva vertailuajankohdan vaikutus eivät riitä parantamaan rahoitusasemaa tilapäisen lisäelvytyksen vuoksi.

Euroalueen velkasuhteen arvioidaan olevan suurimmillaan eli 98 % vuonna 2021, minkä jälkeen se hieman pienenee. Velkasuhteen pieneneminen vuosina 2022–2023 johtuu lähinnä siitä, että velan korko on pienempi kuin BKT:n kasvuvauhti ja perusalijäämäkin supistuu.

4 Hinnat ja kustannukset

YKHI-inflaation odotetaan nopeutuvan huomattavasti vuonna 2021 ja olevan keskimäärin 1,5 % (0,3 % vuonna 2020). Vuoden viimeisellä neljänneksellä se on jopa 2,0 % mutta hidastuu sitten ja on 1,2 % vuonna 2022 ja 1,4 % vuonna 2023 (ks. kuvio 2). Tammikuussa 2021 YKHI-inflaatio nopeutui tuntuvasti ja oli 0,9 % (‑0,3 % joulukuussa 2020). Pääasiallisena syynä oli ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation huomattava nopeutuminen, joka johtui osittain YKHI-indeksin painoihin tehdyistä tuntuvista muutoksista, kun pandemia muutti kulutuskäyttäytymistä vuonna 2020.^[5] Kokonaisinflaatiota vauhdittivat myös useat tilapäiset tekijät, kuten Saksan väliaikaisen arvonlisäveroalennuksen päättyminen, alennusmyyntikauden siirtyminen joissakin euroalueen maissa sekä öljyn viimeaikaisen hintapyrähdyksen vaikutus YKHI-inflaation energiaerään. Lisäksi suurehko osuus eli jopa 18 % elintarvikkeista ja energiasta puhdistetun YKHI-inflaation mittaamisessa käytetyistä hinnoista jouduttiin määrittämään laskennallisesti tammikuulta 2021, eli talouden todellisista hintapaineista on vaikea saada varmaa tietoa. Vuoden 2021 viimeisellä neljänneksellä YKHI-inflaation odotetaan nopeutuvan 2,0 prosenttiin. Kun tilapäisten tekijöiden vaikutus vuotuiseen inflaatiovauhtiin väistyy, inflaation odotetaan taas hidastuvan 1,0 prosenttiin vuoden 2022 alussa ja nopeutuvan sitten vähitellen niin, että se on 1,4 % vuonna 2023.^[6] YKHIn energiaerässä hinnat laskivat 6,8 % vuonna 2020, mutta energian hintainflaation odotetaan nopeutuvan 6,1 prosenttiin vuonna 2021, minkä jälkeen sen vaikutus kokonaisinflaatioon on suurin piirtein neutraali vuosina 2022 ja 2023. YKHIn elintarvike-erässä inflaation odotetaan aluksi hidastuvan, sillä pandemian nosti hintoja rajusti vuonna 2020, mutta nopeutuvan jälleen vuoden 2022 puolivälistä lähtien niin, että se on 1,9 % vuonna 2023.

Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation odotetaan nopeutuvan ja olevan 1,3 % vuonna 2023 (0,7 % vuonna 2020). Vuosina 2021 ja 2022 inflaatiovauhti vaihtelee voimakkaasti neljännesvuositasolla. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun inflaation vaihtelu johtuu erityisesti YKHI-indeksin painojen muutoksista ja välillisten verojen vaikutuksista. Ne painavat inflaation pohjalukemiin kesällä, mutta se nopeutuu voimakkaasti vuoden 2021 viimeisellä neljänneksellä. Indeksipainojen ja välillisten verojen muutoksista puhdistetun pohjainflaation odotetaan asteittain voimistuvan talouden elpyessä.

Työntekijäkohtaisten palkansaajakorvausten kasvu vaihtelee voimakkaasti työpaikkojen säilyttämisjärjestelyjen vuoksi, mutta järjestelyt vaimentavat taloudellisen toiminnan muutosten vaikutusta yritysten palkkakustannuksiin. Työpaikkojen säilyttämisjärjestelyt vaikuttavat palkansaajakorvauksiin eniten vuonna 2021. Järjestelyillä turvataan työllisyyttä ja pidetään palkansaajakorvausten kehitys hitaana tilanteessa, jossa tehdyt työtunnit ovat vähentyneet huomattavasti. Järjestelyjen vaikutuksen asteittaisen väistymisen ja työmarkkinakehityksen normalisoitumisen myötä palkansaajakorvausten kasvuvauhdin odotetaan kiihtyvän vähitellen niin, että vuonna 2023 se on 2,3 % eli hieman nopeampi kuin ennen pandemiaa.

Yksikkötyökustannusten kasvuvauhti vaihtelee voimakkaasti vuonna 2021, minkä jälkeen sen vaikutus inflaatiopaineisiin jäänee kaiken kaikkiaan vaimeaksi. Voimakas vaihtelu johtuu pikemminkin tuottavuuden kuin palkkojen kehitystä koskevista odotuksista. Vuonna 2021 tuotanto elpyy mutta työmarkkinat reagoivat siihen hitaasti, joten työn tuottavuus kasvaa voimakkaasti, mikä johtaa odotettavasti yksikkötyökustannusten supistumiseen. Tämä kehitys jatkuu vähäisemmässä määrin myös vuonna 2022, mutta vuonna 2023 yksikkötyökustannukset alkavat jälleen maltillisesti kasvaa.

Odotuksena on, että öljyn hinnanmuutokset vaikuttavat voimakkaasti tuontihintojen kehitykseen, jossa heijastuvat myös ulkoiset hintapaineet arviointijakson jälkipuolella. Tuonnin deflaattori supistui 1,6 % vuonna 2020, mutta vuonna 2021 sen odotetaan taas kasvavan vuositasolla jopa 3,3 % lähinnä öljyn hinnannousun vuoksi. Sen jälkeen kasvu hidastuu ja on noin 1 %. Tuontihintainflaatio nopeutuu vuodesta 2021 lähtien paitsi öljyn myös muiden kuin energiaraaka-aineiden hinnannoususta johtuvien hintapaineiden vuoksi sekä siksi, että maailmantalouden elpyessä käyttämätön kapasiteetti vähenee.

Vuosien 2021 ja 2022 YKHI-inflaatio on nyt arvioitu nopeammaksi kuin joulukuun 2020 arvioissa, mutta arvio vuoden 2023 näkymistä pysyi ennallaan. YKHIn energiaerässä hintojen arvioidaan nyt nousevan nopeammin vuonna 2021 ja hitaammin vuonna 2022 öljyfutuurien hintakäyrään pohjautuvien oletusten vuoksi. Elintarvike-erässä hinnannousu on nyt arvioitu tuoreiden tietojen perusteella hitaammaksi vuonna 2021 mutta nopeammaksi vuosina 2022 ja 2023, sillä elintarvikeraaka-aineiden hinnannousu on oletettu voimakkaammaksi kuin edellisissä arvioissa. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio on nyt arvioitu hitusen nopeammaksi koko arviointijaksolla. Tuoreimpien tietojen mukaan inflaatiokehitys on nimittäin ollut yllättävänkin nopeaa – minkä arvioidaan johtuvan pääosin tilapäisistä tekijöistä – ja yksityisen sektorin inflaatio-odotukset ovat kasvaneet.

5 Euroalueen talousnäkymiä koskevat vaihtoehtoiset skenaariot

Koska koronaviruspandemian etenemistä ja taloudellisia seurauksia on vaikea ennakoida minkäänlaisella varmuudella, sen vaikutusta tarkastellaan erikseen skenaarioissa, jotka ovat vaihtoehtoisia näiden EKP:n asiantuntijoiden laatimien maaliskuun 2021 arvioiden perusskenaariolle. Niissä käydään läpi joitakin mahdollisia kehityskulkuja.

Lievässä skenaariossa oletetaan, että terveyskriisiin löydetään ratkaisu vuoden 2021 loppuun mennessä ja pitkäaikaisvaikutukset talouteen jäävät vähäisiksi. Vaikeassa skenaariossa oletetaan, että kriisi pitkittyy ja taloudellista potentiaalia menetetään pysyvästi. Lievän skenaarion mukaan rokotukset etenevät nopeasti, kansalaismielipide on niiden puolella ja ne toimivat myös tehokkaasti virusmutaatioita vastaan. Rajoitustoimia voidaan höllentää nopeasti, ja viranomaiset ja talouden toimijat pystyvät vähentämään niistä aiheutuvia taloudellisia kustannuksia tehokkaammin. Vaikeassa skenaariossa pandemia leviää lähikuukausina yhä nopeammin ja uudet koronavirusmutaatiot heikentävät rokotesuojaa. Rajoitukset pysyvät lyhyellä aikavälillä erittäin tiukkoina mutta jäävät silti jokseenkin tehottomiksi.^[15] Rajoitustoimet hillitsevät elinkeinotoimintaa huomattavasti kaikilla talouden sektoreilla, kunnes lääketieteellisillä ratkaisuilla päästään toivottuihin tuloksiin. Sen odotetaan tapahtuvan lievässä skenaariossa vuoteen 2021 mennessä ja perusskenaariossa vuoden 2022 alkuun mennessä. Vaikeassa skenaariossa rajoituksia täytyy pitää voimassa vuoden 2023 puoliväliin saakka. Vaikeassa skenaariossa rajoitustoimien vaikutus jarruttaa talouden toimintaa pitempään kuin lievässä skenaariossa. Tilannetta pahentaa konkurssien lisääntyminen, joka luo luottomarkkinoille kitkaa. Sen myötä kotitalouksien ja yritysten lainakustannukset kasvavat. Vaikeassakin skenaariossa raha-, finanssi- ja makrovakauspoliittisten toimien oletetaan kuitenkin hillitsevän pahimpia rahoituksen saantia vaikeuttavia kerrannaisvaikutuksia.

Näiden kaikkien euroaluetta koskevien skenaarioiden taustalla ovat samat oletukset maailmantalouden ja siten euroalueen vientikysynnän kehityksestä. Koska maailmankauppa reagoi voimakkaasti maailman taloudellisen toiminnan muutoksiin, lievässä skenaariossa euroalueen vientikysyntä on vuoden 2023 lopussa 11 % suurempi kuin ennen kriisiä mutta vaikeassa skenaariossa se vasta palautuu tuolloin kriisiä edeltäneelle tasolleen.

Lievässä skenaariossa BKT:n kasvu elpyy voimakkaasti ja palaa kriisiä edeltäneelle tasolleen jo vuoden 2021 kolmannella neljänneksellä. Vaikeassa skenaariossa se lähestyy kriisiä edeltänyttä tasoaan vasta vuoden 2023 lopulla (kuvio 3). Lievässä skenaariossa BKT:n kasvu on 0,4 prosentin luokkaa vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä, minkä jälkeen se piristyy voimakkaasti toisella vuosineljänneksellä. Taloudellinen toiminta vahvistuu entisestään vuoden jälkipuoliskolla, kun rokotuskampanjojen nopean etenemisen oletetaan vahvistavan luottamusta. Taloudellinen toiminta palaa pandemiaa edeltäneelle tasolleen vuoden 2021 loppua kohden. Pandemian negatiivisten vaikutusten arvioidaan suurelta osin väistyvän vuoden 2022 loppuun mennessä, eli BKT palaa suunnilleen joulukuun 2019 asiantuntija-arvioiden mukaiseksi. Vaikeassa skenaariossa taloudellinen toiminta supistuu 0,9 % vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä ja lisääntyy vain vaatimattomasti toisella vuosineljänneksellä, minkä jälkeen elpyminen jatkuu maltillisena. Talouskasvu on vaikeassa skenaariossa vaimeaa vuoden 2022 alkuun saakka, sillä oletuksena on, että rajoitustoimia joudutaan vielä tiukentamaan vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä ja niitä pystytään höllentämään vain verrattain verkkaiseen tahtiin. Tässä skenaariossa pandemiaan ei löydetä enää uusia sopeutumiskeinoja, epävarmuus on edelleen hyvin suurta ja kerrannaisvaikutusten leviämistä rahoitusalalle voidaan lieventää vain osittain tukitoimenpiteillä. Vaikean skenaarion mukaan kasvu alkaa elpyä perusskenaariossa arvioitua jonkin verran rivakammin vasta vuoden 2022 lopulla, sillä taloudessa on mahdollisesti paljon kiinniottopotentiaalia, jonka avulla BKT palautunee lähes täysin kriisiä edeltäneelle tasolleen arviointijakson loppuun mennessä. Tämänkertaiset skenaariot ovat perusskenaarion nähden symmetrisempiä kuin joulukuun 2020 asiantuntija-arvioiden skenaariot.

Työmarkkinat alkavat lievässä skenaariossa elpyä, kun hystereesivaikutukset pystytään pitkälti torjumaan työvoimapoliittisilla toimilla. Vaikeassa skenaariossa hystereesivaikutukset pystytään torjumaan vain osittain. Lievässä skenaariossa työttömyysaste nousee perusskenaariota myötäillen ja on suurimmillaan vuonna 2021, kun suurin osa julkisista tukitoimista päättyy tämänhetkisten odotusten mukaisesti. Työttömyysaste palaa nopeasti kriisiä edeltäneelle tasolleen vuonna 2022. Vaikeassa skenaariossa työttömyysaste ei sen sijaan palaa vuoden 2019 neljännen neljänneksen lukemiin vaan työttömyys pysyy huomattavan suurena, kun työvoimaa on kohdennettava uudelleen eri sektorien tarpeiden mukaan. Työttömyys voi kasvaa mahdollisten konkurssien, yritysten haavoittuvuuden sekä mahdolliseen hystereesiin liittyvien tekijöiden vuoksi.

YKHI-inflaatio alkaa molemmissa skenaarioissa nopeutua lyhyellä aikavälillä, minkä jälkeen inflaatiokehitys eriytyy skenaarioissa kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon muuttuessa. Vaihtoehtoisissa skenaarioissa inflaatiota nopeuttavat nimittäin lyhyellä aikavälillä samat keskeiset tekijät kuin perusskenaariossakin eli öljyn hintaa koskevat oletukset, vertailuajankohdan vaikutukset energiaerässä ja Saksan tilapäisen arvonlisäveroalennuksen vaikutus. Lyhyen aikavälin jälkeen kysynnän heikkenemisen ja tarjonnan kasvun odotetaan vaikuttavan inflaatioon voimakkaammin vaikeassa skenaariossa, ja lievää skenaariota suurempi ylitarjonta hidastanee inflaatiota. Skenaarioiden väliset erot ovat kuitenkin pienemmät kuin joulukuun 2020 asiantuntija-arvioissa, sillä vaikeassa skenaariossa näkymät ovat vähemmän pessimistisiä.