Muokkaa hakua
Pääsivu Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisut Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:sssä
Hakuehdotuksia
Järjestä tulokset

Lähentymisraportista on suomennettu ainoastaan luvut 1–4. Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi EKP:n verkkosivuilla.

1 Johdanto

Euro otettiin käyttöön 1.1.1999, ja nykyään sitä käyttää yhteisenä rahanaan 19 EU:n jäsenvaltiota. Tässä raportissa tarkastellaan seitsemää niistä kahdeksasta jäsenvaltiosta, jotka eivät vielä ole ottaneet euroa käyttöön. Näistä jäsenvaltioista Tanska ilmoitti vuonna 1992 jättäytyvänsä talous- ja rahaliitto EMUn kolmannen vaiheen ulkopuolelle.[1] Tanskasta ei siis tarvitse laatia lähentymisraporttia, ellei se itse pyydä sitä. Tanska ei ole pyytänyt raporttia, joten tässä lähentymisraportissa käsitellään seitsemää maata: Bulgariaa, Tšekkiä, Kroatiaa, Unkaria, Puolaa, Romaniaa ja Ruotsia. Kaikkia seitsemää maata sitoo Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (”perussopimuksen”)[2] velvoite ottaa euro käyttöön. Niiden on siis pyrittävä täyttämään kaikki lähentymiskriteerit.

Laatimalla tämän raportin EKP täyttää perussopimuksen artiklassa 140 määrätyn tehtävän. Sen mukaan Euroopan keskuspankin ja Euroopan komission on laadittava Euroopan unionin neuvostolle (EU:n neuvosto) ”kertomuksia jäsenvaltioiden, joita koskee poikkeus, edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien jäsenvaltioiden velvollisuuksien täyttämisessä” vähintään joka toinen vuosi tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus. Tämä lähentymisraportti on säännöllinen joka toinen vuosi laadittava raportti. Myös Euroopan komissio on laatinut raportin lähentymiskehityksestä. EKP:n ja komission raportit toimitetaan EU:n neuvostolle samanaikaisesti.

Tässä raportissa on käytetty samaa arviointimenetelmää kuin aiemmissakin EKP:n lähentymisraporteissa. EKP arvioi, ovatko tarkasteltavat seitsemän maata saavuttaneet kestävän lähentymisen korkean tason, onko niiden kansallinen lainsäädäntö sopusoinnussa perussopimusten sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan (jäljempänä ”EKPJ:n perussääntö”) kanssa ja onko lainsäädäntöä koskevat vaatimukset täytetty niin, että maiden kansallisista keskuspankeista voi tulla kiinteä osa eurojärjestelmää.

Kroatiaa tarkastellaan tällä kertaa perusteellisemmin kuin muita maita, sillä maan viranomaiset ovat useaan otteeseen ilmoittaneet Kroatian pyrkivän ottamaan euron käyttöön 1.1.2023.

Talouden lähentymisprosessin tarkastelussa käytettävien tilastojen on oltava laadukkaita ja luotettavia. Poliittiset näkökohdat eivät saa vaikuttaa etenkään julkista taloutta koskevien tilastojen laadintaan ja raportointiin. EU:n jäsenvaltioita on kehotettu pitämään tilastojensa laatua ja luotettavuutta ensiarvoisen tärkeänä, asettamaan tilastointia varten vähimmäisstandardit ja varmistamaan, että tilastoja laadittaessa on käytössä asianmukaiset varmistusjärjestelmät. Standardit ovat erityisen tärkeitä siksi, että ne vahvistavat kansallisten tilastolaitosten riippumattomuutta, luotettavuutta ja vastuullisuutta sekä lujittavat osaltaan luottamusta julkisen talouden tilastojen laatuun (ks. englanninkielisen raportin luku 6).

Euron käyttöön ottavat maat liittyvät 4.11.2014 jälkeen[3] automaattisesti myös yhteiseen valvontamekanismiin, eli kun jotakin maata koskeva poikkeus kumotaan, sille tulevat kaikki valvontamekanismin mukanaan tuomat oikeudet ja velvollisuudet. On siis erittäin tärkeää, että maissa valmistaudutaan yhteiseen pankkivalvontaan ennen euron käyttöönottoa. Kaikkien niiden maiden pankkijärjestelmissä, jotka liittyvät euroalueeseen ja siten yhteiseen valvontamekanismiin, suoritetaan kattava arviointi.[4] EKP ilmoitti 10.7.2020 päätöksistään aloittaa tiivis yhteistyö Bulgarian keskuspankin (Българска народна банка) ja Kroatian keskuspankin (Hrvatska narodna banka) kanssa pankkivalvontaan ja lainsäädäntöön liittyvien edellytysten täytyttyä.[5] Tiivis yhteistyö aloitettiin 1.10.2020, ja maiden merkittävät pankit tulivat EKP:n suoraan valvontaan. Lisäksi EKP alkoi hoitaa pankkivalvonnan yhteisiä menettelyjä maiden pankeissa ja seurata vähemmän merkittävien pankkien valvontaa, josta vastaavat edelleen kansalliset valvontaviranomaiset. EKP:n pankkivalvonta ja Bulgarian ja Kroatian keskuspankit ovat tehneet hyvin tiivistä yhteistyötä varmistaakseen, että kansallisten valvontaviranomaisten liittyminen yhteiseen valvontamekanismiin onnistuu saumattomasti.[6]

Englanninkielisen lähentymisraportin seitsemästä luvusta neljä ensimmäistä on suomennettu. Luvussa 2 käsitellään taloudellisen ja oikeudellisen lähentymisen arvioinnissa käytettyä menetelmää. Luvussa 3 luodaan yleiskatsaus taloudellisen lähentymisen keskeisiin osa-alueisiin tarkasteltavissa maissa. Tärkeimmät arviointitulokset esitetään maittaisissa yhteenvedoissa luvussa 4. Luvussa 5 (ei suomennettu) arvioidaan yksityiskohtaisemmin taloudellista lähentymistä tarkasteltavina olevissa seitsemässä jäsenvaltiossa. Luvussa 6 (ei suomennettu) käydään läpi lähentymisindikaattorit sekä niiden laskennassa käytetyt tilastolliset menetelmät. Luvussa 7 (ei suomennettu) tarkastellaan, onko maiden kansallinen lainsäädäntö, keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, sopusoinnussa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklojen 130 ja 131 kanssa.

2 Arviointimenetelmä

2.1 Taloudellinen lähentyminen

EKP arvioi euron käyttöönottoon valmistautuvien jäsenvaltioiden taloudellista lähentymistä kaikissa lähentymisraporteissaan samalla menetelmällä. Menetelmän pohjana ovat perussopimuksen määräykset, joita EKP soveltaa tarkastellessaan hintojen, julkisen talouden rahoitusaseman ja velkasuhteen, valuuttakurssien sekä pitkien korkojen kehitystä sekä muita taloudellisen yhdentymisen ja lähentymisen kannalta merkityksellisiä tekijöitä. Lisäksi tarkastellaan monia mennyttä ja tulevaa kehitystä kuvaavia talouden indikaattoreita, joiden avulla lähentymisen kestävyyttä voidaan arvioida tarkemmin. Arviointia on parannettu vuosien varrella monin tavoin. Arviointiprosessissa saadaan tärkeää tietoa jäsenvaltioiden tilanteesta, mikä auttaa varmistamaan, että liittyminen euroalueeseen etenee mahdollisimman sujuvasti. Kehikoissa 1–5 käydään lyhyesti läpi oikeudelliset määräykset ja selostetaan yksityiskohtaisemmin, miten EKP soveltaa niitä.

Raporttia laadittaessa on jatkuvuuden ja tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi nojauduttu EKP:n (ja sen edeltäjän, Euroopan rahapoliittisen instituutin EMIn) aiemmissa raporteissa noudatettuihin periaatteisiin. Etenkin lähentymiskriteerien soveltamisessa ja tulkinnassa on tiettyjä johtavia periaatteita. Ensinnäkin yksittäisiä kriteerejä on tulkittu ja sovellettu tiukasti, sillä kriteerien ensisijainen tarkoitus on varmistaa, että euroalueeseen otetaan vain sellaisia jäsenvaltioita, joiden taloudelliset olot edistävät hintavakautta ja euroalueen yhtenäisyyttä. Toiseksi lähentymiskriteerit muodostavat yhtenäisen ja eheän kokonaisuuden, ja jokaisen kriteerin on täytyttävä. Perussopimuksessa kriteerit on esitetty yhdenvertaisina eikä niitä ole asetettu tärkeysjärjestykseen. Kolmanneksi lähentymiskriteerien on täytyttävä arviointihetken tietojen perusteella. Neljänneksi lähentymiskriteereitä tulisi soveltaa johdonmukaisesti, avoimesti ja selkeästi. Lisäksi lähentymiskriteerien täyttymisen arvioinnissa on olennaisen tärkeää kiinnittää huomiota lähentymisen kestävyyteen. Lähentymisessä on onnistuttava pysyvästi eikä vain tiettynä ajankohtana, joten maaraporteissa tarkastellaan erikseen lähentymisen kestävyyttä.

Arvioitavien maiden talouskehitystä tarkastellaan takautuvasti, periaatteessa kymmenen edellisen vuoden ajalta. Näin voidaan suhteellisen hyvin päätellä, missä määrin saavutettu edistys johtuu aidoista rakenteellisista muutoksista, ja se auttaa arvioimaan taloudellisen lähentymisen kestävyyttä.

Myös tulevaa kehitystä arvioidaan jonkin verran. Suotuisan talouskehityksen kestävyys riippuu olennaisesti siitä, reagoidaanko talouspolitiikassa nykyisiin ja tuleviin haasteisiin oikealla ja kestävällä tavalla. Lisäksi vahva hallinto, vakaat laitokset ja kestävä julkinen talous ovat tärkeä tuki tuotannon kestävälle kasvulle keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Taloudellisen lähentymisen kestävyys riippuu ennen kaikkea siitä, miten vahvalla pohjalla talous on, miten hyvin se selviytyy kriiseistä, ovatko yhteiskunnalliset laitokset vakaita ja harjoitetaanko euron käyttöönoton jälkeen asianmukaista politiikkaa.

Arviointimenetelmää sovelletaan erikseen kuhunkin tarkasteltavista seitsemästä jäsenvaltiosta. Maaraportteja, joissa käsitellään kunkin jäsenvaltion kehitystä, tulee perussopimuksen artiklan 140 mukaisesti tarkastella erikseen.

Tämän lähentymisraportin tilastot perustuvat 25.5.2022 käytettävissä olleisiin tietoihin. Lähentymiskriteereitä sovellettaessa käytetyt tilastotiedot on toimittanut Euroopan komissio (ks. englanninkielisen raportin luku 6 sekä taulukot ja kuviot). EKP osallistuu valuuttakursseja ja pitkiä korkoja koskevien tietojen kokoamiseen. Hintavakauskriteerin ja korkokriteerin tarkastelujaksoksi on yhdessä Euroopan komission kanssa valittu ajanjakso toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022. Valuuttakurssien tarkastelujaksona on 26.5.2020–25.5.2022. Tiedot julkisen talouden rahoitusasemista ulottuvat vuoteen 2021. Lisäksi on otettu huomioon eri lähteistä saatuja ennusteita, tarkasteltavan jäsenvaltion tuorein lähentymisohjelma sekä muita tietoja, jotka ovat tärkeitä lähentymisen kestävyyden kannalta. Aineistossa ovat mukana Euroopan komission kevään 2022 talousennuste, joka julkistettiin 16.5.2022, ja varoitusmekanismia koskeva vuoden 2022 kertomus[7], joka julkistettiin 24.11.2021. EKP:n yleisneuvosto hyväksyi lähentymisraportin 27.5.2022.

Tässä lähentymisraportissa ei ole otettu kattavasti huomioon Venäjän ja Ukrainan sodan vaikutusta lähentymiseen. On liian varhaista arvioida, miten vaikutukset näkyvät eri maiden lähentymiskehityksessä. Tulevaa lähentymiskehitystä on nyt erityisen vaikeaa ennakoida. Lopullinen vaikutus paljastuu vasta sodan jälkeen.

Kehikossa 1 käydään läpi hintakehitystä koskevia oikeudellisia määräyksiä ja kuvataan, miten EKP soveltaa niitä.

Kehikko 1
Hintakehitys

1. Perussopimuksen määräykset

Perussopimuksen artiklan 140 kohdan 1 ensimmäisessä luetelmakohdassa edellytetään, että lähentymisraportissa arvioidaan kestävän lähentymisen korkean tason saavuttamista kussakin jäsenvaltiossa seuraavan kriteerin perusteella:

”hintatason korkeatasoisen vakauden toteutuminen; tämä on ilmeistä, jos rahanarvon alenemisaste on lähellä korkeintaan kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavaa astetta”.

Lähentymisperusteita koskevan pöytäkirjan (N:o 13) artiklassa 1 määrätään seuraavaa:

”Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla hintatason vakauden arviointiperusteella tarkoitetaan, että jäsenvaltio on saavuttanut kestävän hintatason vakauden ja tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alenemisasteen, joka ylittää enintään 1,5 prosentilla enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavaan asteen. Rahanarvon aleneminen lasketaan kuluttajahintaindeksin avulla yhtäläisin perustein ottaen huomioon kansallisten määritelmien erot.”

2. Perussopimuksen määräysten soveltaminen

Tässä raportissa EKP soveltaa edellä mainittuja määräyksiä seuraavalla tavalla:

Ensiksikin ”tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alenemisasteen” määrittämisessä inflaatiovauhti on laskettu yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022 ulottuneelta tarkastelujaksolta lasketun 12 kuukauden keskiarvon muutoksena edellisten 12 kuukauden keskiarvoon verrattuna. Inflaation mittaamiseen on kehitetty yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI), jotta hintavakautta koskevassa lähentymisen arvioinnissa käytettävät tiedot olisivat vertailukelpoisia keskenään (ks. englanninkielisen raportin osa 6.2).

Toiseksi viitearvon määrittämisessä tarvittavaa ”enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion” käsitettä on sovellettu käyttämällä Ranskan, Suomen ja Kreikan inflaatiovauhtien painottamatonta aritmeettista keskiarvoa. Ranskan inflaatiovauhti oli 3,2 %, Suomen 3,3 % ja Kreikan 3,6 %. Keskimääräiseksi inflaatiovauhdiksi saadaan siis 3,4 %, ja kun siihen lisätään 1,5 prosenttiyksikköä, viitearvoksi tulee 4,9 %. On syytä korostaa, että perussopimuksen mukaisesti kunkin maan inflaatiokehitystä tarkastellaan suhteessa muiden jäsenvaltioiden inflaatiokehitykseen. Hintavakauskriteerissä on siis otettu huomioon, että yleisesti vaikuttavat häiriöt (esimerkiksi raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen muutokset) voivat viedä inflaation hetkellisesti lukemiin, jotka eivät ole hintavakaustavoitteen mukaisia.

Maltan ja Portugalin inflaatiovauhteja tarkastelujaksolla pidettiin äärihavaintoina[8], joten niitä ei otettu huomioon viitearvon laskennassa. Huhtikuussa 2022 Maltan 12 kuukauden keskimääräinen inflaatiovauhti oli 2,1 % ja Portugalin 2,6 %. Molempien maiden inflaatiokehitys oli poikkeuksellisten tekijöiden vuoksi merkittävästi hitaampaa kuin muissa EU:n jäsenvaltioissa. Maltassa energian hintaa vakautettiin tukemalla valtion omistamaa energiayhtiötä ja laskemalla polttoaineiden valmisteveroa. Inflaatiokehitykseen vaikuttivat myös hintaindeksin laskentaan liittyvät tekijät. Vuonna 2020 kotitalouksien kulutuskorin koostumus muuttui koronaviruspandemian myötä tilapäisesti mutta merkittävästi, mikä johti suuriin muutoksiin joidenkin indeksin alaerien painoissa vuonna 2021. Pandemia vaikutti etenkin palvelujen hintakehitykseen. Portugalissa ero muiden euroalueen maiden inflaatiovauhtiin johtui pääasiassa energian ja palvelujen hintakehityksen vaimeudesta. Öljyn maailmanmarkkinahinnan ja muiden energiakustannusten nousu ei vaikuttanut energian hintaan Portugalissa yhtä paljon kuin muualla, ja palvelujen hintakehitystä jarrutti matkailupalvelujen kysynnän supistuminen.

Kunkin maan keskimääräistä YKHI-inflaatiota toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022 ulottuvalla vuoden pituisella tarkastelujaksolla verrataan kymmenen edellisen vuoden hintakehitykseen. Näin tarkasteltavien maiden hintakehityksen kestävyyttä voidaan arvioida yksityiskohtaisesti. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös rahapolitiikkaa ja erityisesti sitä, onko hintavakauden saavuttaminen ja ylläpitäminen ollut rahapolitiikasta vastaavien viranomaisten pääasiallisena tavoitteena ja onko talouspolitiikalla edistetty tavoitteen saavuttamista. Lisäksi otetaan huomioon makrotaloudellisen ympäristön vaikutus inflaatiokehitykseen. Hintakehityksen arvioinnissa otetaan huomioon sekä kysyntä- että tarjontapuolen tekijät, kuten yksikkötyökustannusten ja tuontihintojen kehitys. Arvioinnissa siis tarkastellaan useampia erilaisia hintaindeksejä. Tulevien vuosien inflaatiokehitystä pyritään ennakoimaan esimerkiksi käymällä läpi keskeisten kansainvälisten organisaatioiden ja markkinaosapuolten inflaatioennusteita. Raportissa tuodaan esiin myös institutionaalisia ja rakenteellisia näkökohtia, joilla on merkitystä pyrittäessä säilyttämään hintavakauden kannalta otolliset olosuhteet euron käyttöönoton jälkeen.

Kehikossa 2 käydään läpi julkisen talouden kehitystä koskevia oikeudellisia määräyksiä ja kuvataan, miten EKP soveltaa niitä. Lisäksi kerrotaan julkista taloutta koskevista menettelyistä.

Kehikko 2
Julkisen talouden kehitys

1. Perussopimuksen määräykset ja muut oikeudelliset säännökset

Perussopimuksen artiklan 140 kohdan 1 toisessa luetelmakohdassa edellytetään, että lähentymisraportissa arvioidaan kestävän lähentymisen korkean tason saavuttamista kussakin jäsenvaltiossa seuraavan kriteerin perusteella:

”kestävä julkistalouden tilanne; tämä on ilmeistä, jos valtion julkisyhteisöjen talousarvioiden osalta on tilanne, jossa ei ole 126 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua liiallista alijäämää”.

Lähentymisperusteita koskevan pöytäkirjan (N:o 13) artiklassa 2 määrätään seuraavaa:

”Mainitun sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu julkistalouden tilannetta koskeva arviointiperuste merkitsee, ettei jäsenvaltiota tarkasteluajankohtana koske mainitun sopimuksen 126 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kyseisessä jäsenvaltiossa.”

Perussopimuksen artiklassa 126 määrätään liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä. Artiklan 126 kohtien 2 ja 3 mukaan Euroopan komissio laatii kertomuksen, jos jäsenvaltio ei täytä julkisen talouden kurinalaisuutta koskevia vaatimuksia, erityisesti jos

  • julkisen talouden ennakoidun tai toteutuneen alijäämän suhde BKT:hen ylittää viitearvon (joka liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan on 3 % suhteessa BKT:hen), paitsi
    • jos tämä suhde on pienentynyt merkittävästi ja jatkuvasti tasolle, joka on lähellä viitearvoa, tai vaihtoehtoisesti
    • jos viitearvon ylittyminen on vain poikkeuksellista ja väliaikaista ja suhde pysyy lähellä viitearvoa.
  • julkisen velan suhde BKT:hen ylittää viitearvon (joka liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan on 60 % suhteessa BKT:hen), paitsi jos suhde pienenee riittävästi ja lähestyy riittävän nopeasti viitearvoa.

Euroopan komission kertomuksessa otetaan huomioon myös se, onko julkisen talouden alijäämä suurempi kuin julkiset investointimenot, sekä kaikki muut tärkeät tekijät, kuten jäsenvaltion keskipitkän aikavälin taloudellinen tilanne ja julkisen talouden rahoitusasema. Komissio voi laatia kertomuksen siitä huolimatta, että vaatimukset täyttyvät, jos se arvioi, että jäsenvaltiolle saattaa olla kehittymässä liiallinen alijäämä. Talous- ja rahoituskomitea antaa lausunnon Euroopan komission kertomuksesta. Lopuksi EU:n neuvosto päättää artiklan 126 kohdan 6 mukaisesti komission suosituksesta, kokonaistilanteen arvioituaan ja kyseisen jäsenvaltion mahdollisesti esittämät huomautukset huomioon ottaen määräenemmistöllä (ilman kyseistä jäsenvaltiota), onko jäsenvaltiolla liiallinen alijäämä.

Perussopimuksen artiklan 126 määräyksiä tarkennetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1467/97[9] (ja se muutosasetuksessa (EU) N:o 1177/2011[10]). Tarkennuksissa muun muassa

  • vahvistetaan velka- ja alijäämäkriteerien tasavertaisuus määrittämällä, miten velkakriteeriä sovelletaan. Velkasuhteen korjaamiseen on kuitenkin varattu kolmen vuoden siirtymäkausi sellaisille jäsenvaltioille, joiden kohdalla ennen vuotta 2011 alkanut liiallisia ylijäämiä koskeva menettely on kumottu. Asetuksen artiklan 2 kohdassa 1a säädetään seuraavaa: Kun julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ylittää viitearvon, sen katsotaan pienenevän riittävästi ja lähestyvän riittävän nopeasti viitearvoa, jos ero suhteessa viitearvoon on pienentynyt kolmen edellisen vuoden aikana keskimäärin kahdeskymmenesosan vuosittain (muutos niiden kolmen viimeisen vuoden ajalta, joilta tiedot ovat saatavissa). Velkaperusteen mukaista vaatimusta katsotaan myös noudatetun, jos ero komission talousarvioennusteiden mukaan pienenee vaaditusti kolmen vuoden jakson aikana. Velan supistamista koskevan vertailuarvon noudattamista arvioitaessa on huomioitava suhdannekierron vaikutus velan supistamisvauhtiin.
  • eritellään ne merkitykselliset tekijät, jotka komissio ottaa huomioon laatiessaan perussopimuksen artiklan 126 kohdan 3 mukaista kertomusta. Ennen kaikkea asetuksessa määritellään seikat, jotka huomioidaan arvioitaessa keskipitkän aikavälin taloudellisen tilanteen, julkistalouden rahoitusaseman sekä valtion velka-aseman kehitystä (ks. muutetun asetuksen artiklan 2 kohta 3 ja jäljempänä oleva yksityiskohtainen selvitys EKP:n analyysista).

Hallitustenvälinen sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tuli voimaan 1.1.2013.[11] Sopimus pohjautuu muutettuun vakaus- ja kasvusopimukseen. Sopimuksen osastossa III (Finanssipoliittinen sopimus) on muun muassa sitova sääntö, jolla on tarkoitus varmistaa, että julkisen talouden rahoitusasema on tasapainossa tai ylijäämäinen. Sääntöä katsotaan noudatetun, jos julkisen talouden vuosittainen rakenteellinen rahoitusasema on maakohtaisen keskipitkän aikavälin tavoitteen mukainen siten, että BKT:hen suhteutettu (rakenteellinen) alijäämä on enintään 0,5 %. Jos velkasuhde on merkittävästi alle 60 % ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä uhkaavat riskit vähäisiä, keskipitkän aikavälin tavoitteena voi olla enimmillään 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen. Sopimuksessa talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta määrätään myös velan supistamista koskevasta vertailuarvosta, johon viitataan asetusta (EY) N:o 1467/97 muuttaneessa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1177/2011. Säännöt ja automaattinen korjausmekanismi, joka otetaan käyttöön tavoitteista poikettaessa, on allekirjoittajamaissa lisättävä perustuslakiin tai vastaavan tasoisiin vuotuista talousarviota koskevaa lakia ylempiin säädöksiin.

2. Perussopimuksen määräysten soveltaminen

Lähentymistä arvioidessaan EKP esittää näkemyksensä julkisen talouden kehityksestä. Voidakseen arvioida julkisen talouden kestävyyttä EKP tutkii tärkeimpiä julkisen talouden indikaattoreita vuodesta 2012 vuoteen 2021 sekä tarkastelee julkisen talouden näkymiä ja haasteita kiinnittäen erityistä huomiota alijäämän ja julkisen velan kehityksen keskinäiseen yhteyteen. Arvioidessaan koronaviruspandemian vaikutusta julkisen talouden kehitykseen EKP ottaa huomioon vakaus- ja kasvusopimuksen yleisen poikkeuslausekkeen, joka aktivoitiin 20.3.2020. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97[12] (sellaisena kuin se on muutettuna) artiklan 5 kohdassa 1 ja artiklan 9 kohdassa 1 säädetään ennaltaehkäisevään osaan liittyen seuraavaa: ”Jäsenvaltioiden voidaan sallia tilapäisesti poiketa [...] julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta [...] euroalueen tai koko unionin talouden vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä”. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 artiklan 3 kohdassa 5 säädetään korjaavaan osaan liittyen seuraavaa: ”Jos euroalueen tai koko unionin talous on vakavassa taantumassa, neuvosto voi myös päättää antaa komission suosituksesta perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla tarkistetun suosituksen edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä” ja artiklan 5 kohdassa 2 vastaavasti: ”Jos euroalueen tai koko unionin talous on vakavassa taantumassa, neuvosto voi myös päättää antaa komission suosituksesta perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan nojalla tarkistetun vaatimuksen edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä”. EKP myös laatii analyysin kansallisen talousarviokehyksen tehokkuudesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 artiklan 2 kohdan 3 alakohdan b ja neuvoston direktiivin 2011/85/EU[13] mukaisesti. Toisin kuin komissiolla, EKP:llä ei ole virallista asemaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 126 mukaisessa liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä. EKP:n raportissa todetaan vain, onko maa liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena.

Perussopimuksessa edellytetään, että velkasuhde, joka ylittää 60 % suhteessa BKT:hen, ”pienenee riittävästi ja lähestyy riittävän nopeasti viitearvoa”, joten EKP tarkastelee velkasuhteen aikaisempia ja nykyisiä kehityssuuntia. EKP myös arvioi velan kestävyyttä niissä maissa, joiden velkasuhde ylittää viitearvon, ja ottaa huomioon Euroopan komission tuoreimman arvion neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 artiklan 2 kohdassa 1a mainitun velan supistamista koskevan vertailuarvon noudattamisesta.

Julkisen talouden kehityksen arviointi perustuu Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän 2010 mukaisiin tietoihin (ks. englanninkielisen raportin luku 6). Useimmat tässä raportissa esitetyt luvut on saatu Euroopan komissiolta huhtikuussa 2022. Mukana ovat julkisen talouden rahoitusasemia koskevat tiedot vuodesta 2012 vuoteen 2021 sekä komission ennusteet vuosiksi 2022–2023.

Julkisen talouden kestävyyttä arvioitaessa tarkasteluvuoden 2021 lukuja tarkastellaan suhteessa jäsenvaltion kehitykseen edellisten kymmenen vuoden aikana. Ensin katsotaan, miten alijäämäsuhde on kehittynyt. Vuotuisen alijäämäsuhteen muutokseen vaikuttavat monenlaiset tekijät, jotka voidaan jaotella suhdannekehityksen vaikutusta edustaviin ”suhdannetekijöihin” sekä ”ei-suhdannetekijöihin”. Jälkimmäisten katsotaan usein kuvaavan finanssipolitiikan rakenteellisten ja pysyvien muutosten vaikutuksia. Tässä raportissa ei-suhdannetekijöitä kuvaavia lukuja ei kuitenkaan välttämättä voi tulkita yksinomaan rakenteellisiksi muutoksiksi julkisen talouden rahoitusasemassa, sillä niissä on mukana myös poliittisten toimenpiteiden ja erityistekijöiden väliaikaisia vaikutuksia budjettitasapainoon. Potentiaaliseen tuotantoon ja sen kasvuun liittyvä epävarmuus tekee rakenteellisen rahoitusaseman koronapandemian aikaisten muutosten arvioinnista erityisen hankalaa.

Seuraavaksi arvioidaan, miten BKT:hen suhteutettu julkisen talouden velka on kehittynyt, ja tutkitaan sen kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä: nimellisen BKT:n kasvuvauhdin ja korkojen välistä eroa, perusjäämää sekä alijäämä-velkaoikaisua. Näin voidaan saada lisätietoa siitä, missä määrin makrotaloudellinen ympäristö ja etenkin BKT:n kasvun ja korkojen yhteisvaikutus ovat vaikuttaneet velan kehitykseen. Perusjäämän perusteella voidaan myös saada tietoa rakenteellisen rahoitusaseman ja suhdannekehityksen vaikutuksesta, ja alijäämä-velkaoikaisu kertoo erityistekijöiden vaikutuksesta. Lisäksi tarkastellaan julkisen velan rakennetta ja erityisesti lyhytaikaisten ja valuuttamääräisten velkojen osuutta ja kehitystä. Näiden velkojen osuus ja julkisen talouden velkasuhde kertovat, kuinka herkkä julkisen talouden rahoitusasema on valuuttakurssien ja korkojen muutoksille.

Tulevaa kehitystä arvioidaan kansallisten budjettisuunnitelmien ja Euroopan komission tuoreiden, vuosia 2022–2023 koskevien ennusteiden pohjalta, ja huomioon otetaan myös lähentymisohjelmassa esitetty finanssipolitiikan keskipitkän aikavälin strategia. Arvioinnin kohteena ovat myös vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisennuste sekä velkasuhteen kehitysnäkymät nykyisen finanssipolitiikan valossa. Koronaviruspandemian vuoksi aktivoitu vakaus- ja kasvusopimuksen yleinen poikkeuslauseke sallii poikkeamat julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen mukaiselta sopeutusuralta (ks. kehikko 2). Lisäksi korostetaan pitkän aikavälin haasteita julkisen talouden rahoitusaseman kestävyydelle sekä aloja, joilla vakauttaminen on tarpeen. Erityistä huomiota kiinnitetään rahastoimattomiin julkisiin eläkejärjestelmiin ja väestörakenteen muutoksen vaikutukseen sekä valtioiden vastuusitoumuksiin. Aiemman käytännön mukaisesti analyysi kattaa useimmat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 artiklan 2 kohdassa 3 mainitut merkitykselliset tekijät (ks. kehikko 2).

Kehikossa 3 käydään läpi valuuttakurssikehitystä koskevia oikeudellisia määräyksiä ja kuvataan, miten EKP soveltaa niitä.

Kehikko 3
Valuuttakurssikehitys

1. Perussopimuksen määräykset

Perussopimuksen artiklan 140 kohdan 1 kolmannessa luetelmakohdassa edellytetään, että lähentymisraportissa arvioidaan kestävän lähentymisen korkean tason saavuttamista kussakin jäsenvaltiossa seuraavan kriteerin perusteella:

”Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssimekanismissa määrättyjen tavanomaisten vaihteluvälien noudattaminen ainakin kahden vuoden ajan siten, ettei valuutan ulkoista arvoa ole alennettu suhteessa euroon”.

Lähentymisperusteita koskevan pöytäkirjan (N:o 13) artiklassa 3 määrätään seuraavaa:

”Mainitun sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumista koskeva arviointiperuste merkitsee, että jäsenvaltio on noudattanut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Erityisesti jäsenvaltio ei ole omasta aloitteestaan alentanut valuutan kahdenvälistä keskusarvoa suhteessa euroon samana aikana.”

2. Perussopimuksen määräysten soveltaminen

Valuuttakurssin vakautta arvioidessaan EKP tutkii, onko maa osallistunut ERM II:een (valuuttakurssimekanismi ERM:n tilalle tuli tammikuussa 1999 ERM II) ainakin kahden vuoden ajan ennen tarkasteluajankohtaa ilman merkittäviä paineita ja erityisesti siten, ettei valuutan ulkoista arvoa ole alennettu suhteessa euroon. Silloinkin kun osallistumisaika on ollut lyhyempi, valuuttakurssikehityksen tarkastelujakso on kahden vuoden pituinen.

Arvioitaessa valuuttakurssin vakautta suhteessa euroon seurataan erityisesti, onko se ollut lähellä ERM II:n keskuskurssia. Kuten ennenkin, arvioinnissa pyritään ottamaan huomioon mahdollisesti valuuttakurssin vahvistumiseen johtaneita tekijöitä. Valuuttakurssin vaihteluvälin suuruus ERM II:ssa ei vaikuta valuuttakurssin vakautta koskevan kriteerin noudattamisen arviointiin.

”Merkittävien paineiden” esiintymistä arvioitaessa on yleensä 1) tutkittu, kuinka paljon valuuttakurssi on poikennut ERM II:n keskuskurssista suhteessa euroon, 2) käytetty indikaattoreina mm. valuuttakurssin heilahtelua suhteessa euroon ja lyhyiden korkojen eroja euroalueen korkotasoon nähden, 3) otettu huomioon valuuttainterventioiden mahdollinen vaikutus sekä 4) otettu huomioon kansainvälisten rahoitustukiohjelmien mahdollinen merkitys valuuttojen vakautumisessa.

Tässä raportissa valuuttakurssikehityksen tarkastelujaksona on 26.5.2020–25.5.2022. Tarkastellut kahdenväliset valuuttakurssit ovat EKP:n virallisia viitekursseja (ks. englanninkielisen raportin luku 6).

Sen lisäksi, että raportissa tarkastellaan ERM II:een osallistumista ja nimellisen valuuttakurssin kehitystä suhteessa euroon, siinä käsitellään lyhyesti tämänhetkisen valuuttakurssin kestävyyttä. Kestävyyttä arvioitaessa tutkitaan, miten reaalinen efektiivinen valuuttakurssi on kehittynyt, sekä tarkastellaan vaihtotasetta, pääomatasetta ja rahoitustasetta maksutaseessa. Niin ikään analysoidaan ulkomaisen bruttovelan sekä ulkomaisen nettovarallisuuden kehitystä pitkällä aikavälillä. Valuuttakurssikehitystä koskevassa raportin osassa tarkastellaan lisäksi indikaattoreita, joilla voidaan mitata maan integroitumista euroalueen yhteyteen. Tätä arvioitaessa tarkastellaan sekä ulkomaankauppaa (vientiä ja tuontia) että rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä. Lisäksi mainitaan tarvittaessa, onko maa saanut kahden vuoden tarkastelujakson aikana likviditeettitukea keskuspankilta tai maksutasetukea joko kahdenvälisesti tai monenvälisesti Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF:n) ja/tai EU:n välityksellä, riippumatta siitä, onko tukea todella käytetty vai onko sitä pyydetty varmuuden vuoksi. Myös esimerkiksi IMF:n Flexible Credit Line -luottojärjestelyyn liittyvät varmuusjärjestelyt on otettu mukaan.

Kehikossa 4 käydään läpi pitkien korkojen kehitystä koskevia oikeudellisia määräyksiä ja kuvataan, miten EKP soveltaa niitä.

Kehikko 4
Pitkien korkojen kehitys

1. Perussopimuksen määräykset

Perussopimuksen artiklan 140 kohdan 1 neljännessä luetelmakohdassa edellytetään, että lähentymisraportissa arvioidaan kestävän lähentymisen korkean tason saavuttamista kussakin jäsenvaltiossa seuraavan kriteerin perusteella:

”jäsenvaltion, jota koskee poikkeus, saavuttaman lähentymisen ja jäsenvaltion valuuttakurssimekanismiin osallistumisen pysyvyys, sellaisena kuin se ilmenee pitkän aikavälin korkokantojen tasossa.”

Lähentymisperusteita koskevan pöytäkirjan (N:o 13) artiklassa 4 määrätään seuraavaa:

”Mainitun sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu korkokantojen lähentymisperuste tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena merkitsee, että jäsenvaltion pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso on enintään kaksi prosenttiyksikköä korkeampi verrattuna enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavaan tasoon. Korkokantojen taso lasketaan jäsenvaltioiden pitkän aikavälin obligaatioiden ja vastaavien arvopapereiden perusteella ottaen huomioon kansallisten määrittelyjen erot.”

2. Perussopimuksen määräysten soveltaminen

Tässä raportissa EKP soveltaa edellä mainittuja määräyksiä seuraavalla tavalla:

Jotta saataisiin selville ”pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso” ”tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena”, pitkä korko lasketaan aritmeettisena keskiarvona viimeiseltä kahdentoista kuukauden jaksolta, jolta on saatavilla YKHI-tilastot. Raportissa käytetty pitkien korkojen tarkastelujakso ulottuu toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022, kuten hintavakauskriteerin tarkastelujaksokin.

Viitearvon määrittämisessä tarvittavaa ”enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion” käsitettä on sovellettu käyttämällä samojen kolmen maan pitkien korkojen painottamatonta aritmeettista keskiarvoa, joita käytettiin hintavakautta koskevan lähentymiskriteerin viitearvon laskennassa (ks. kehikko 1). Tämän raportin tarkastelujaksolla kolmen hintavakauden suhteen parhaiten suoriutuneen maan pitkät korot olivat 0,3 % (Ranska), 0,2 % (Suomi) ja 1,4 % (Kreikka). Keskikoroksi saadaan siis 0,6 %, ja kun siihen lisätään 2 prosenttiyksikköä, viitearvoksi tulee 2,6 %. Korkotiedot perustuvat lähentymisen arviointia varten kehitettyihin yhdenmukaistettuihin pitkiin korkoihin (ks. englanninkielisen raportin luku 6).

Kuten edellä mainittiin, perussopimuksessa todetaan, että lähentymisen ”pysyvyys [...] ilmenee pitkän aikavälin korkokantojen tasossa”. Sen vuoksi toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022 ulottuvan tarkastelujakson korkokehitystä arvioitaessa otetaan huomioon pitkien korkojen kehitys kymmenen edellisen vuoden aikana (tai aikana, jolta tiedot ovat saatavilla) ja tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttivat eroihin suhteessa euroalueen keskimääräisiin pitkiin korkoihin. Tarkastelujakson aikana euroalueen keskimääräisiin pitkiin korkoihin ovat osaltaan voineet vaikuttaa suuret riskipreemiot useissa euroalueen maissa. Sen vuoksi korkoja verrataan myös AAA-luokituksen saaneiden euroalueen maiden pitkien valtion joukkolainojen tuottoihin. Analyysin taustaksi raportissa on myös tietoa rahoitusmarkkinoiden koosta ja kehityksestä. Tiedot perustuvat kolmeen indikaattoriin (yritysten liikkeeseen laskemien velkapaperien kanta, noteerattujen osakkeiden kokonaismarkkina-arvo ja rahalaitosten yksityiselle sektorille myöntämät kotimaiset luotot), joilla yhdessä mitataan rahoitusmarkkinoiden kokoa.

Perussopimuksen artiklan 140 kohdassa 1 edellytetään, että raportissa otetaan vielä huomioon muita merkityksellisiä tekijöitä (ks. kehikko 5). Artiklan 121 kohdan 6 mukaisesti on otettu käyttöön tehostettu talouspolitiikan ohjausjärjestelmä, joka tuli voimaan 13.12.2011 ja jolla on tarkoitus turvata jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimpi yhteensovittaminen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuva lähentyminen. Kehikossa 5 käydään lyhyesti läpi näitä sääntöjä ja selostetaan, miten EKP ottaa mainitut tekijät huomioon lähentymisprosessin arvioinnissa.

Kehikko 5
Muut merkitykselliset tekijät

1. Perussopimuksen määräykset ja muut oikeudelliset säännökset

Perussopimuksen artiklan 140 kohdassa 1 on seuraava vaatimus: ”Komission ja Euroopan keskuspankin kertomuksissa otetaan huomioon myös markkinoiden yhdentymisen tulokset, vaihtotaseiden tasapainon tilanne ja kehitys sekä yksikkötyökustannusten ja muiden hintaosoittimien kehityksen tarkastelu.”

EKP ottaa huomioon EU:n talouden ohjausjärjestelmää koskevan lainsäädäntöpaketin, joka tuli voimaan 13.12.2011. Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto hyväksyivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 121 kohdissa 3 ja 4 tarkoitetulle monenväliselle valvontamenettelylle yksityiskohtaiset säännöt artiklan 121 kohdan 6 mukaisesti. Säännöt hyväksyttiin ”jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen” turvaamiseksi (ks. artiklan 121 kohta 3), sillä talous- ja rahaliiton ”ensimmäisen kymmenvuotiskauden toiminnasta olisi otettava oppia ja unionissa olisi parannettava etenkin talouden ohjausjärjestelmää, jonka on perustuttava jäsenvaltioiden voimakkaampaan sitoutumiseen”.[14] Lainsäädäntöpaketilla luotiin tehostettu valvontajärjestelmä, jonka tarkoituksena on estää liiallisen makrotalouden epätasapainon syntyminen ja auttaa EU:n jäsenvaltioita laatimaan korjaussuunnitelmia, ennen kuin olemassa oleva epätasapaino pääsee juurtumaan. Tämä makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely sisältää sekä ennaltaehkäisevän että korjaavan osan, ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat menettelyssä mukana, jolleivät ne kuulu johonkin ehdolliseen kansainväliseen rahoitustukiohjelmaan, jossa niiden taloutta jo valvotaan tarkasti. Menettelyyn kuuluu myös varoitusjärjestelmä, jonka avulla epätasapaino voidaan havaita ajoissa. Järjestelmän pohjana ovat kaikista EU:n jäsenvaltioista koottava selkeä tulostaulu, joka sisältää epätasapainon indikaattoreita ja niiden kynnysarvot, sekä talousanalyysiin perustuva arvio. Arviossa otetaan huomioon muun muassa nimellinen ja todellinen lähentyminen euroalueella ja sen ulkopuolella.[15] Makrotalouden epätasapainoa arvioitaessa olisi otettava huomioon sen vakavuus ja mahdolliset vaikutukset taloudessa ja rahoitusmarkkinoilla, sillä kerrannaisvaikutukset voivat pahentaa unionin talouden haavoittuvuutta ja uhata talous- ja rahaliiton moitteetonta toimintaa.[16]

2. Perussopimuksen määräysten soveltaminen

Perussopimuksen artiklan 140 kohdassa 1 tarkoitettuja muita tekijöitä tarkastellaan aiempaa käytäntöä noudattaen englanninkielisen raportin luvussa 5. Kutakin kehikoiden 1–4 lähentymiskriteeriä käsitellään oman otsikkonsa alla. Luvussa 3 esitetään lisäksi tulostaulun indikaattorit kaikista tässä raportissa tarkasteltavista maista ja suhteutetaan ne kynnysarvoihin. Näin varmistetaan, että lukija saa kaikki saatavilla olevat makrotalouden ja rahoitusjärjestelmän epätasapainon havaitsemisen kannalta merkittävät tiedot. Epätasapaino voi vaikeuttaa kestävän lähentymisen korkean tason saavuttamista. Jos EU:n jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, on liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn kohteena, sen ei suoranaisesti voida katsoa saavuttaneen perussopimuksen artiklan 140 kohdassa 1 tarkoitettua kestävän lähentymisen korkeaa tasoa.

2.2 Kansallisen lainsäädännön sopusointuisuus perussopimusten kanssa

2.2.1 Johdanto

Perussopimuksen artiklan 140 kohdassa 1 edellytetään, että EKP (ja Euroopan komissio) antaa neuvostolle kertomuksia jäsenvaltioiden, joita koskee poikkeus, edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä vähintään joka toinen vuosi tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus. Kertomuksissa on tarkasteltava, onko kunkin jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, sopusoinnussa perussopimuksen artiklojen 130 ja 131 kanssa sekä asiaa koskevien EKPJ:n perussäännön artiklojen kanssa. Tästä velvoitteesta, joka perussopimuksessa asetetaan niille jäsenvaltioille, joita koskee poikkeus, käytetään myös nimitystä ”oikeudellinen lähentyminen”.

EKP:n oikeudellista lähentymistä koskeva arviointi ei rajoitu kansallisen lainsäädännön sanamuodon muodolliseen arviointiin, vaan EKP voi myös arvioida, sovelletaanko asianomaisia säännöksiä perussopimusten ja EKPJ:n perussäännön tarkoituksen mukaisesti. EKP seuraa erityisen tarkasti merkkejä jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelimiin kohdistuvasta painostuksesta, joka olisi keskuspankin riippumattomuuden osalta ristiriidassa perussopimuksen tarkoituksen kanssa. EKP pitää myös kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten joustavaa ja jatkuvaa toimintaa tarpeellisena. Tässä suhteessa jäsenvaltioiden asianomaisilla viranomaisilla on erityinen velvollisuus toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansallisen keskuspankin päätöksentekoelimen jäsenen paikan vapautuessa uusi jäsen nimitetään oikea-aikaisesti.[17] Näin ollen EKP seuraa tilannetta tarkasti ennen kuin se antaa lopullisen myönteisen yleisarvion, jonka mukaan tietyn jäsenvaltion lainsäädäntö on perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa sopusoinnussa.

Jäsenvaltiot, joita koskee poikkeus, ja oikeudellinen lähentyminen

Bulgaria, Tšekki, Kroatia, Unkari, Puola, Romania ja Ruotsi, joiden kansallista lainsäädäntöä tässä raportissa tarkastellaan, ovat jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus, eli ne eivät ole vielä ottaneet euroa käyttöön. Ruotsi sai sellaisen jäsenvaltion aseman, jota koskee poikkeus, Euroopan unionin neuvoston päätöksellä toukokuussa 1998.[18] Muiden mainittujen jäsenvaltioiden osalta liittymisehdoista tehtyjen asiakirjojen artikloissa 4[19] ja 5[20] määrätään, että jokainen uusi jäsenvaltio osallistuu talous- ja rahaliittoon liittymispäivästä alkaen perussopimuksen artiklassa 139 tarkoitettuna jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.

Tämä raportti ei koske Tanskaa, sillä se on erityisasemassa oleva jäsenvaltio, joka ei ole vielä ottanut euroa käyttöön. Eräistä Tanskaa koskevista määräyksistä tehdyssä perussopimusten liitteenä olevassa pöytäkirjassa (N:o 16) todetaan, että ottaen huomioon ilmoituksen, jonka Tanskan hallitus on tehnyt Euroopan unionin neuvostolle 3.11.1993, Tanskaa koskee poikkeus ja että menettely poikkeuksen kumoamiseksi voidaan käynnistää ainoastaan Tanskan aloitteesta. Koska perussopimuksen artiklaa 130 sovelletaan Tanskaan, Tanskan keskuspankin on täytettävä keskuspankin riippumattomuutta koskevat vaatimukset. EMI:n vuoden 1998 lähentymisraportissa tämä vaatimus todettiin täytetyksi. Tanskan lähentymistä ei ole arvioitu vuoden 1998 jälkeen sen erityisaseman vuoksi. Siihen saakka, kunnes Tanska ilmoittaa Euroopan unionin neuvostolle aikovansa ottaa euron käyttöön, Tanskan keskuspankin ei tarvitse oikeudellisesti integroitua eurojärjestelmään eikä Tanskan lainsäädäntöä tarvitse mukauttaa.

Oikeudellisen lähentymisen arvioinnin tarkoituksena on helpottaa Euroopan unionin neuvoston päätöstä siitä, mitkä jäsenvaltiot täyttävät talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvät velvollisuudet (perussopimuksen artiklan 140 kohta 1). Näillä edellytyksillä tarkoitetaan oikeudellisessa mielessä erityisesti keskuspankin riippumattomuutta ja kansallisten keskuspankkien oikeudellista integroitumista eurojärjestelmään.

Oikeudellisen lähentymisen arviointi

Oikeudellisen lähentymisen arvioinnissa noudatetaan yleisesti ottaen EKP:n ja EMIn aiempien oikeudellista lähentymistä koskevien raporttien rakennetta.[21]

Arvioitaessa sitä, onko kansallinen lainsäädäntö sopusoinnussa perussopimusten kanssa, otetaan huomioon ennen 25.3.2022 voimaantullut lainsäädäntö.

2.2.2 Mukautusten soveltamisala

Mukautettavat alueet

Niiden alueiden määrittämiseksi, joilla kansallista lainsäädäntöä on mukautettava, tutkitaan seuraavat seikat:

  • kansallisen keskuspankin riippumattomuutta koskevien perussopimuksen (artikla 130) ja EKPJ:n perussäännön (artiklat 7 ja 14.2) määräysten noudattaminen,
  • salassapitomääräysten (EKPJ:n perussäännön artikla 37) noudattaminen,
  • keskuspankkirahoitusta (perussopimuksen artikla 123) ja erityisoikeuksia (perussopimuksen artikla 124) koskevien kieltojen noudattaminen,
  • unionin oikeudessa edellytetyn euron yhtenäisen kirjoitustavan noudattaminen sekä
  • kansallisten keskuspankkien oikeudellinen integroituminen eurojärjestelmään (erityisesti perussäännön artiklojen 12.1 ja 14.3 osalta).

”Sopusointu” vai ”yhdenmukaistaminen”

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklassa 131 määrätään, että kansallisen lainsäädännön on oltava ”sopusoinnussa” perussopimusten ja EKPJ:n perussäännön kanssa. Mahdolliset ristiriitaisuudet on siksi korjattava. Tämän velvoitteen noudattaminen on tarpeen riippumatta perussopimusten ja EKPJ:n perussäännön ensisijaisuudesta kansalliseen lainsäädäntöön nähden ja kulloisenkin ristiriitaisuuden luonteesta.

Vaatimus siitä, että kansallisen lainsäädännön on oltava ”sopusoinnussa”, ei tarkoita, että perussopimuksessa edellytettäisiin kansallisten keskuspankkien perussääntöjen ”yhdenmukaistamista” toisiinsa tai EKPJ:n perussääntöön nähden. Kansallisia erityispiirteitä saa edelleen olla, kunhan ne eivät loukkaa unionille peruuttamattomasti annettua yksinomaista toimivaltaa rahapolitiikan alalla. EKPJ:n perussäännön artiklassa 14.4 kansallisille keskuspankeille sallitaankin myös muita kuin EKPJ:n perussäännössä määrättyjä tehtäviä, kunhan ne eivät ole ristiriidassa EKPJ:n tavoitteiden ja tehtävien kanssa.[22] Tällaisia muita tehtäviä mahdollistavat säännökset ovat selkeä esimerkki tapauksista, joissa kansallisten keskuspankkien perussääntöjen sallitaan edelleen poiketa toisistaan. Ilmaisu ”sopusoinnussa” merkitseekin, että kansallista lainsäädäntöä ja kansallisen keskuspankin perussääntöä täytyy muuttaa siten, etteivät ne ole ristiriidassa perussopimusten ja EKPJ:n perussäännön kanssa ja että kansalliset keskuspankit integroituvat EKPJ:hin tarvittavalla tavalla. Erityisesti on muutettava kaikkia säännöksiä, jotka loukkaavat kansallisen keskuspankin riippumattomuutta koskevia perussopimuksen määräyksiä ja sen asemaa EKPJ:n erottamattomana osana. Tämän saavuttamiseksi ei siten ole riittävää nojautua yksinomaan unionin lainsäädännön ensisijaisuuteen kansalliseen lainsäädäntöön nähden.

Perussopimuksen artiklan 131 mukainen velvoite kattaa ainoastaan yhteensopimattomuuden perussopimusten ja EKPJ:n perussäännön kanssa. Myös unionin johdetun oikeuden kanssa ristiriidassa oleva kansallinen lainsäädäntö olisi kuitenkin mukautettava tähän johdettuun oikeuteen, jos kyseessä oleva johdettu oikeus on relevantti tässä lähentymisraportissa tarkasteltavien mukautettavien alueiden kannalta. Unionin lainsäädännön ensisijaisuus ei poista velvollisuutta mukauttaa kansallista lainsäädäntöä. Tämä yleisvaatimus ei perustu yksinomaan perussopimuksen artiklaan 131 vaan myös Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.[23]

Perussopimuksissa ja EKPJ:n perussäännössä ei kummassakaan määrätä, millä keinoin kansallista lainsäädäntöä on mukautettava. Se voidaan tehdä sisällyttämällä kansalliseen lainsäädäntöön joko viittauksia perussopimuksiin ja EKPJ:n perussääntöön, sisällyttämällä siihen näiden määräyksiä siten, että niiden alkuperä mainitaan, poistamalla ristiriitaisuudet tai käyttämällä näitä menetelmiä yhdessä.

Jotta kansallisen lainsäädännön sopusointuisuus perussopimusten ja EKPJ:n perussäännön kanssa voidaan saavuttaa ja sitä voidaan ylläpitää, Euroopan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on lisäksi muun muassa kuultava EKP:tä lakiehdotuksista EKP:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla mainitun sopimuksen artiklan 127 kohdan 4 ja artiklan 282 kohdan 5 sekä perussäännön artiklan 4 mukaisesti. Jäsenmaiden viranomaisten velvollisuudesta kuulla Euroopan keskuspankkia suunnitelmista lainsäädännöksi 29.6.1998 tehdyssä neuvoston päätöksessä 98/415/EY[24] edellytetään nimenomaisesti, että jäsenvaltiot toteuttavat tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen tämän vaatimuksen noudattamisen.

2.2.3 Kansallisten keskuspankkien riippumattomuus

Keskuspankkien riippumattomuudesta on todettava, että EU:hun vuosina 2004, 2007 ja 2013 liittyneiden jäsenvaltioiden oli mukautettava kansallista lainsäädäntöään siten, että se oli perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön määräysten mukainen ja voimassa liittymisvuodesta riippuen 1.5.2004, 1.1.2007 tai 1.7.2013.[25] Ruotsi oli sen sijaan velvollinen saattamaan tarvittavat mukautukset voimaan EKPJ:n perustamiseen eli 1.6.1998 mennessä.

Keskuspankin riippumattomuus

EMI määritteli marraskuussa 1995 keskuspankin riippumattomuuden tunnusmerkit (joita kuvattiin sittemmin yksityiskohtaisesti vuoden 1998 lähentymisraportissa), jotka olivat tuolloin jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön, erityisesti kansallisten keskuspankkien perussääntöjen, arvioinnin perustana. Keskuspankin riippumattomuuden käsitteeseen sisältyy riippumattomuuden eri osatekijöitä, joita on arvioitava erikseen, eli toiminnallinen, institutionaalinen, henkilökohtainen ja taloudellinen riippumattomuus. Viime vuosina näitä keskuspankin riippumattomuuden osatekijöitä on tarkennettu edelleen EKP:n lausunnoissa. Näiden osatekijöiden perusteella arvioidaan sellaisten jäsenvaltioiden, joita koskee poikkeus, lainsäädännön lähentymistä perussopimuksiin ja EKPJ:n perussääntöön nähden.

Toiminnallinen riippumattomuus

Keskuspankin riippumattomuus ei ole päämäärä sinänsä, vaan keino saavuttaa kaikkia muita tavoitteita tärkeämpi, selkeästi määritelty tavoite. Toiminnallinen riippumattomuus edellyttää, että jokaisen kansallisen keskuspankin ensisijainen tavoite on määritelty selkeästi ja oikeusvarmuuden periaatteen mukaisesti ja on perussopimuksessa määritetyn hintatason vakauden ensisijaisen tavoitteen kanssa täysin sopusoinnussa. Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää, että kansallisilla keskuspankeilla on käytettävissään tarvitsemansa keinot ja välineet tämän tavoitteen saavuttamiseksi muista viranomaisista riippumatta. Perussopimuksen vaatimus keskuspankin riippumattomuudesta kuvastaa yleistä näkemystä, jonka mukaan ensisijaisesta hintavakauden tavoitteesta pystyy parhaiten huolehtimaan täysin riippumaton laitos, jonka toimivalta on tarkasti määritelty. Keskuspankin riippumattomuus on täysin sopusoinnussa sen kanssa, että kansallinen keskuspankki on tilivelvollinen päätöksistään. Tällä on tärkeä merkitys pyrittäessä lisäämään luottamusta niiden riippumattomaan asemaan. Se edellyttää avoimuutta ja vuoropuhelua kolmansien osapuolten kanssa.

Ajoituksesta on todettava, että perussopimuksen sanamuoto ei ole selkeä sen osalta, mistä lukien niiden jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien, joita koskee poikkeus, on noudatettava mainitun sopimuksen artiklan 127 kohdassa 1 ja artiklan 282 kohdassa 2 sekä EKPJ:n perussäännön artiklassa 2 määriteltyä hintavakauden ensisijaista tavoitetta. Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka liittyivät unioniin sen päivämäärän jälkeen, jona euro otettiin käyttöön unionissa, on tulkinnanvaraista, onko tämä velvoite voimassa liittymispäivästä vai euron käyttöönottopäivästä lukien. Vaikka perussopimuksen artiklan 127 kohtaa 1 ei sovelleta jäsenvaltioihin, joita koskee poikkeus (ks. artiklan 139 kohdan 2 alakohta c), EKPJ:n perussäännön artiklaa 2 sovelletaan näihin jäsenvaltioihin (ks. perussäännön artikla 42.1). EKP katsoo, että hintavakauden tulee olla kansallisen keskuspankin ensisijaisena tavoitteena Ruotsin osalta 1.6.1998 lukien sekä unioniin 1.5.2004, 1.1.2007 ja 1.7.2013 liittyneiden jäsenvaltioiden osalta niiden liittymispäivästä lukien. Tämä perustuu siihen, että yhtä unionin johtavista periaatteista eli hintavakautta (perussopimuksen artikla 119) sovelletaan myös jäsenvaltioihin, joita koskee poikkeus. Se perustuu myös perussopimuksen tavoitteeseen, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on pyrittävä makrotalouden reaaliseen lähentymiseen ja myös hintavakauteen. Tämä tavoite on myös EKP:n ja Euroopan komission säännöllisten raporttien taustalla. Lisäksi tämä näkemys pohjautuu taustalla olevaan keskuspankin riippumattomuusvaatimukseen, joka on perusteltavissa vain, jos yleinen hintavakauden tavoite on ensisijainen.

Tämän raportin maakohtaiset arviot perustuvat näihin päätelmiin ajankohdasta, jolloin hintavakauden on oltava niiden jäsenvaltioiden, joita koskee poikkeus, kansallisten keskuspankkien ensisijaisena tavoitteena.

Institutionaalinen riippumattomuus

Institutionaalisen riippumattomuuden periaatteeseen viitataan nimenomaisesti perussopimuksen artiklassa 130 ja EKPJ:n perussäännön artiklassa 7. Näissä kahdessa artiklassa kansallisia keskuspankkeja ja niiden päätöksentekoelinten jäseniä kielletään pyytämästä tai ottamasta ohjeita unionin toimielimiltä tai laitoksilta, jäsenvaltioiden hallituksilta ja muilta tahoilta. Lisäksi niissä kielletään unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioiden hallituksia yrittämästä vaikuttaa kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten sellaisiin jäseniin, joiden päätökset voivat vaikuttaa keskuspankkien toimintaan näiden suorittaessa EKPJ:hin liittyviä tehtäviään. Jotta kansallinen lainsäädäntö vastaisi perussopimuksen artiklaa 130 ja EKPJ:n perussäännön artiklaa 7, lainsäädännön tulisi sisältää molemmat kiellot eikä sen tulisi kaventaa niiden soveltamisalaa.[26] Keskuspankkien riippumattomuuden tunnustamisesta ei seuraa, että keskuspankit jäisivät säädösten ja lainsäätäjän normatiivisten toimien soveltamisalan ulkopuolelle.[27]

Jos kansallinen keskuspankki on muodostettu siten, että se on valtion omistama laitos, julkisoikeudellinen erityislaitos tai tavallinen osakeyhtiö, vaarana on, että omistaja saattaa omistajuutensa perusteella vaikuttaa sen päätöksentekoon EKPJ:hin liittyvissä tehtävissä.[28] Tällainen vaikutusvalta, jota käytetään osakkeenomistajan oikeuksien kautta tai muulla tavoin, saattaa heikentää kansallisen keskuspankin riippumattomuutta, ja sitä tulee sen vuoksi rajoittaa lailla.

Keskuspankkitoimintaa koskevan lainsäädännön on tarjottava vakaa ja pitkäaikainen perusta keskuspankin toiminnalle. Lainsäädäntö, joka sallii kansallisen keskuspankin institutionaalisen rakenteen usein tapahtuvat muutokset ja vaikuttaa siten organisaation ja hallinnon vakauteen, voi vaikuttaa kielteisesti kansallisen keskuspankin institutionaaliseen riippumattomuuteen.[29]

Institutionaalista riippumattomuutta olisi kunnioitettava myös kriisitilanteissa. Vain perussopimuksen artiklassa 347 tarkoitettujen edellytysten täyttyessä kansallisilla viranomaisilla saattaa olla – tilapäisesti ja poikkeuksellisesti – oikeus käyttää toimivaltuuksia, jotka kuuluvat EKPJ:n yksinomaisen toimivallan piiriin. Tätä arvioitaessa merkityksellinen ajankohta on toimenpiteen hyväksymisen ajankohta. Perussopimuksen artiklan 347 poikkeuksellisesta luonteesta johtuen jäsenvaltioiden tulisi pidättäytyä hyväksymästä ennakollista lainsäädäntöä tilanteissa, joissa perussopimuksen artiklassa 347 kuvattuja edellytyksiä ei ole.[30]

Ohjeidenantokielto

Kolmansien osapuolten oikeudet antaa EKPJ:hin liittyviä tehtäviä koskevia ohjeita kansallisille keskuspankeille, niiden päätöksentekoelimille tai jäsenille ovat ristiriidassa perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa.

Kun on kyse rahoitusvakauden vahvistamiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamisesta, kansallisen keskuspankin osallistumisen on oltava sopusoinnussa perussopimuksen kanssa. Kansallisten keskuspankkien on siis suoritettava nämä tehtävät tavalla, joka on täysin sopusoinnussa niiden toiminnallisen, institutionaalisen ja taloudellisen riippumattomuuden periaatteiden kanssa, jotta turvattaisiin niille kuuluvien tehtävien asianmukainen hoitaminen perussopimuksessa ja EKPJ:n perussäännössä tarkoitetulla tavalla.[31] Siltä osin kuin kansallisessa lainsäädännössä annetaan kansalliselle keskuspankille muita kuin neuvoa-antavia tehtäviä tai edellytetään sen ottavan muita tehtäviä, on varmistettava, että nämä tehtävät eivät toiminnalliselta ja taloudelliselta kannalta vaikuta kansallisen keskuspankin kykyyn suorittaa EKPJ:hin liittyviä tehtäviään.[32] Lisäksi kansallisen keskuspankin edustajien ottaminen kollegiaalisia päätöksiä tekevien valvontaelinten tai muiden viranomaisten piiriin edellyttää tarkkaa harkintaa kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten jäsenten henkilökohtaisen riippumattomuuden suojaamiseksi.[33]

Päätösten hyväksymistä, kumoamista, lykkäämistä tai täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva kielto

Kolmansien osapuolten oikeudet kansallisten keskuspankkien päätösten hyväksymiseen, kumoamiseen, lykkäämiseen tai täytäntöönpanon keskeyttämiseen ovat ristiriidassa perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa siltä osin kuin kyse on EKPJ:hin liittyvistä tehtävistä.[34]

Päätösten laillisuusvalvontaa koskeva kielto

Muiden laitosten kuin riippumattomien tuomioistuinten oikeus harjoittaa laillisuusvalvontaa EKPJ:hin liittyvien tehtävien suorittamista koskevien päätösten osalta on ristiriidassa perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa, koska näiden tehtävien suorittamista ei saa arvioida uudelleen poliittisella tasolla. Kansallisen keskuspankin pääjohtajan oikeus keskeyttää EKPJ:n tai kansallisen keskuspankin päätöksentekoelimen päätöksen täytäntöönpano oikeudellisin perustein ja jättää se poliittisen elimen lopullisesti päätettäväksi vastaisi ohjeiden pyytämistä kolmansilta osapuolilta.

Kielto osallistua kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten toimintaan äänioikeutta käyttäen

Kolmansien osapuolten edustajien osallistuminen kansallisen keskuspankin päätöksentekoelimen toimintaan äänioikeutta käyttäen asioissa, jotka koskevat EKPJ:hin liittyvien tehtävien suorittamista kansallisissa keskuspankeissa, ovat ristiriidassa perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa, vaikkei kyseessä olisikaan ratkaiseva ääni. Osallistuminen ilman äänioikeuttakin on ristiriidassa perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa, jos osallistuminen vaikuttaa EKPJ:hin liittyvien tehtävien hoitoon tai vaarantaa EKPJ:n salassapitomääräysten noudattamisen.[35]

Kansallisen keskuspankin päätöksiä edeltävää kuulemista koskeva kielto

Lainsäädännöstä johtuva kansallisen keskuspankin nimenomainen velvollisuus kuulla ennakolta kolmansia osapuolia kansallisen keskuspankin päätöksestä antaa näille kolmansille osapuolille virallisen väylän vaikuttaa lopulliseen päätökseen ja on sen vuoksi ristiriidassa perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa.

Kansallisen keskuspankin ja kolmansien osapuolten välinen vuoropuhelu on kuitenkin sopusoinnussa keskuspankin riippumattomuuden kanssa, vaikka se perustuisikin lainsäädännöstä johtuviin velvollisuuksiin antaa tietoja ja vaihtaa näkemyksiä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

  • sillä ei vaaranneta kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten jäsenten riippumattomuutta,
  • pääjohtajien erityisasemaa EKP:n päätöksentekoelinten jäseninä kunnioitetaan kaikilta osin ja
  • EKPJ:n perussäännön määräyksistä johtuvia salassapitovaatimuksia noudatetaan.[36]
Vastuuvapauden myöntäminen kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten jäsenille

Niissä säädöksissä ja määräyksissä, jotka koskevat kolmansien osapuolten (esimerkiksi hallitusten) kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten jäsenille (esimerkiksi tilinpidon osalta) myöntämää vastuuvapautta, tulee olla riittävät suojalausekkeet siten, että tällainen oikeus vastuuvapauden myöntämiseen ei vaikuta kansallisen keskuspankin päätöksentekoelimen yksittäisen jäsenen mahdollisuuteen tehdä itsenäisesti EKPJ:hin liittyviä tehtäviä koskevia päätöksiä (tai panna täytäntöön EKPJ:n puitteissa hyväksyttyjä päätöksiä). Tätä koskeva nimenomainen määräys suositellaan otettavaksi kansallisten keskuspankkien perussääntöihin.

Henkilökohtainen riippumattomuus

Myös EKPJ:n perussäännön määräys kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten jäsenten toimikausiturvasta suojaa keskuspankin riippumattomuutta. Kansallisten keskuspankkien pääjohtajat ovat EKP:n yleisneuvoston jäseniä, ja heistä tulee EKP:n neuvoston jäseniä sen jälkeen, kun heidän maansa on ottanut euron käyttöön. Kansallisten keskuspankkien pääjohtajia ei tule pitää jäsenvaltionsa edustajina, kun he hoitavat tehtäviään EKP:n neuvoston tai yleisneuvoston jäseninä.[37] EKPJ:n perussäännön artiklan 14.2 mukaan kansallisten keskuspankkien perussäännöissä on erityisesti määrättävä keskuspankin pääjohtajan toimikaudeksi vähintään viisi vuotta. Lisäksi kyseinen artikla suojaa keskuspankkien pääjohtajia mielivaltaiselta erottamiselta, sillä sen mukaan pääjohtaja voidaan erottaa tehtävästään ainoastaan, jos hän ei enää täytä niitä vaatimuksia, joita hänen tehtävänsä edellyttävät, tai jos hänen on todettu syyllistyneen vakavaan rikkomukseen. Tällaisissa tapauksissa pääjohtaja voi hakea muutosta erottamispäätökseen Euroopan unionin tuomioistuimelta, jolla on toimivalta kumota kansallinen päätös, jolla pääjohtaja on erotettu toimestaan.[38] Pääjohtajalle osoitettu tilapäinen kielto harjoittaa tehtäväänsä voi tosiasiallisesti merkitä EKP:n perussäännön artiklassa 14.2 tarkoitettua erottamista.[39] Tätä määräystä on noudatettava kansallisten keskuspankkien perussäännöissä siten kuin jäljempänä esitetään.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklan 130 mukaan kansalliset hallitukset tai mitkään muut elimet eivät saa yrittää vaikuttaa kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten jäsenien tehtävien hoitamiseen. Jäsenvaltioiden ei varsinkaan tule pyrkiä vaikuttamaan kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten jäsenten toimintaan muuttamalla näiden palkkausta koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Tällaisten muutosten tulisi lähtökohtaisesti vaikuttaa vain tuleviin nimityksiin.[40]

Pääjohtajien vähimmäistoimikausi

Kansallisten keskuspankkien perussäännöissä on EKPJ:n perussäännön artiklan 14.2 mukaisesti määrättävä pääjohtajalle vähintään viiden vuoden toimikausi. Tämä ei estä määräämästä pidempää toimikautta. Jos toimikausi on voimassa toistaiseksi, kansallisen keskuspankin perussääntöä ei tarvitse muuttaa, kunhan pääjohtajan erottamisperusteet ovat EKPJ:n perussäännön artiklan 14.2 mukaisia. Lyhyempi toimikausi ei ole perusteltavissa edes silloin, kun sitä sovelletaan vain siirtymäkauden ajan.[41] Jos kansallisessa lainsäädännössä on vahvistettu pakollinen eläkeikä, on varmistettava, että tämä ei keskeytä perussäännön artiklassa 14.2 määrättyä vähimmäistoimikautta, jolla on etusija pääjohtajaan mahdollisesti sovellettavaan pakolliseen eläkeikään nähden.[42] Kun kansallisen keskuspankin perussääntöä muutetaan, muutetun lain tulee taata pääjohtajan ja niiden päätöksentekoelinten muiden jäsenten toimikausiturva, jotka hoitavat EKPJ:hin liittyviä tehtäviä.[43]

Pääjohtajien erottamisperusteet

Kansallisten keskuspankkien perussäännöissä on varmistettava, että pääjohtajaa ei saa erottaa tehtävästään muista kuin perussäännön artiklassa 14.2 mainituista syistä. Kyseisen artiklan mukaisen vaatimuksen tarkoituksena on estää pääjohtajien nimitykseen osallistuvia tahoja, erityisesti asianomaista hallitusta tai parlamenttia, erottamasta pääjohtajaa mielivaltaisesti. Kansallisten keskuspankkien perussäännöissä olisi oltava joko viittaus EKPJ:n perussäännön artiklaan 14.2 tai kyseistä artiklaa vastaava teksti ja maininta tekstin alkuperästä, tai vaihtoehtoisesti olisi poistettava EKPJ:n perussäännön artiklan 14.2 erottamisperusteiden kanssa ristiriidassa olevat kohdat tai jätettävä kokonaan pois maininnat tehtävästä erottamisen perusteista (koska artiklaa 14.2 sovelletaan suoraan).[44] Kun pääjohtaja on valittu tai nimitetty, häntä ei saa erottaa tehtävästään kuin EKPJ:n perussäännön artiklassa 14.2 mainituilla perusteilla siinäkään tapauksessa, että pääjohtaja ei ole vielä aloittanut tehtäviensä hoitamista. Koska pääjohtajan tehtävästä erottamisen perusteet ovat unionin oikeuden itsenäisiä käsitteitä, niiden soveltaminen ja tulkinta eivät riipu toimenpiteen kansallisesta kontekstista.[45] Viime kädessä on Euroopan unionin tuomioistuimen tehtävänä varmistaa, sille EKPJ:n perussäännön artiklan 14.2 toisessa kohdassa annetun toimivallan mukaisesti, että kansallisen keskuspankin pääjohtajan tehtävästä erottamista koskevan päätöksen perusteena on riittävä näyttö siitä, että hän on syyllistynyt toimenpiteen oikeuttavaan vakavaan rikkomukseen.[46]

EKPJ:hin liittyviä tehtäviä hoitaville kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten muille jäsenille kuin pääjohtajille taattava toimikausiturva sekä erottamisperusteet

EKPJ:hin liittyviä tehtäviä hoitavien kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten muiden jäsenten henkilökohtaista riippumattomuutta suojataan soveltamalla myös heihin pääjohtajan toimikausiturvaa ja erottamisperusteita vastaavia sääntöjä.[47] EKPJ:n perussäännön artiklan 14.2 määräykset toimikausiturvasta eivät rajoitu ainoastaan pääjohtajiin, ja perussopimuksen artiklassa 130 ja EKPJ:n perussäännön artiklassa 7 viitataan kansallisten keskuspankkien ”päätöksentekoelinten jäseniin” eikä nimenomaisesti pääjohtajiin. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa pääjohtaja on valittu vertaistensa joukosta ja kollegoilla on yhtäläinen äänioikeus, tai jossa muut jäsenet hoitavat EKPJ:hin liittyviä tehtäviä.

Oikeus tuomioistuinkäsittelyyn

Kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten jäsenillä tulee olla oikeus saattaa heitä koskeva erottamispäätös riippumattoman tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta rajoitetaan poliittisen harkintavallan käyttämisen mahdollisuutta tällaisten päätösten perusteiden arvioinnissa.

EKPJ:n perussäännön artiklassa 14.2 määrätään, että toimestaan erotettu keskuspankin pääjohtaja voi saattaa erottamispäätöksen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kansallisessa lainsäädännössä tulee joko viitata EKPJ:n perussääntöön tai siinä ei saa mainita mitään oikeudesta saattaa päätös Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi (koska EKPJ:n perussäännön artikla 14.2 on suoraan sovellettava). Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta kumota kansallinen erottamispäätös, jos se todetaan unionin oikeuden vastaiseksi.[48]

Kansallisessa lainsäädännössä pitäisi myös säätää kansallisten tuomioistuinten oikeudesta käsitellä kansallisen keskuspankin EKPJ:hin liittyviä tehtäviä hoitavia päätöksentekoelinten kaikkia muitakin jäseniä koskevia erottamispäätöksiä. Tämä oikeus voi perustua joko yleisesti sovellettavaan lainsäädäntöön, tai siitä voidaan määrätä erikseen. Vaikka tällainen oikeus voikin olla olemassa yleisesti sovellettavan lainsäädännön perusteella, saattaa oikeusvarmuussyistä olla suositeltavaa säätää tällaisesta oikeudesta erikseen.

Eturistiriitojen estäminen

Henkilökohtaisen riippumattomuuden takaamiseksi on myös varmistettava, ettei synny eturistiriitaa niiden velvollisuuksien, joita kansallisten keskuspankkien EKPJ:hin liittyviä tehtäviä hoitavilla päätöksentekoelinten jäsenillä (tai pääjohtajilla) on kansallisia keskuspankkeja kohtaan, ja muiden sellaisten tehtävien välille, joita näiden päätöksentekoelinten jäsenet saattavat hoitaa ja jotka voivat vaarantaa jäsenten henkilökohtaisen riippumattomuuden.[49] Jäsenyys EKPJ:hin liittyviä tehtäviä hoitavassa päätöksentekoelimessä on lähtökohtaisesti ristiriidassa muiden, mahdollisesti eturistiriitaan johtavien tehtävien hoitamisen kanssa. Päätöksentekoelinten jäsenillä ei etenkään saa olla tehtävien hoitoon mahdollisesti vaikuttavia toimia tai intressejä sen paremmin valtion kuin alueellisten tai paikallisten hallintoelinten toimeenpano- tai lainsäädäntöelimissä olevien tointen tai yritystoiminnankaan kautta. Erityistä varovaisuutta mahdollisten eturistiriitojen estämiseksi tulee noudattaa silloin, kun kyseessä ovat päätöksentekoelinten riippumattomat jäsenet.

Taloudellinen riippumattomuus

Kansallisen keskuspankin yleinen riippumattomuus vaarantuu, jos se ei voi itsenäisesti käyttää riittäviä taloudellisia resursseja tehtävänsä täyttämiseksi eli perussopimuksessa ja EKPJ:n perussäännössä edellytettyjen EKPJ:hin liittyvien tehtävien suorittamiseksi.[50]

Jäsenvaltiot eivät saa asettaa kansallisia keskuspankkejaan sellaiseen asemaan, että niillä on riittämättömät taloudelliset resurssit tai riittämätön oma pääoma[51] EKPJ:hin tai eurojärjestelmään liittyvien tehtäviensä suorittamiseksi. EKPJ:n perussäännön artikloissa 28.1 ja 30.4 määrätään EKP:n mahdollisuudesta vaatia kansallisia keskuspankkeja siirtämään EKP:lle lisää pääomaa ja valuuttavarantoja.[52] Lisäksi perussäännön artiklassa 33.2 määrätään[53], että jos EKP:n tulos on tappiollinen eikä tappiota voida täysin kattaa yleisrahastosta, EKP:n neuvosto voi päättää tappion kattamisesta kyseisen tilikauden rahoitustulolla kansallisille keskuspankeille kohdennettuun määrään asti. Taloudellisen riippumattomuuden periaate merkitsee sitä, että näiden määräysten noudattaminen edellyttää kansallisen keskuspankin mahdollisuutta suorittaa tehtävänsä esteettä.

Taloudellisen riippumattomuuden periaate edellyttää myös sitä, että kansallisella keskuspankilla on riittävät varat paitsi EKPJ:hin liittyvien tehtäviensä myös omien kansallisten tehtäviensä hoitamiseen (esim. rahoitussektorin valvonta, oman hallintonsa ja omien operaatioidensa rahoittaminen ja hätärahoituksen myöntäminen[54]).

Kaikista edellä mainituista syistä taloudellinen riippumattomuus edellyttää lisäksi, että kansallisen keskuspankin pääoman tulee aina olla riittävä. Erityisesti olisi vältettävä sellaisen tilanteen pitkittymistä, jossa kansallisen keskuspankin oma pääoma alittaa sen lakisääteisen pääoman tai on jopa negatiivinen, mukaan lukien tilanteet, joissa pääoman ja rahastojen määrän ylittäviä tappioita siirretään seuraaville vuosille.[55][56] Tällainen tilanne voi vaikuttaa kielteisesti kansallisen keskuspankin kykyyn suorittaa EKPJ:hin liittyvät tehtävänsä ja myös kansalliset tehtävänsä. Lisäksi se voi vaikuttaa eurojärjestelmän rahapolitiikan uskottavuuteen. Sen vuoksi tilanne, jossa kansallisen keskuspankin oma pääoma alittaa lakisääteisen pääoman määrän tai on jopa negatiivinen, edellyttäisi asianomaisen jäsenvaltion osoittavan kansalliselle keskuspankille tarpeellisen määrän pääomaa vähintään laissa säädettyyn pääoman määrään saakka kohtuullisen ajan kuluessa, niin että taloudellisen riippumattomuuden periaatetta kunnioitetaan. Euroopan unionin neuvosto on jo tunnustanut tämän seikan merkityksen EKP:n osalta Euroopan keskuspankin pääoman korottamisesta 8 päivänä toukokuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1009/2000.[57] Asetuksen mukaan EKP:n neuvosto voi päättää pääoman varsinaisesta korottamisesta EKP:n toiminnan tukemiseksi tarvittavan pääomapohjan riittävyyden varmistamiseksi;[58] kansallisilla keskuspankeilla tulisi olla taloudelliset valmiudet toimia EKP:n päätöksen mukaisesti.

Taloudellisen riippumattomuuden käsitettä tulee arvioida siitä näkökulmasta, voiko jokin kolmas osapuoli vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti paitsi kansallisen keskuspankin toimintaan myös sen kykyyn täyttää tehtävänsä tarkasteltuna sekä toiminnallisesti työvoiman että taloudellisesti tarkoituksenmukaisten taloudellisten resurssien kannalta. Jäljempänä esitettävät taloudellisen riippumattomuuden osatekijät ovat tässä yhteydessä erityisen tärkeitä.[59] Nämä ovat niitä taloudellisen riippumattomuuden alueita, joilla kansalliset keskuspankit ovat herkimpiä ulkopuolisille vaikutteille.

Budjetista määrääminen

Kolmannen osapuolen oikeus määrätä kansallisen keskuspankin budjetista tai vaikuttaa siihen on ristiriidassa taloudellisen riippumattomuuden kanssa, ellei laissa ole suojalauseketta, jonka mukaan tällainen oikeus ei rajoita keskuspankin taloudellisia resursseja, joita se tarvitsee suorittaakseen EKPJ:hin liittyvät tehtävänsä.[60]

Tilinpitosäännöt

Tilinpidossa tulee noudattaa joko yleisiä tilinpitosääntöjä tai kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten määrittelemiä sääntöjä. Jos sen sijaan kolmannet osapuolet laativat tällaiset säännöt, ne on ainakin laadittava kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten esityksen perusteella.

Kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten tulee vahvistaa tilinpäätös käyttäen apunaan riippumattomia tilintarkastajia. Tilinpäätös saattaa edellyttää kolmansien osapuolten (kuten hallitus tai kansallinen parlamentti) jälkikäteistä hyväksyntää. Kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten tulee voida päättää itsenäisesti ja ammattimaisesti voittojen laskennasta.

Jos julkisten varojen käyttöä valvova valtion tilintarkastusvirasto tai vastaava elin valvoo kansallisen keskuspankin toimintaa, valvonnan laajuus tulee määritellä selvästi lainsäädännössä.[61] Valvonta tulee myös toteuttaa siten, ettei se rajoita kansallisen keskuspankin riippumattomien ulkopuolisten tilintarkastajien toimintaa[62], ja lisäksi siinä tulisi institutionaalisen riippumattomuuden periaatteen mukaisesti noudattaa kieltoa antaa ohjeita kansalliselle keskuspankille ja sen päätöksentekoelimille, eikä valvonnassa tulisi puuttua kansallisen keskuspankin EKPJ:hin liittyviin tehtäviin.[63] Valtion tilintarkastus tulee suorittaa epäpoliittisesti, riippumattomasti ja täysin ammattimaisesti.[64]

Voitonjakoa, kansallisten keskuspankkien pääomaa ja taloutta koskevat määräykset

Kansallisen keskuspankin perussäännössä voidaan määrätä, miten sen voitot tulee jakaa. Jos tällaista määräystä ei ole, kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten tulee päättää voitonjaosta ammatillisin perustein eikä sitä tule jättää kolmansien osapuolten harkintaan, ellei ole nimenomaista suojalauseketta, jonka mukaan näin voidaan menetellä rajoittamatta kansallisen keskuspankin EKPJ:hin liittyvien tehtävien ja kansallisten tehtävien suorittamiseen tarvittavia taloudellisia resursseja.[65]

Voittoa voidaan jakaa valtion talousarvioon vasta sen jälkeen, kun edellisiltä vuosilta kertyneet tappiot on katettu[66] ja tarpeellisiksi katsotut varaukset on tehty kansallisen keskuspankin pääoman ja varallisuuden reaaliarvon turvaamiseksi. Tilapäiset tai yksittäistapaukseen sovellettavat lainsäädäntötoimet, joilla annetaan kansallisille keskuspankeille niiden voitonjakoon liittyviä määräyksiä, eivät ole hyväksyttäviä.[67] Taloudellisen riippumattomuuden periaatteen kunnioittamisen vaarantaisi myös kansallisen keskuspankin realisoitumattomiin pääomatuottoihin kohdistuva vero.[68]

Jäsenvaltio ei saa pienentää kansallisen keskuspankin pääomaa ilman keskuspankin päätöksentekoelinten etukäteissuostumusta, millä on varmistettava, että keskuspankilla on edelleen käytössään riittävät taloudelliset resurssit perussopimuksen artiklan 127 kohdan 2 ja EKPJ:n perussäännön mukaisten tehtäviensä täyttämiseksi EKPJ:n jäsenenä. Samasta syystä kansallisen keskuspankin voitonjakoa koskevien sääntöjen muuttaminen olisi voitava panna vireille ja siitä olisi voitava päättää ainoastaan tiiviissä yhteistyössä keskuspankin kanssa, jolla on parhaat edellytykset arvioida vararahastojensa tarpeellinen määrä.[69] Varausten tai puskurirahastojen osalta kansallisilla keskuspankeilla tulee olla mahdollisuus tehdä itsenäisesti varauksia pääomansa ja varojensa todellisen arvon turvaamiseksi. Jäsenvaltio ei myöskään saa estää kansallista keskuspankkia kasvattamasta vararahastoaan sellaiselle tasolle, joka on tarpeen sille EKPJ:n jäsenenä kuuluvien tehtävien suorittamiseksi.[70]

Valvontaviranomaisia koskeva taloudellinen vastuu

Useimmissa jäsenvaltioissa finanssialan valvontaviranomaiset on sijoitettu kansallisiin keskuspankkeihin. Jos tällainen viranomainen toimii kansallisen keskuspankin riippumattomien päätöksentekoelinten alaisuudessa, ongelmaa ei ole. Jos laissa kuitenkin säädetään, että valvontaviranomaiset tekevät päätöksensä keskuspankista erillään, on tärkeää varmistaa, että valvontaviranomaisten tekemät päätökset eivät vaaranna kansallisen keskuspankin taloutta kokonaisuutena. Tällaisissa tapauksissa kansalliselle keskuspankille pitäisi antaa kansallisessa lainsäädännössä mahdollisuus tutkia viimeisenä elimenä sellainen valvontaviranomaisen päätös, joka saattaisi vaikuttaa keskuspankin riippumattomuuteen ja erityisesti sen taloudelliseen riippumattomuuteen.[71]

Riippumattomuus henkilöstöasioissa

Jäsenvaltiot eivät saa heikentää kansallisen keskuspankin mahdollisuuksia ottaa palvelukseensa ja pitää palveluksessaan sellaista pätevää henkilöstöä, joka on tarpeen, jotta kansallinen keskuspankki voi suorittaa sille perussopimuksessa ja EKPJ:n perussäännössä osoitetut tehtävät riippumattomasti.[72] Kansallista keskuspankkia ei myöskään tule saattaa tilanteeseen, jossa sillä olisi rajoitettu päätäntävalta tai ei lainkaan päätäntävaltaa henkilöstöään koskevissa asioissa tai jossa jäsenvaltion hallitus voi vaikuttaa kansallisen keskuspankin henkilöstöpolitiikkaan.[73] Mikä tahansa muutos kansallisen keskuspankin työntekijöiden ja päätöksentekoelinten jäsenten palkkausta koskevaan lainsäädäntöön tulisi sopia tiiviissä ja tosiasiallisessa yhteistyössä kansallisen keskuspankin kanssa[74] sen näkemykset huomioon ottaen, jotta varmistetaan kansallisen keskuspankin jatkuva kyky suoriutua tehtävistään riippumattomasti.[75] Riippumattomuus henkilöstöasioissa koskee myös henkilöstön eläkkeisiin liittyviä kysymyksiä. Kansallisen keskuspankin henkilöstön palkan alenemiseen johtavat muutokset eivät saa vaikuttaa kyseisen kansallisen keskuspankin oikeuteen hallita taloudellisia resurssejaan, joihin lasketaan myös sellaiset varat, jotka kansallinen keskuspankki saa maksamiensa palkkojen alentumisen johdosta.[76]

Omistusoikeudet ja omaisuutta koskeva määräysvalta

Kolmansien osapuolten oikeus vaikuttaa kansallisen keskuspankin omaisuutta koskeviin kysymyksiin tai antaa keskuspankille sen omaisuutta koskevia määräyksiä ei ole sopusoinnussa taloudellisen riippumattomuuden periaatteen kanssa.

2.2.4 Salassapito

EKPJ:n perussäännön artiklan 37 mukainen EKP:n ja kansallisten keskuspankkien henkilöstön sekä EKP:n ja kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten jäsenten salassapitovelvollisuus saattaa edellyttää vastaavia määräyksiä kansallisten keskuspankkien perussääntöihin tai jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. Unionin oikeuden ja sen nojalla annettujen määräysten ensisijaisuuden vuoksi lainsäädännön, joka koskee ulkopuolisten oikeuksia saada asiakirjoja, on oltava sopusoinnussa asianomaisen unionin oikeuden – EKPJ:n perussäännön artikla 37 mukaan luettuna – kanssa, eikä kyseinen lainsäädäntö saa johtaa EKPJ:n salassapitomääräysten rikkomiseen.[77] Valtion tilintarkastusviraston tai vastaavan laitoksen oikeuden saada kansallista keskuspankkia koskevia salaisia tietoja ja asiakirjoja on oltava rajoitettu siten, että oikeus koskee vain tietoja, jotka ovat välttämättömiä kyseisen tietoja saavan laitoksen lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi. Tämä oikeus ei myöskään saa vaikuttaa EKPJ:n riippumattomuuteen eikä kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten jäseniin ja henkilöstöön sovellettaviin EKPJ:n salassapitomääräyksiin.[78] Kansallisten keskuspankkien tulisi varmistaa, että tällaiset laitokset pitävät luovutetut tiedot ja asiakirjat salassa samassa määrin kuin kansallinen keskuspankki.

2.2.5 Keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskeva kielto

Keskuspankkirahoitusta ja erityisoikeuksia koskevan kiellon suhteen Euroopan unioniin vuonna 2004, 2007 tai 2013 liittyneiden jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä oli mukautettava siten, että se oli perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön määräysten mukainen liittymisajankohdasta riippuen joko 1.5.2004, 1.1.2007 tai 1.7.2013. Ruotsin oli saatettava tarvittavat mukautukset voimaan 1.1.1995.

Keskuspankkirahoitusta koskeva kielto

Perussopimuksen artiklan 123 kohdassa 1 kielletään tilinylitysoikeudet ja muut sellaiset luottojärjestelyt EKP:ssä tai jäsenvaltioiden kansallisissa keskuspankeissa unionin toimielinten, elinten tai laitosten, jäsenvaltioiden keskushallintojen, alueellisten, paikallisten tai muiden viranomaisten, muiden julkisoikeudellisten laitosten tai julkisten yritysten hyväksi, samoin kuin se, että EKP tai kansalliset keskuspankit hankkisivat suoraan velkasitoumuksia näiltä julkisen sektorin yksiköiltä.

Siinä kielletään myös se, että EKP tai kansalliset keskuspankit hankkivat suoraan velkasitoumuksia näiltä julkisen sektorin elimiltä. Perussopimukseen sisältyy yksi poikkeus tästä keskuspankkirahoituksen kiellosta: sitä ei sovelleta julkisessa omistuksessa oleviin luottolaitoksiin, joita on kohdeltava samalla tavalla kuin yksityisiä luottolaitoksia keskuspankkirahoituksen suhteen (perussopimuksen artiklan 123 kohta 2). Lisäksi EKP ja kansalliset keskuspankit voivat toimia edellä mainittujen julkisen sektorin elinten verojen ja maksujen välittäjinä (EKPJ:n perussäännön artikla 21.2). Keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon täsmällistä soveltamisalaa selvennetään lisäksi perustamissopimuksen 104 artiklassa ja104 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kieltojen soveltamiseksi tarvittavien määritelmien täsmentämisestä 13.12.1993 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 3603/93[79], jonka mukaan kielto sisältää kaikenlaisen julkisen sektorin kolmansille antamien sitoumusten rahoituksen.

Keskuspankkirahoitusta koskeva kielto on olennaisen tärkeä sen varmistamiseksi, että rahapolitiikan ensisijaisen tavoitteen (eli hintavakauden säilyttämisen) saavuttaminen ei esty. Lisäksi julkisen sektorin keskuspankkirahoitus vähentäisi painetta noudattaa kurinalaista talouspolitiikkaa. Tästä syystä kieltoa on tulkittava laajasti, jotta varmistetaan sen tarkka noudattaminen, ja sitä rajoittavat ainoastaan tietyt perussopimuksen artiklan 123 kohtaan 2 ja asetukseen (EY) N:o 3603/93 sisältyvät vähäiset poikkeukset. Näin ollen kieltoa on sitäkin suuremmalla syyllä sovellettava myös sellaiseen rahoitukseen, joka ei sisällä takaisinmaksuvelvoitetta, vaikka perussopimuksen artiklan 123 kohdassa 1 viitataan nimenomaisesti ”luottojärjestelyihin” eli järjestelyihin, joihin liittyy velvollisuus varojen takaisinmaksuun.

EKP:n yleistä linjaa sen suhteen, onko kansallisessa lainsäädännössä noudatettu mainittua kieltoa, on täsmennetty lähinnä silloin kun jäsenvaltiot ovat pyytäneet EKP:ltä perussopimuksen artiklan 127 kohtaan 4 ja artiklan 282 kohtaan 5 perustuvia lausuntoja kansallisista lakiehdotuksista.[80]

Kansallisen lainsäädännön viittaukset keskuspankkirahoitusta koskevaan kieltoon

Jos kansallisiin säännöksiin sisällytetään perussopimuksen artiklaa 123 tai asetusta (EY) N:o 3603/93 vastaavia oikeussääntöjä, niillä ei saa kaventaa keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon soveltamisalaa eikä laajentaa unionin oikeuden mukaisten poikkeusten soveltamisalaa. Esimerkiksi kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan kansallinen keskuspankki rahoittaa jäsenvaltion kansainvälisille rahoituslaitoksille tai kolmansille maille antamia taloudellisia sitoumuksia, on lähtökohtaisesti ristiriidassa keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon kanssa. Tästä poiketen asetuksessa (EY) N:o 3603/93 sallitaan, että kansalliset keskuspankit rahoittavat julkisen sektorin sitoumuksia suhteessa IMF:ään, sillä edellytyksellä, että sen seurauksena muodostuu valuuttamääräisiä saamisia, joilla on kaikki varantosaamisten piirteet.[81] Merkitykselliset piirteet, joiden mukaan saamiset määritellään varantosaamisiksi, liittyvät siihen, ovatko saamiset tarvittaessa käytettävissä maksutaseen rahoittamistarpeisiin ja muihin liitännäisiin tarpeisiin, mikä edellyttää, että saamisten luottokelpoisuus ja likviditeetti on varmistettava.[82]

Julkisen sektorin tai julkisen sektorin kolmansille osapuolille antamien sitoumusten rahoittaminen

Kansallisessa lainsäädännössä ei voida edellyttää, että kansallinen keskuspankki rahoittaa muiden julkisen sektorin laitosten tehtävien hoitamista tai julkisen sektorin velvoitteita kolmansia osapuolia kohtaan. Sama koskee uusien tehtävien antamista kansallisille keskuspankeille. Näin ollen on arvioitava tapauskohtaisesti, onko kansallisille keskuspankeille annettava tehtävä luonteeltaan keskuspankkitehtävä vai valtion vastuualueeseen kuuluva tehtävä.[83] Toisin sanoen on varmistettava asianmukaisesti, ettei julkisen rahoituksen kiellon tavoitetta kierretä. EKP:n neuvosto on hyväksynyt kriteerit, joiden perusteella määritellään, mitä olisi katsottava kuuluvan asetuksessa (EY) N:o 3606/93 tarkoitettuihin julkisen sektorin velvoitteisiin eli toisin sanoen mitä tarkoitetaan valtion vastuualueeseen kuuluvilla tehtävillä.[84] Keskuspankkirahoituksen kiellon noudattamiseksi on varmistettava, että kansalliselle keskuspankille maksetaan kattava ja asianmukainen korvaus, jos sille annetaan uusi tehtävä, joka a) ei ole keskuspankkitehtävä tai keskuspankkitehtävien hoitamista edesauttava toimi tai b) liittyy valtion vastuualueeseen kuuluvaan tehtävään ja palvelee valtion etuja.[85] Seuraavat kriteerit ovat tärkeitä harkittaessa luetaanko uusi tehtävä valtion vastuualueeseen kuuluvaksi: a) tehtävän epätyypillinen luonne; b) tehtävän hoitaminen valtion puolesta ja yksinomaan valtion intressissä, ja c) tehtävän vaikutukset kansallisen keskuspankin institutionaaliseen, taloudelliseen ja henkilökohtaiseen riippumattomuuteen. Erityisesti seuraavat seikat puoltavat uuden tehtävän luokittelemista valtion vastuualueeseen kuuluvaksi: a) uusi tehtävä johtaa eturistiriitoihin nykyisten keskuspankkitehtävien kanssa, eikä näihin ristiriitoihin ole esitetty riittäviä ratkaisuja, b) uusi tehtävä ei ole suhteessa kansallisen keskuspankin taloudellisiin ja organisatorisiin resursseihin, c) uusi tehtävä ei sovi kansallisen keskuspankin institutionaalisen rakenteeseen, d) uuteen tehtävään liittyy olennaisia taloudellisia riskejä ja e) se altistaa kansallisen keskuspankin päätöksentekoelinten jäsenet poliittisille riskeille, jotka ovat kohtuuttomia ja jotka voivat vaikuttaa kielteisesti näiden päätöksentekoelinten jäsenten henkilökohtaiseen riippumattomuuteen.[86]

Seuraavat kansallisille keskuspankeille annetut uudet tehtävät on katsottu valtion vastuualueeseen kuuluviksi: a) kriisinratkaisurahaston tai rahoitusjärjestelyjen taikka talletusten vakuusjärjestelmien ja sijoittajien korvausjärjestelmien rahoittamiseen liittyvät tehtävät,[87] b) keskitetyn pankkitilinumerorekisterin perustamiseen liittyvät tehtävät,[88] c) luottoneuvojan tehtävät,[89] d) vakuutusmaksujen siirtojen laskentaa tukevien tietojen keräämiseen, ylläpitämiseen ja käsittelyyn liittyvät tehtävät,[90] e) kilpailun turvaamiseen asuntolainamarkkinoilla liittyvät tehtävät,[91] f) tehtävät, jotka liittyvät resurssien tarjoamiseen kansallisesta keskuspankista riippumattomille elimille, jotka hoitavat valtiolle kuuluvia tehtäviä,[92] g) sellaisen tiedotusviranomaisen tehtävät, jonka tarkoituksena on tukea rajat ylittävää velkojen perintää siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa,[93] h) vakuutussaatavien tietokannan perustamiseen liittyvät tehtävät,[94] i) tehtävät, jotka liittyvät tieteellisten analyysien suorittamiseen valtiollisten elinten puolesta ja niiden hyväksi[95] ja j) kansalliseen puolustusalan varautumiseen liittyvät tehtävät, jotka ylittävät keskuspankin sisäiseen varautumiseen liittyvät tehtävät.[96] Sitä vastoin keskuspankit voivat hoitaa muun muassa valvontatehtäviä[97] tai näihin valvontatehtäviin liittyviä tehtäviä, kuten kuluttajansuojatehtäviä rahoituspalvelujen alalla[98] tai tehtäviä sen varmistamiseksi, että luottolaitokset noudattavat lainojen uudelleenjärjestelyä koskevia vaatimuksia,[99] luottoja hankkivien yritysten[100] tai rahoitusleasingyritysten valvontatehtäviä,[101] kulutusluottoja tarjoavien tai välittävien yhteisöjen valvontatehtäviä,[102] mikrolainoja myöntävien tahojen toimilupiin ja valvontaan liittyviä tehtäviä,[103] luottoluokituslaitosten valvontatehtäviä,[104] korkokantojen vertailuarvojen hallinnoijien valvontatehtäviä,[105] unionin lainsäädännön noudattamisen varmistamiseen sijoituspalveluiden ja -tuotteiden alalla liittyviä valvontatehtäviä,[106] maksujärjestelmien yleisvalvontaan liittyviä tehtäviä,[107] yhtenäiseen euromaksualueeseen liittyvien sääntöjen valvontaan liittyviä tehtäviä,[108] luottolaitosten liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen valvontaan liittyviä tehtäviä,[109] maksutilejä koskevan unionin lainsäädännön soveltamiseen ja täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä,[110] hallinnollisia kriisinratkaisutehtäviä tai talletusten vakuusjärjestelmiin tai sijoittajien korvausjärjestelmiin liittyviä tehtäviä[111] ja luottorekisterien operointiin ja hallinnointiin liittyviä tehtäviä.[112]

Lisäksi on huomioitava, että kansallinen keskuspankki ei saa tarjota siltarahoitusta, jonka avulla jäsenvaltio voi täyttää pankkien velkojen vakuudeksi annetuista valtiontakauksista johtuvat velvoitteensa.[113] Sellaisten keskuspankin voittojen jakaminen, jotka eivät ole täysin realisoituneet tai joita ei ole viety kirjanpitoon eikä tilintarkastettu, ei ole sopusoinnussa keskuspankkirahoituksen kiellon kanssa. Keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon noudattaminen edellyttää, että sovellettavien voitonjakosääntöjen nojalla valtion talousarvioon jaettavaa määrää ei voida maksaa edes osaksi kansallisen keskuspankin vararahastosta. Voitonjakosäännöillä ei siis tulisi voida puuttua kansallisten keskuspankkien vararahastoihin. Lisäksi kun kansallisten keskuspankkien omaisuutta siirretään valtiolle, siitä on maksettava markkina-arvon mukainen hinta ja maksun on tapahduttava samanaikaisesti omaisuuden siirron kanssa.[114]

Niin ikään kiellettyä on puuttuminen muiden eurojärjestelmälle kuuluvien tehtävien suorittamiseen, kuten valuuttavarantojen hoitoon, ryhtymällä verottamaan teoreettisia ja realisoitumattomia pääomatuottoja, sillä tämä merkitsisi keskuspankkiluottoa julkiselle sektorille tulevan ja epävarman voiton ennenaikaisen jakamisen kautta.[115]

Julkisen sektorin veloista vastaaminen

Kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään kansallisen keskuspankin ottavan vastattavakseen aikaisemmin riippumattoman julkisen laitoksen velat tiettyjen tehtävien ja velvoitteiden kansallisten uudelleenjärjestelyjen vuoksi (esimerkiksi tilanteessa, jossa kansalliselle keskuspankille siirretään tiettyjä valvontatehtäviä, jotka valtio taikka riippumattomat viranomaiset tai laitokset ovat aikaisemmin hoitaneet), ilman että kansallinen keskuspankki jätettäisiin täysimääräisesti tällaisten laitosten aikaisemmista toimenpiteistä johtuvien kaikkien taloudellisten velvoitteiden ulkopuolelle, on ristiriidassa keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon kanssa.[116] Vastaavalla tavalla keskuspankkirahoituksen kiellon kanssa ristiriidassa on kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan kansallinen keskuspankki tarvitsee eri tilanteissa valtion luvan ennen kuin se voi ryhtyä kriisinratkaisutoimiin, mutta kansallisen keskuspankin vahingonkorvausvastuuta ei ole tästä huolimatta rajoitettu kattamaan ainoastaan sen omia hallinnollisia toimia.[117] Keskuspankkirahoituksen kiellon kanssa ristiriidassa ovat vastaavasti myös kansalliset säännökset, joiden mukaan kansallisen keskuspankin on maksettava korvauksia vahingoista, jotka kuuluvat valtion vahingonkorvausvastuun piiriin.[118]

Luotto- ja/tai rahoituslaitoksille annettava taloudellinen tuki

Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan kansallinen keskuspankki antaa riippumattomasti ja oman harkintansa mukaan luottolaitoksille rahoitusta muussa yhteydessä kuin keskuspankkitehtäviin (kuten rahapolitiikkaan, maksujärjestelmiin tai tilapäiseen hätärahoitukseen) liittyen tai erityisesti tukee maksuvaikeuksissa olevia luotto- ja/tai muita rahoituslaitoksia, on keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon vastainen.

Tämä koskee erityisesti maksukyvyttömiä luottolaitoksia. Perusteluna on, että jos kansallinen keskuspankki rahoittaisi maksukyvytöntä luottolaitosta, se ottaisi hoitaakseen valtiolle kuuluvan tehtävän.[119] Samasta syystä eurojärjestelmä ei voi rahoittaa luottolaitosta, jota on vakavaraisuuden palauttamiseksi pääomitettu siten, että sille on vaihtoehtoisen markkinalähtöisen rahoituksen puuttuessa tarjottu valtion liikkeeseen laskemia velkainstrumentteja (jäljempänä ’pääomitusjoukkovelkakirja’), joita on tarkoitus käyttää vakuutena. Jos valtio on pääomittanut luottolaitosta tarjoamalla suoraan pääomitusjoukkovelkakirjoja, niiden käyttö myöhemmin vakuutena keskuspankin likviditeettioperaatioissa on keskuspankkirahoituksen kiellon kannalta huolestuttavaa.[120] Jos kansallinen keskuspankki antaa itsenäisesti ja täysin oman harkintansa mukaan vakavaraiselle luottolaitokselle maksuvalmiuden turvaamiseksi hätärahoitusta vakuuden muodostavan valtiontakauksen perusteella, tällaisen hätärahoituksen on täytettävä seuraavat edellytykset: i) varmistetaan, että kansallisen keskuspankin myöntämä luotto on mahdollisimman lyhytaikainen, ii) rahoitusjärjestelmän vakaus on vaarantunut, iii) ei ole epäilyksiä siitä, että valtiontakaus on sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan juridisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen ja iv) ei ole epäilyksiä siitä, että valtiontakaus on taloudellisessa mielessä riittävä siten, että se kattaa sekä lainan pääoman että korot.[121]

Näiltä osin tulisi harkita perussopimuksen artiklaa 123 koskevien viittausten lisäämistä kansalliseen lainsäädäntöön.

Taloudellinen tuki kriisinratkaisurahastoille tai rahoitusjärjestelyille, talletusten vakuusjärjestelmille tai sijoittajien korvausjärjestelmille

Keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon kanssa yhteensopimattomia ovat järjestelyt, joissa kansallinen keskuspankki rahoittaa kriisinratkaisurahastoa tai talletussuojarahastoa, joka katsotaan perussopimuksen artiklan 123 kohdassa 1 tarkoitetuksi julkisoikeudelliseksi laitokseksi. Laitos on ”julkisoikeudellinen laitos”, jos sillä on kaikki seuraavat ominaisuudet: a) se on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita, eikä sillä ole teollista tai kaupallista luonnetta, b) se on oikeushenkilö ja c) se on hyvin riippuvainen perussopimuksen artiklan 123 kohdassa 1 tarkoitetuista julkisen sektorin elimistä. Laitoksen katsotaan olevan hyvin riippuvainen tällaisista julkisen sektorin elimistä, jos sitä rahoittavat pääosin tällaiset elimet, sen johto on tällaisten elimien valvonnan alainen tai jos tällaiset elimet nimittävät yli puolet sen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä.[122]

Vaikka hallinnollisten kriisinratkaisutehtävien voidaan yleisesti ottaen katsoa liittyvän perussopimuksen artiklan 127 kohdassa 5 tarkoitettuihin tehtäviin ja vaikka rahoituksen saajana ei ole ”julkisoikeudellinen laitos”, kriisinratkaisurahaston tai rahoitusjärjestelyjen rahoittaminen ei ole linjassa keskuspankkirahoituksen kiellon kanssa.[123] Jos kansallinen keskuspankki toimii kriisinratkaisuviranomaisena, se ei saa missään tapauksessa ottaa vastuulleen tai rahoittaa omaisuudenhoitoyhtiön tai erillisen varainhoitoyhtiön sitoumuksia.[124] Näin ollen kansallisessa lainsäädännössä olisi selkeyden vuoksi vahvistettava, että kansallinen keskuspankki ei ota vastatakseen tai rahoita tällaisten yhteisöjen sitoumuksia.[125]

Talletusten vakuusjärjestelmistä annetussa direktiivissä[126] ja sijoittajien korvausjärjestelmistä annetussa direktiivissä[127] säädetään siitä, että talletusten vakuusjärjestelmien ja sijoittajien korvausjärjestelmien rahoituskulut kuuluvat luottolaitosten ja sijoitusyhtiöiden itsensä vastattaviksi. Lukuun ottamatta tilannetta, jossa rahoituksen saajana on ”julkisoikeudellinen laitos”, kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan kansallinen keskuspankki rahoittaa kansallista talletusten vakuusjärjestelmää luottolaitosten puolesta tai kansallista sijoittajien korvausjärjestelmää sijoitusyhtiöiden puolesta, on sopusoinnussa keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon kanssa ainoastaan, jos rahoitus on lyhytaikaista ja kohdistuu hätätilanteisiin, jos kyse on järjestelmien vakauden vaarantumisesta ja jos päätösten tekeminen on kansallisen keskuspankin harkintavallassa.[128] Näiltä osin tulisi harkita perussopimuksen artiklaa 123 koskevien viittausten lisäämistä kansalliseen lainsäädäntöön. Myöntäessään harkintansa mukaan lainoja kansallisen keskuspankin on varmistettava, että se ei tosiasiassa ota hoitaakseen valtiolle kuuluvaa tehtävää.[129] Erityisesti on pantava merkille, että keskuspankin tuki talletusten vakuusjärjestelmille ei saisi merkitä järjestelmällistä etukäteisrahoitusta.[130]

Tehtävä verojen ja maksujen välittäjänä

EKPJ:n perussäännön artiklassa 21.2 vahvistetaan, että EKP ja kansalliset keskuspankit voivat toimia unionin toimielinten, elinten tai laitosten, jäsenvaltioiden keskushallintojen, alueellisten, paikallisten tai muiden viranomaisten, muiden julkisoikeudellisten laitosten tai julkisten yritysten verojen ja maksujen välittäjinä. EKPJ:n perussäännön artiklan 21.2 säätämisen tarkoituksena oli selkiyttää, että kansalliset keskuspankit voivat keskuspankkirahoituksen kieltoa rikkomatta edelleen hoitaa perinteistä tehtäväänsä valtion ja muiden julkisyhteisöjen verojen ja maksujen välittäjänä myös sen jälkeen, kun rahapoliittiset toimivaltuudet on siirretty eurojärjestelmälle. Lisäksi asetuksessa (EY) N:o 3603/93 säädetään verojen ja maksujen välittämistä koskevan tehtävän osalta tietyistä tarkoin määritellyistä ja soveltamisalaltaan suppeista poikkeuksista keskuspankkirahoituksen kieltoon: i) julkiselle sektorille myönnetyt päivänsisäiset luotot ovat sallittuja, jos ne rajoittuvat yhteen päivään ja niiden jatkaminen ei ole mahdollista[131], ii) kolmannen osapuolen liikkeeseen laskemien sekkien hyvittäminen julkiselle sektorille ennen kuin maksajapankkia on laskutettu niistä, on sallittua, jos sekin vastaanottamisen jälkeen kulunut aika vastaa kyseisen jäsenvaltion tavanomaista sekkien perimisaikaa, ja sillä edellytyksellä, että mahdollinen kellunta on poikkeuksellista, koskee pientä määrää ja kumoutuu lyhyen ajan kuluessa[132] ja iii) julkisen sektorin liikkeeseen laskemien ja sille hyvitettävien kolikkojen hallussa pitäminen on sallittua, jos kolikkojen määrä on pienempi kuin 10 prosenttia liikkeessä olevista kolikoista.[133]

Kansallisen lainsäädännön, joka koskee tehtävää verojen ja maksujen välittäjänä, tulisi yleisesti olla sopusoinnussa unionin oikeuden kanssa ja erityisesti keskuspankkirahoituksen kiellon kanssa.[134] Kun otetaan huomioon perussäännön artiklan 21.2 nimenomainen toteamus, että verojen ja maksujen välittäminen on kansallisten keskuspankkien perinteisesti hoitama sallittu tehtävä, näiden verojen ja maksujen välittäminen ei ole vastoin keskuspankkirahoituksen kieltoa, jos palvelu kattaa ainoastaan verojen ja maksujen välittämisen eikä merkitse sitä, että keskuspankki rahoittaisi julkisen sektorin velvoitteita kolmansia osapuolia kohtaan tai luotottaisi julkista sektoria muulla tavalla kuin asetuksessa (EY) N:o 3603/93 säädettyjen tiukasti määriteltyjen poikkeusten mukaisesti.[135] Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan kansallinen keskuspankki voi ottaa valtiolta talletuksia ja pitää valtion tilejä, ei herätä epäilyksiä keskuspankkirahoituksen kiellon rikkomisesta, sikäli kuin säännöksissä ei sallita luoton myöntämistä, mukaan lukien yön yli -tilinylitysoikeudet. Kysymys keskuspankkirahoituksen kiellon rikkomisesta nousee esiin kuitenkin esimerkiksi silloin, kun kansallisen lainsäädännön mukaan talletuksille tai pankkitalletuksille voidaan maksaa markkinakoron ylittävää korkoa (markkinakorkoa vastaavan tai sen alittavan koron sijaan). Markkinahinnan ylittävä korko merkitsee käytännössä luottoa, joka on vastoin keskuspankkirahoituksen kiellon tavoitetta, ja se voi näin ollen vaarantaa niiden tavoitteiden toteutumisen, joihin kiellolla pyritään. On olennaisen tärkeää, että tileille maksettava korko määräytyy markkinaparametrien mukaan ja erityisesti että talletusten korko ja juoksuaika korreloivat keskenään.[136] Kansallisen keskuspankin tarjoamat ilmaiset verojen ja maksujen välityspalvelut eivät ole ristiriidassa keskuspankkirahoituksen kiellon kanssa, kunhan ne ovat maksujen välittämisen ydinpalveluja.[137]

Erityisoikeuksia koskeva kielto

Perussopimuksen artiklan 124 mukaan ”[k]aikki toimenpiteet, joilla unionin toimielimille tai laitoksille, jäsenvaltioiden keskushallinnoille, alueellisille, paikallisille tai muille viranomaisille, muille julkisoikeudellisille laitoksille tai julkisille yrityksille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, ovat kiellettyjä, jos ne eivät perustu toiminnan vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin.” Keskuspankkirahoituksen kieltoa vastaavasti erityisoikeuksia koskevan kiellon tarkoituksena on kannustaa jäsenvaltioita noudattamaan tervettä finanssipolitiikkaa, joka ei salli julkisen talouden alijäämän keskuspankkirahoitusta tai julkisten viranomaisten erityisoikeuksia rahoitusmarkkinoilla, mikä voisi johtaa liialliseen velkaantumiseen tai jäsenvaltion liialliseen alijäämään.[138]

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 3604/93[139] artiklan 1 kohdan 1 mukaan erityisoikeudella tarkoitetaan mitä tahansa julkista valtaa käytettäessä annettua lakia, asetusta tai muuta sitovaa säädöstä, a) jonka mukaan rahoituslaitosten on hankittava tai omistettava unionin toimielinten tai laitosten tai jäsenvaltioiden keskushallinnon tai alueellisten, paikallisten tai muiden viranomaisten tai muiden julkisoikeudellisten laitosten tai julkisten yritysten velkaa tai b) jolla säädetään verohelpotuksista ainoastaan rahoituslaitosten hyväksi tai markkinatalouden periaatteen kanssa yhteensopimattomista taloudellisista eduista, joiden tarkoituksena on edistää näiden laitosten halukkuutta hankkia tai omistaa tällaisia velkoja.

Kansalliset keskuspankit eivät saa viranomaisina ryhtyä toimenpiteisiin, joilla julkiselle sektorille annetaan erityisoikeuksia rahoituslaitoksissa, elleivät tällaiset toimenpiteet perustu vakauden valvontaan liittyviin seikkoihin. Kansallisten keskuspankkien suorittamia velkainstrumenttien siirtoja tai panttauksia koskevia sääntöjä ei saa myöskään käyttää keinona kiertää erityisoikeuksia koskevaa kieltoa.[140] Jäsenvaltioiden tällä alalla antamalla lainsäädännöllä ei saa ottaa käyttöön tällaista erityisoikeutta.

Asetuksen (EY) N:o 3604/93 artiklan 2 mukaan "toiminnan vakauden valvontaan liittyvät seikat" ovat unionin oikeuteen perustuvien tai niiden kanssa sopusoinnussa olevien sellaisten kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten toimien taustalla, jotka on laadittu rahoituslaitosten vakavaraisuuden edistämiseksi, ja joiden tarkoituksena on koko rahoitusjärjestelmän sekä kyseisten laitosten ja niiden asiakkaiden suojaaminen. Toiminnan vakauden valvonnan tarkoituksena on turvata pankkien vakavaraisuus tallettajien kannalta.[141] Vakauden valvonnan alalla unionin johdetussa oikeudessa on vahvistettu vaatimuksia, joiden tarkoituksena on rahoituslaitosten vakauden varmistaminen.[142] ”Luottolaitos” on määritelty yritykseksi, joka liiketoimintanaan ottaa vastaan yleisöltä talletuksia tai muita takaisin maksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa.[143] Luottolaitoksia kutsutaan yleisesti ”pankeiksi” ja ne tarvitsevat palveluiden tarjoamiseksi toimiluvan toimivaltaiselta jäsenvaltiolta.[144]

Vaikka vähimmäisvarannot voidaan nähdä vakavaraisuusvaatimuksina, ne kuuluvat kansallisen keskuspankin ohjausjärjestelmään ja useimmissa talouksissa, myös euroalueella, niitä käytetään rahapolitiikan välineenä.[145] Myös suuntaviivojen EKP/2014/60[146] liitteen I kohdassa 2 vahvistetaan, että eurojärjestelmän vähimmäisvarantojärjestelmän tavoite on ensisijaisesti tasata rahamarkkinakorkoja sekä luoda (tai lisätä) rakenteellisen keskuspankkirahoituksen tarvetta.[147] EKP edellyttää, että euroalueelle sijoittautuneilla luottolaitoksilla on vaaditut vähimmäisvarannot (talletuksina) tilillä kansallisessa keskuspankissaan.[148]

Tässä raportissa keskitytään siihen, että kansallisten keskuspankkien antamissa kansallisessa lainsäädännössä tai muissa säännöissä ja kansallisten keskuspankkien perussäännöissä noudatetaan perussopimuksessa vahvistettua erityisoikeuksia koskevaa kieltoa. Tämä raportti ei kuitenkaan vaikuta arviointiin siitä, käytetäänkö lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä jäsenvaltioissa vakauden valvontaan liittyvinä verukkeina erityisoikeuksia koskevan kiellon kiertämiseksi. Tällainen arviointi ei kuulu tähän raporttiin.

2.2.6 Euron yhtenäinen kirjoitustapa

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan 3 kohdassa 4 määrätään, että ”unioni perustaa talous- ja rahaliiton, jonka rahayksikkö on euro”. Euron kirjoitusasu on yksikön nominatiivimuodossa yhdenmukaisesti ”euro” kaikissa perussopimusten latinalaisin aakkosin kirjoitetuissa todistusvoimaisissa kieliversioissa. Kreikkalaisin aakkosin kirjoitetussa tekstissä euron kirjoitusasu on ”ευρώ” ja kyrillisin aakkosin kirjoitetussa tekstissä ”евро”.[149] Samoin euron käyttöönotosta 3.5.1998 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 974/98[150] selvennetään, että yhteisen rahan nimen on oltava sama kaikilla EU:n virallisilla kielillä ottaen huomioon olemassa olevat erilaiset aakkoset. Perussopimuksissa edellytetään näin ollen, että sana ”euro” kirjoitetaan yksikön nominatiivimuodossa samalla tavalla kaikissa unionin säännöksissä ja kansallisissa säännöksissä siten, että erilaiset aakkoset otetaan huomioon.

Koska EU:lla on yksinomainen toimivalta päättää yhteisen rahan nimestä, kaikki poikkeamiset tästä säännöstä ovat perussopimusten vastaisia, ja ne on poistettava.[151] Vaikka tätä periaatetta sovelletaan kaikkeen kansalliseen lainsäädäntöön, maakohtaisissa arvioinneissa keskitytään arvioimaan kansallisten keskuspankkien perussääntöjä ja euron käyttöönottoa koskevia lakeja.

2.2.7 Kansallisten keskuspankkien oikeudellinen integroituminen eurojärjestelmään

Kansalliset (erityisesti kansallisten keskuspankkien perussääntöihin mutta myös muuhun lainsäädäntöön sisältyvät) säännökset, jotka estäisivät eurojärjestelmään liittyvien tehtävien suorittamista tai EKP:n päätösten noudattamista, ovat ristiriidassa eurojärjestelmän tehokkaan toiminnan kanssa sen jälkeen, kun kyseinen jäsenvaltio on ottanut euron käyttöön. Sen vuoksi kansallista lainsäädäntöä on mukautettava, jotta se olisi sopusoinnussa perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa eurojärjestelmään liittyvien tehtävien osalta. Jotta kansallinen lainsäädäntö olisi sopusoinnussa perussopimuksen artiklan 131 kanssa, sitä oli mukautettava EKPJ:n perustamispäivään mennessä (Ruotsin osalta) sekä 1.5.2004, 1.1.2007 ja 1.7.2013 mennessä (kyseisinä päivinä EU:hun liittyneiden jäsenvaltioiden osalta). Kansallisten keskuspankkien täydellistä oikeudellista integroitumista eurojärjestelmään koskevien säännösten tarvitsee kuitenkin tulla voimaan vasta silloin, kun täydellinen integroituminen toteutuu eli kun jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, ottaa euron käyttöön.

Tässä raportissa tarkastelun kohteena ovatkin lähinnä ne alueet, joilla kansallisen keskuspankin perussäännön määräykset voivat estää kansallista keskuspankkia noudattamasta eurojärjestelmän vaatimuksia. Näillä tarkoitetaan säännöksiä, a) jotka voivat estää kansallisia keskuspankkeja osallistumasta EKP:n päätöksentekoelinten määrittämän yhteisen rahapolitiikan toteuttamiseen, b) jotka voivat estää pääjohtajaa täyttämästä tehtäviään EKP:n neuvoston jäsenenä, c) jotka eivät kunnioita EKP:n valtaoikeuksia, d) joissa ei tunnusteta sitä, että EKPJ:hin liittyviä tehtäviä koskeva yksinomainen toimivalta on peruuttamattomasti luovutettu unionille niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro,[152] tai e) joiden nojalla kansalliset keskuspankit ovat EKPJ:hin liittyviä tehtäviä hoitaessa sidottuja EKP:n säädösten kanssa ristiriidassa oleviin kansallisten viranomaisten päätöksiin. Seuraavat alueet voidaan erottaa toisistaan: talouspolitiikan tavoitteet, tehtävät, taloutta koskevat määräykset, valuuttakurssipolitiikka ja kansainvälinen yhteistyö. Jäljempänä mainitaan myös muita alueita, joilla keskuspankkien perussääntöjä saatetaan joutua mukauttamaan.

Talouspolitiikan tavoitteet

Kansallisen keskuspankin täydellinen integroituminen eurojärjestelmään edellyttää, että sen perussäännössä mainitut tavoitteet ovat sopusoinnussa EKPJ:n tavoitteiden kanssa, sellaisina kuin ne on vahvistettu EKPJ:n perussäännön artiklassa 2. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että ”kansallisesti painottuneita” perussäännön tavoitteita, kuten siinä määrättyä velvollisuutta harjoittaa rahapolitiikkaa osana asianomaisen jäsenvaltion yleistä talouspolitiikkaa, on mukautettava. Lisäksi kansallisen keskuspankin toissijaiset tavoitteet eivät saa olla vastoin tai haitata velvoitetta tukea yleistä talouspolitiikkaa EU:ssa ja siten edistää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 3 määrättyjen EU:n tavoitteiden saavuttamista, mikä taas ei saa rajoittaa hintavakauden ylläpitämisen tavoitetta.[153]

Tehtävät

Sellaisen jäsenvaltion, jonka rahayksikkö on euro, kansallisen keskuspankin tehtävät määräytyvät lähinnä perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön perusteella, kun otetaan huomioon kansallisen keskuspankin asema eurojärjestelmän erottamattomana osana. Perussopimuksen artiklan 131 noudattamiseksi kansallisten keskuspankkien perussääntöjen määräyksiä niiden tehtävistä on verrattava mainitun sopimuksen ja EKPJ:n perussäännön vastaaviin määräyksiin ja mahdolliset ristiriitaisuudet on poistettava.[154] Tämä koskee kaikkia sellaisia määräyksiä, jotka euron käyttöönoton ja eurojärjestelmään integroitumisen jälkeen voisivat estää EKPJ:hin liittyvien tehtävien suorittamista, ja erityisesti määräyksiä, joissa ei oteta huomioon EKPJ:n perussäännön luvussa IV määriteltyä EKPJ:n toimivaltaa.

Rahapolitiikkaa koskevissa kansallisissa säännöksissä tulee ottaa lähtökohdaksi, että unionin rahapolitiikkaa toteutetaan eurojärjestelmän kautta.[155] Kansallisen keskuspankin perussäännössä voi olla määräyksiä rahapolitiikan välineistä. Tällaisten määräysten on vastattava perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön määräyksiä, ja mahdolliset ristiriitaisuudet on poistettava mainitun sopimuksen artiklan 131 noudattamiseksi.

Kansalliset keskuspankit seuraavat säännöllisesti julkisen talouden kehitystä, jotta ne voivat päättää asianmukaisesti rahapoliittisesta linjasta. Seurannan perusteella ne voivat myös esittää riippumattoman kantansa julkisen talouden kehityksestä edistääkseen unionin rahaliiton moitteetonta toimintaa. Kun kansallinen keskuspankki seuraa rahapoliittisia tarkoituksia varten julkisen talouden kehitystä, sillä tulisi olla täysimääräinen pääsy julkistaloutta koskeviin tietoihin. Näin ollen EKP:llä tulisi olla ehdoton ja automaattinen oikeus saada kaikki asianmukaiset julkista taloutta koskevat tilastotiedot oikea-aikaisesti. Kansallisten keskuspankkien roolin olisi rajoituttava sellaisten seikkojen seuraamiseen, jotka – välillisesti tai välittömästi – ovat niiden rahapoliittisen tehtävän hoidon seurauksia tai liittyvät siihen.[156] Jos kansallisella keskuspankilla olisi muodollisesti mandaatti arvioida ja ennakoida julkisen talouden kehitystä, tämä merkitsisi valtuutta harjoittaa talouspolitiikkaa (ja vastaavasti myös vastuuta talouspolitiikasta), mikä saattaisi vaarantaa eurojärjestelmän rahapoliittisen tehtävän hoitamisen ja kansallisen keskuspankin riippumattomuuden.[157]

EKP on korostanut niiden kansallisten lainsäädäntöaloitteiden yhteydessä, joita on käynnistetty rahoitusmarkkinoiden levottomaan tilanteeseen reagoimiseksi, että olisi vältettävä vääristymiä euroalueen rahamarkkinoiden kansallisilla segmenteillä, sillä ne voivat vaarantaa yhteisen rahapolitiikan toteutuksen. Tämä koskee erityisesti valtiontakausten soveltamisalan laajentamista pankkien välisiin talletuksiin.[158]

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritysten tai ammatinharjoittajien likviditeettiongelmien vuoksi (esimerkiksi rahoituslaitoksille olevien velkojen hoitamiseksi) annettu kansallinen lainsäädäntö ei vaikuta kielteisellä tavalla markkinoiden likviditeettiin. Nämä toimet eivät etenkään saa olla vastoin vapaan markkinatalouden periaatetta, jota Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artikla 3 ilmentää, sillä tällaiset toimenpiteet saattaisivat haitata luottovirtaa, vaikuttaa merkittävästi rahoituslaitosten ja markkinoiden vakauteen ja siten vaikuttaa eurojärjestelmälle kuuluvien tehtävien suorittamiseen.[159]

Sellaisissa kansallisissa säännöksissä, joissa säädetään kansallisen keskuspankin yksinoikeudesta laskea liikkeeseen seteleitä, on todettava, että sen jälkeen kun euro on otettu käyttöön, EKP:n neuvostolla on perussopimuksen artiklan 128 kohdan 1 ja EKPJ:n perussäännön artiklan 16 nojalla yksinoikeus antaa lupa eurosetelien liikkeeseen laskemiseen, ja että oikeus eurosetelien liikkeeseen laskemiseen kuuluu puolestaan EKP:lle ja kansallisille keskuspankeille. Kansalliset säännökset, joiden nojalla hallitukset voivat vaikuttaa esimerkiksi eurosetelien nimellisarvoihin, valmistukseen, liikkeeseen laskettaviin määriin ja liikkeestä poistamiseen, on siis joko kumottava tai niissä on tunnustettava perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön määräysten mukainen euroseteleihin liittyvä EKP:n toimivalta. Riippumatta kolikoita koskevasta tehtävänjaosta hallitusten ja kansallisten keskuspankkien kesken asianomaisissa säännöksissä on tunnustettava EKP:n toimivalta hyväksyä liikkeeseen laskettavien eurokolikoiden määrä sen jälkeen kun euro on otettu käyttöön. Jäsenvaltio ei voi katsoa liikkeessä olevaa rahaa kansallisen keskuspankin velaksi kyseiselle jäsenvaltiolle, sillä se tekisi tyhjäksi yhteisen rahan käsitteen ja olisi ristiriidassa niiden vaatimusten kanssa, jotka koskevat oikeudellista integroitumista eurojärjestelmään.[160]

Valuuttavarantojen hoidosta[161] on todettava, että euron käyttöön ottanut jäsenvaltio, joka ei siirrä virallisia varantojaan[162] kansalliselle keskuspankilleen, toimii perussopimuksen vastaisesti. Myöskään kolmannen osapuolen, kuten hallituksen tai parlamentin, oikeus vaikuttaa kansallisen keskuspankin päätöksiin virallisten valuuttavarantojen hoitoa koskevissa asioissa ei ole perussopimuksen artiklan 127 kohdan 2 kolmannen luetelmakohdan mukainen. Kunkin kansallisen keskuspankin on myös siirrettävä EKP:lle valuuttavarantosaamisiaan määrä, joka vastaa niiden osuutta EKP:n merkitystä pääomasta. Tämä merkitsee sitä, ettei kansallisilla keskuspankeilla saa olla säädöksiin perustuvia esteitä siirtää valuuttavarantosaamisia EKP:lle.

Tilastotietojen osalta on todettava, että vaikka perussäännön artiklan 34.1 nojalla annetuissa tilastoja koskevissa asetuksissa ei myönnetä oikeuksia eikä aseteta velvollisuuksia jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro, perussäännön artikla 5 koskee kaikkia jäsenvaltioita siihen katsomatta, onko niiden rahayksikkö euro. Näin ollen niiden jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö ei ole euro, on laadittava ja toteutettava kansallisella tasolla kaikki toimenpiteet, joita ne pitävät tarkoituksenmukaisina tilastoihin liittyvien EKP:n tietojenantovaatimusten edellyttämän tiedonkeruun järjestämiseksi[163] ja saatava tilastoihin liittyvät valmistelunsa ajoissa valmiiksi, jotta niistä voi tulla jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro.[164] Kansallisten keskuspankkien ja kansallisten tilastoviranomaisten välisiä yhteistyöjärjestelyjä koskevassa lainsäädännössä on varmistettava, että kansalliset keskuspankit voivat hoitaa EKPJ:n tilastojärjestelmään liittyviä tehtäviään riippumattomasti.[165]

Taloutta koskevat määräykset

Taloutta koskevat perussäännön määräykset ovat määräyksiä tilinpidosta[166], tilintarkastuksesta[167], pääoman merkitsemisestä[168], valuuttavarantosaamisten siirroista[169] ja rahoitustulon jakamisesta[170]. Kansallisten keskuspankkien on pystyttävä noudattamaan näihin määräyksiin perustuvia velvollisuuksiaan, ja sen vuoksi EKPJ:n perussäännön kanssa ristiriidassa olevat kansalliset säännökset on kumottava.

Valuuttakurssipolitiikka

Jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, voi pitää voimassa kansallisen lainsäädännön, jossa säädetään, että hallitus vastaa kyseisen jäsenvaltion valuuttakurssipolitiikasta ja että kansallinen keskuspankki toimii neuvonantajana ja/tai toteuttajana. Siihen mennessä, kun kyseinen jäsenvaltio ottaa euron käyttöön, näistä säännöksistä on kuitenkin käytävä ilmi, että vastuu euroalueen valuuttakurssipolitiikasta on siirretty unionin tasolle perussopimuksen artiklojen 138 ja 219 mukaisesti.

Kansainvälinen yhteistyö

Jotta euro voidaan ottaa käyttöön, kansallisen lainsäädännön tulee olla sopusoinnussa EKPJ:n perussäännön artiklan 6.1 kanssa, jonka mukaan silloin, kun kansainväliseen yhteistyöhön liittyy eurojärjestelmälle uskottuja tehtäviä, EKP päättää, miten EKPJ on edustettuna. Kansallisessa lainsäädännössä, jossa annetaan kansalliselle keskuspankille mahdollisuus osallistua kansainvälisten rahalaitosten toimintaan, on osallistumisen edellytykseksi asetettava EKP:n suostumus (EKPJ:n perussäännön artikla 6.2).

Muut määräykset

Edellä mainittujen lisäksi tiettyjen jäsenvaltioiden osalta saattaa olla myös muita alueita, joilla kansallisia määräyksiä on mukautettava (kuten selvitys- ja maksujärjestelmät ja tietojenvaihto).

3 Taloudellisen lähentymisen tila

Tässä luvussa lähentymistä tarkastellaan kokonaistasolla, ei maittain. Joitakin kokonaisarvioon vaikuttavia tekijöitä käsitellään tämän luvun asemesta luvuissa 4 ja 5.

EKP:n vuoden 2020 lähentymisraportin julkaisemisen jälkeen lähentymiskriteerien täyttämisessä on haastavan taloustilanteen vuoksi edetty vain vähän (ks. taulukko 3.1). Tässä raportissa tarkastelluista seitsemästä maasta viiden YKHI-inflaatiovauhti ylittää viitearvon selvästi, samoin kuin vuonna 2020. Yhden maan pitkien korkojen ero euroalueen korkotasoon nähden (12 kuukauden keskiarvo) on pienentynyt hieman sitten huhtikuun 2020, ja kolmessa ero on pysynyt jokseenkin ennallaan. Muiden kolmen maan korkoerot ovat kasvaneet, joskin hyvin eri tavoin. Korkokriteerin viitearvo ylittyi kolmella maalla, yhdellä niistä selvästi. Vuonna 2020 viitearvo ylittyi vain yhdellä maalla. Bulgaria ja Kroatia liittyivät valuuttakurssimekanismiin (ERM II) heinäkuussa 2020. Joidenkin tässä raportissa tarkasteltavien maiden valuuttojen eurokurssit ovat heilahdelleet tuntuvasti viime vuosina, ja osa valuutoista on heikentynyt merkittävästi Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24.2.2022. Useimmissa maissa julkisen talouden epätasapaino ei ole pienentynyt, sillä taloudellinen toiminta väheni tuntuvasti koronaviruspandemian (covid-19) yhteydessä ja vaikutuksen pienentämiseksi toteutettiin monenlaisia finanssipoliittisia toimia.

Vuoden 2022 helmikuun lopussa Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti aiheutti merkittäviä häiriöitä energia-, raaka-aine- ja valuuttamarkkinoilla sekä kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Häiriöiden vaikutus on todennäköisesti ollut varsin suuri Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Energian ja raaka-aineiden hinnannousu on kiihdyttänyt inflaatiota. Tuoreimpien havaintojen perusteella hintapaineet kasvavat laaja-alaisesti, ja inflaatio saattaa pysyä ennakoitua nopeampana joitakin kuukausia, jos sota nostaa raaka-aineiden hintoja, lisää hintapaineita eri aloilla ja pahentaa toimitushäiriöitä. On kuitenkin vielä vaikea arvioida, miten paljon Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti tulee vaikuttamaan tarkasteltavien maiden ja koko EU:n talouteen. Vaikutuksen suuruus riippuu pitkälti sodan kestosta ja toimista, joilla siihen reagoidaan. EU on osa kansainvälisiä toimitusketjuja, joissa sodan ja pandemian vaikutukset voivat saada aikaan pysyviä muutoksia. Sekin vaikuttaa talouden näkymiin ja hintatasoon keskipitkällä aikavälillä. Kaiken kaikkiaan sodan aiheuttamien häiriöiden vaikutus riippuu tarkasteltavissa maissa siitä, miten niiden kauppa ja rahoitusmarkkinat ovat kytköksissä kriisialueisiin, miten vahvasti raaka-aineiden hinnannousu välittyy niiden markkinoille ja miten nopeaa inflaatio on ollut jo entuudestaan.

Taulukko 3.1

Talouden lähentymistä kuvaavat indikaattorit

Lähteet: Euroopan komissio (Eurostat, talouden ja rahoituksen pääosasto) ja Euroopan keskuspankkijärjestelmä.
1) Keskimääräinen vuotuinen prosenttimuutos. Vuoden 2022 tiedot ajalta toukokuu 2021 – huhtikuu 2022.
2) Onko maalla ollut voimassa olevalla EU:n neuvoston päätöksellä todettu liiallinen alijäämä ainakin osan vuotta.
3) Vuoden 2022 tiedot 25.5.2022 saakka.
4) Prosentteina suhteessa BKT:hen. Vuoden 2022 tiedot Euroopan komission kevään 2022 talousennusteesta.
5) Vuotuinen prosenttimuutos. Positiivinen luku merkitsee kurssin vahvistumista suhteessa euroon, negatiivinen luku kurssin heikkenemistä. Vuoden 2022 tiedot ajalta 1.1.2022–25.5.2022.
6) Keskimääräinen vuosikorko. Vuoden 2022 tiedot ajalta toukokuu 2021 – huhtikuu 2022.
7) YKHI-inflaation ja pitkien korkojen viitearvot ajalta toukokuu 2021 – huhtikuu 2022. Julkisen talouden rahoitusaseman ja velan viitearvot on määritelty perussopimuksen artiklan 126 kohdassa 2 ja sopimuksen liitteenä olevassa liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa (pöytäkirja N:o 12).

Vuonna 2020 julkaistun edellisen lähentymisraportin jälkeen koronaviruspandemian aiheuttamat häiriöt vaikuttivat talouskehitykseen EU:ssa odotettua kauemmin. Taloudellinen toiminta supistui merkittävästi vuonna 2020, mutta sen jälkeen talouskehitys piristyi kaikissa tarkasteltavissa maissa vahvasti. Venäjän käynnistettyä sotatoimet Ukrainassa helmikuussa 2022 talouskehitys on taas vaimennut, mikä varjostaa ainakin vuoden 2022 talousnäkymiä. Koronaviruspandemian puhjettua maaliskuussa 2020 taloudellinen toiminta supistui toisella vuosineljänneksellä tuntuvasti kaikissa tarkasteltavissa maissa. Sen jälkeen taloudellinen toiminta alkoi kuitenkin piristyä, sillä rajoitustoimia purettiin ja pandemian aiheuttaman taloudellisen vahingon korjaamiseksi otettiin käyttöön laajamittaisia finanssi-, valvonta- ja rahapoliittisia toimia. Taloudellinen toiminta elpyi tarkasteltavissa seitsemässä maassa tuntuvasti vuonna 2021 tarjontaketjujen häiriöistä huolimatta, kun kotimainen kysyntä ja työmarkkinat vahvistuivat. Kroatiassa elpymistä tuki myös vahva vienti. Työmarkkinatilanne koheni nopeasti, kun pandemiaan liittyviä rajoituksia kevennettiin, ja viranomaisten toimet tukivat myönteistä kehitystä. Useimmissa maissa työmarkkinatilanne on kuitenkin edelleen kireä. Osassa maista on edistytty ulkoisen epätasapainon korjaamisessa ja pystytty vähentämään riippuvuutta ulkoisesta rahoituksesta. Näiden maiden häiriönsietokyky on siksi parantunut. Tarkasteltavilla mailla on kuitenkin edelleen monenlaisia merkittäviä makrotaloudellisia ja rahoitusjärjestelmään liittyviä heikkouksia. Niissä maissa, joiden BKT asukasta kohden on verraten alhainen, heikkoudet todennäköisesti jarruttavat lähentymisprosessia pitkällä aikavälillä esimerkiksi ulkoisten häiriöiden yhteydessä. Alkuvuodesta 2022 Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti alkoi haitata taloudellista toimintaa ja kasvattaa inflaatiopaineita, kun energian ja raaka-aineiden hinnat nousivat. Raaka-aineiden hintojen vahva nousu on nostanut esiin heikkouksia, jotka liittyvät riippuvuuteen tuontienergiasta tai jostakin yksittäisestä maasta (kuten Venäjältä) tuotavista tuotantopanoksista.

Tässä raportissa tarkastelluista seitsemästä maasta viidessä 12 kuukauden keskimääräinen inflaatiovauhti ylitti selvästi hintavakauskriteerin viitearvon eli 4,9 % (ks. kuvio 3.1). Bulgariassa, Tšekissä, Unkarissa, Puolassa ja Romaniassa inflaatio oli viitearvoa selvästi nopeampaa. Kroatiassa ja Ruotsissa viitearvo alittui, Ruotsissa selvästi. Myös vuoden 2020 lähentymisraportissa tuolloinen viitearvo (1,8 %) ylittyi selvästi Bulgariassa, Tšekissä, Unkarissa, Puolassa ja Romaniassa.

Kuvio 3.1

YKHI-inflaatio

(keskimääräinen vuotuinen prosenttimuutos)

Lähde: Eurostat.

Tarkastelluista maista ainoastaan Romania on tämän raportin julkaisuhetkellä liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena. Neljässä maista alijäämäsuhteen viitearvo ylittyi vuonna 2021, mutta uusia menettelyjä ei käynnistetty. Julkisen talouden alijäämä kasvoi koronaviruskriisin vuoksi tuntuvasti kaikissa maissa vuonna 2020, ja alijäämät pysyivät suurina myös vuonna 2021 kaikissa muissa maissa paitsi Ruotsissa. Julkisen talouden rahoitusasema kuitenkin parani edellisvuoteen verrattuna kaikissa muissa maissa paitsi Bulgariassa ja Tšekissä. Alijäämäsuhteen viitearvo (3 %) ylittyi silti neljässä maassa vuonna 2021. Romaniassa alijäämäsuhde oli jopa 7,1 % ja Unkarissakin 6,8 % (ks. kuvio 3.2). Tšekissä alijäämäsuhde oli 5,9 % ja Bulgariassa 4,1 %. Euroopan komission kevään 2022 talousennusteessa alijäämäsuhteiden odotetaan kohenevan neljässä maassa vuonna 2022, mutta viitearvon odotetaan alittuvan ainoastaan Kroatiassa ja Ruotsissa. Vuonna 2023 alijäämäsuhteiden odotetaan kohenevan kuudessa maassa ja viitearvon ylittyvän edelleen Tšekissä, Unkarissa, Puolassa ja Romaniassa. Bulgarian velkasuhde oli 25,1 % ja Ruotsin 36,7 % vuonna 2021 (ks. kuvio 3.3). Tšekissä, Puolassa ja Romaniassa velkasuhde oli vaihteluvälillä 40–60 %. Julkisen velan suhde BKT:hen ylitti 60 prosentin viitearvon vuonna 2021 ainoastaan Kroatiassa ja Unkarissa, joissa viitearvo ylittyi myös vuonna 2019. Vielä vuosina 2014–2019 molempien maiden velkasuhteet pienenivät, ja vuoden 2019 loppuun saakka ne lähentyivät velkakriteerin 60 prosentin viitearvoa riittävän nopeasti. Koronaviruspandemian seurauksena ne kuitenkin kasvoivat taas vuonna 2020 noin 15 prosenttiyksikköä. Vuonna 2021 velkasuhde alkoi jälleen pienentyä molemmissa maissa. Julkisen velan kestävyyttä on nyt erityisen tärkeää arvioida keskipitkän aikavälin näkökulmasta, sillä vakaus- ja kasvusopimuksen yleinen poikkeuslauseke on ollut käytössä kolmena perättäisenä vuonna eli 2020–2022 ja sen odotetaan pysyvän käytössä myös vuonna 2023. Euroopan komissio totesi toukokuussa 2022, että vuoden 2021 tietojen perusteella julkisen talouden alijäämäkriteeri ei täyttynyt Bulgariassa, Tšekissä eikä Unkarissa. Puolassa kriteeri olisi täyttynyt, mutta vuodelle 2022 oli suunnitteilla suurempi alijäämä. Velkakriteeri ei täyttynyt Unkarissa. Koronaviruspandemia (covid-19) vaikutti edelleen makrotalouden ja julkisen talouden kehitykseen, ja sota Ukrainassa oli lisännyt poikkeuksellista epävarmuutta entisestään. Euroopan komissio ei siksi ehdottanut uusien liiallisia alijäämiä koskevien menettelyjen käynnistämistä. Tarkoituksena oli kuitenkin arvioida tilannetta uudelleen syksyllä 2022. Romania on ollut liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena huhtikuusta 2020, mutta menettely on keskeytetty, sillä alijäämätavoite saavutettiin vuonna 2021 ja finanssipoliittisia toimia pidettiin riittävinä.

Kuvio 3.2

Julkisen talouden ylijäämä (+) / alijäämä (–)

(% suhteessa BKT:hen)

Lähde: Eurostat.
Huom. Vuoden 2019 tietoihin on tehty pieniä tarkistuksia vuoden 2020 lähentymisraportin julkaisemisen jälkeen.

Kuvio 3.3

Julkisen talouden bruttovelka

(% suhteessa BKT:hen)

Lähde: Eurostat.
Huom. Vuoden 2019 tietoihin on tehty pieniä tarkistuksia vuoden 2020 lähentymisraportin julkaisemisen jälkeen.

ERM II -osapuolet päättivät yhteisesti Bulgarian levin ja Kroatian kunan liittämisestä ERM II -valuuttakurssimekanismiin 10.7.2020, eli maat osallistuivat ERM II -järjestelmään lähes koko kaksivuotisen tarkastelujakson (26.5.2020–25.5.2022) ajan. Bulgarian levin ERM II -keskuskurssiksi vahvistettiin 1,95583 leviä ja Kroatian kunan keskuskurssiksi 7,53450 kunaa.[171] Molempien vaihteluväli on normaali eli ±15 %. Bulgaria osallistuu valuuttakurssimekanismiin niin, että sen valuuttakatejärjestelmä toimii yksipuolisena sitoumuksena eikä EKP:lle aiheudu siitä lisävelvoitteita. Mekanismiin liittymisen yhteydessä maiden viranomaiset antoivat useita poliittisia sitoumuksia, joista osa täytettiin jo etukäteen. Tavoitteena on saavuttaa perussopimuksessa edellytetty kestävän lähentymisen korkea taso ennen euron käyttöönottoa. EKP ja Euroopan komissio seuraavat sitoumusten toimeenpanon tehokkuutta omilla tehtäväalueillaan perussopimusten ja johdetun oikeuden mukaisesti. Bulgariassa on edetty hyvin liittymisen jälkeen täytettävien sitoumusten noudattamisessa, ja Kroatiassa ne on jo täytetty. Euroopan neuvoston asettama rahanpesun vastaisia toimenpiteitä arvioiva asiantuntijakomitea on kuitenkin havainnut Kroatiassa vielä joitakin puutteita rahanpesun ehkäisemisessä, joten sillä saralla on vielä parantamisen varaa. Kaksivuotisen tarkastelujakson aikana Bulgarian lev ei poikennut keskuskurssistaan, ja Kroatian kunakin pysytteli melko vakaasti lähellä keskuskurssia. Sen jälkeen kun kuna heinäkuussa 2020 liitettiin ERM II:een, sen kurssi oli tarkastelujaksolla suurimmillaan 1,0 % yli keskuskurssin ja pienimmillään 0,8 % alle keskuskurssin. Poikkeamat ovat siis olleet erittäin pieniä suhteessa normaaliin vaihteluväliin. ERM II:n ulkopuolisista valuutoista Romanian leun kurssi vaihteli vain erittäin vähän. Muiden valuuttojen kurssit vaihtelivat tarkastelujaksolla melko paljon.

Kuvio 3.4

Kahdenvälinen eurokurssi

(indeksi: toukokuun 2020 keskikurssi = 100; päivähavaintoja; 26.5.2020–25.5.2022)

Lähde: EKP.
Huom. Käyrän nousu merkitsee valuutan eurokurssin vahvistumista ja lasku heikkenemistä.

Tarkasteltavista seitsemästä maasta kolmessa korkokriteerin viitearvo (2,6 %) ylittyi tarkastelujaksolla, yhdessä niistä selvästi (ks. kuvio 3.5). Puolan ja Unkarin pitkät korot olivat yli viitearvon ja Romanian pitkät korot selvästi yli viitearvon. Korot olivat matalimmat Bulgariassa, Kroatiassa ja Ruotsissa (kaikissa alle 1 %). Vuoden 2020 lähentymisraportissa pitkien korkojen tuolloinen viitearvo (2,9 %) ylittyi ainoastaan Romaniassa.

Kuvio 3.5

Pitkät korot

(vuotuinen keskikorko prosentteina)

Lähteet: Eurostat ja EKP.

Lähentymiskriteerien täyttämisen arvioinnissa on olennaisen tärkeää kiinnittää huomiota lähentymisen kestävyyteen. Lähentymisessä on onnistuttava pysyvästi eikä vain tiettynä ajankohtana. Talous- ja rahaliitto EMUn ensimmäisen vuosikymmenen kokemusten perusteella tiedetään, että yksittäisten maiden talouden perustekijöiden heikkous, liian löysä talouspolitiikka, puutteet kansallisessa tilastoinnissa ja yltiöoptimistiset odotukset reaalitulojen lähentymisestä ovat riskitekijöitä paitsi maiden itsensä myös koko euroalueen toiminnan kannalta. Toisen vuosikymmenen aikana vahvistui, että lähentyminen voi olla haastava ja pitkällinen prosessi, jos makrotalouden epätasapaino on lähtötilanteessa suuri, muutokset ja uudistukset etenevät vaivalloisesti ja kriisinsietokyky on heikko. Määrällisten lähentymiskriteerien täyttäminen tiettynä ajankohtana ei siis vielä takaa, että maa voisi liittyä euroalueeseen ongelmitta. Lähentymisprosessin tulisi olla kestävä, ja ennen liittymistä maiden tulisi osoittaa kykenevänsä selviytymään euron käyttöönoton mukanaan tuomista haasteista ja velvollisuuksista myös siksi, että talous- ja rahaliitossa ei ole käytössä kattavia riskienjakomekanismeja. Kestävä lähentyminen palvelee sekä maiden omaa että euroalueen etua.

Kestävä lähentyminen edellyttää monissa tarkasteltavista maista pysyviä muutoksia talouspolitiikkaan. Kestävä lähentyminen edellyttää vakaata makrotaloustilannetta, suotuisaa liiketoimintaympäristöä, tehokkaita talouden rakenteita ja julkisia instituutioita sekä etenkin tervettä finanssipolitiikkaa. Makrotalouden häiriöistä selviydytään parhaiten, jos työ- ja hyödykemarkkinoilla on runsaasti joustoa. Vakauteen tähtäävän politiikan on oltava vakiintunut, ja inflaatio-odotusten tulisi pysyä hintavakaustavoitteen mukaisina, jolloin hintavakautta on helpompi ylläpitää. Lisäksi olosuhteiden tulisi edistää pääoman ja työvoiman tehokasta käyttöä, niin että kokonaistuottavuus voi parantua ja talouskasvu nopeutua pitkällä aikavälillä. Euroalueen talouden on oltava hyvin yhdentynyt, jotta suhdannekierto on kaikkialla mahdollisimman samanaikaista. Tarvitaan toimivaa makrovakauspolitiikkaa, jotta makrotalous ja finanssimarkkinat pysyvät tasapainoisina eivätkä esimerkiksi varallisuushinnat nouse liiallisesti eikä raju luotonantoon liittyvä suhdannevaihtelu aiheuta ongelmia yhteiskunnassa. Maissa pitää myös olla asianmukaiset rahoituslaitosten valvontajärjestelyt. Talouden epätasapainoa on erityisen tärkeää korjata maissa, jotka ovat Euroopan komission perusteellisen tarkastelun kohteena makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn yhteydessä. Myös institutionaalisen ympäristön vahvuus, kuten maan kyky tehdä muutoksia taloudessa ja toteuttaa tervettä rakennepolitiikkaa, on tärkeä tekijä arvioitaessa taloudellisen yhdentymisen ja lähentymisen kestävyyttä. Next Generation EU (NGEU) ‑elpymispaketti tarjoaa nyt tilaisuuden nopeuttaa lähentymisprosessia, jos tuet saadaan käyttöön nopeasti ja tehokkaasti.

3.1 Hintavakaus

Tässä raportissa tarkastelluista seitsemästä maasta viidessä 12 kuukauden keskimääräinen inflaatiovauhti ylitti huhtikuussa 2022 selvästi hintavakauskriteerin viitearvon (4,9 %). Koronaviruspandemian puhjettua inflaatio hidastui merkittävästi euroalueella vuonna 2020. Vuonna 2021 se kuitenkin taas kiihtyi, sillä esimerkiksi energia kallistui tuntuvasti loppuvuodesta ja myös vertailuajankohdan vaikutus nopeutti inflaatiota. Hintatasoon vaikuttivat myös pandemiasta johtuvat häiriöt toimitusketjuissa ja kysynnän vahva kasvu ympäri maailmaa. Edellisen lähentymisraportin julkaisemisen jälkeen inflaatiokehitys on noudatellut jokseenkin samaa kaavaa useimmissa tarkasteltavissa maissa. Toukokuun 2021 ja huhtikuun 2022 välisenä aikana inflaatio kuitenkin kiihtyi muita enemmän Bulgariassa, Tšekissä, Unkarissa, Puolassa ja Romaniassa, kun elintarvikkeiden ja energian hinnat nousivat ja työmarkkinatilanne oli kireä. Näissä maissa inflaatio oli siten selvästi viitearvoa nopeampaa, kun taas Kroatiassa ja Ruotsissa viitearvo alittui, Ruotsissa selvästi. Vuonna 2022 Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti on kuitenkin kasvattanut inflaatiopaineita, kun energian ja raaka-aineiden hinnat ovat nousseet ja toimitusketjujen häiriöt pahentuneet entisestään. Alkuvuodesta 2022 inflaatio on siksi nopeutunut kaikissa tarkasteltavissa maissa, joskaan ei kaikissa yhtä paljon.

Tarkasteltavien maiden välillä on kymmenen viime vuoden aikana ollut merkittäviä eroja sekä keskimääräisessä inflaatiovauhdissa että sen vaihteluissa (ks. kuvio 3.6). Tuona ajanjaksona Unkarin ja Romanian keskimääräinen YKHI-inflaatiovauhti oli yli 2,0 %, Tšekin 2,0 % ja Puolan hieman alle kahden prosentin. Bulgariassa, Kroatiassa ja Ruotsissa inflaatiovauhti oli keskimäärin noin 1,0 %. Hintakehitys on ollut suhteellisen vaihtelevaa kaikissa tarkasteltavissa maissa Ruotsia lukuun ottamatta. Kymmenen vuoden aikana lähentymisessä on edetty hieman niissä maissa, joissa inflaatio on ollut nopeampaa kuin euroalueella. Tarkastelujaksolla toukokuusta 2020 huhtikuuhun 2022 inflaatioerot euroalueeseen nähden kehittyivät tarkasteltavissa maissa kuitenkin hyvin eri tavoin.

Kuvio 3.6

Pitkän aikavälin inflaatiokehitys ja ennuste

(vuotuinen prosenttimuutos)

Lähteet: Eurostat, Euroopan komissio (talouden ja rahoituksen pääosasto) ja EKP.
Huom. Käyrät kuvaavat kuukausittain lasketun YKHI-inflaatiovauhdin muutosta vuositasolla. Varjostetulla alueella näkyvät Euroopan komission kevään 2022 talousennusteen inflaatioarviot.

Monessa maassa pidemmän aikavälin hintakehitykseen on vaikuttanut epävakaa makrotaloudellinen ympäristö. Vuonna 2012 talous elpyi eri maissa eri tahtiin äkillisen laskusuhdanteen jälkeen, ja myös hallinnollisiin hintoihin tehdyt muutokset vaikuttivat osaltaan hintakehityksen eroihin. Vuonna 2013 inflaatio alkoi kuitenkin hidastua kaikissa tarkasteltavissa maissa, ja ajoittain inflaatiovauhti on ollut jopa negatiivinen. Pääasiallisena syynä inflaation laaja-alaiseen hidastumiseen olivat raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen kehitys, tuontihintoihin liittyvien inflaatiopaineiden vähäisyys sekä käyttämättömän kapasiteetin runsaus osassa maista. Raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen kehityksellä on ollut erityisen suuri vaikutus inflaatiovauhtiin Keski- ja Itä-Euroopan maissa, sillä energian ja elintarvikkeiden hinnoilla on suhteellisen suuri paino niiden YKHI-koreissa. Osassa tarkasteltavista maista inflaatiota hidastivat myös hallinnollisesti säänneltyjen hintojen ja välillisten verojen alennukset tai nimellisen efektiivisen valuuttakurssin vahvistuminen. Näissä olosuhteissa rahapolitiikkaa kevennettiin huomattavasti. Vuodesta 2017 lähtien inflaatio nopeutui merkittävästi talouskehityksen vahvistumisen, vankan kotimaisen kysynnän sekä energian ja raaka-aineiden hintojen nousun myötä, ja osassa maista rahapolitiikkaa kiristettiin taas. Euroalueen ulkopuolisista haasteista ja energian hinnan laskusta huolimatta inflaatiovauhti pysyi nopeana vuonna 2019 ja vuoden 2020 alussa useimmissa tarkasteltavissa maissa vahvan kotimaisen kysynnän, kiristyvän työmarkkinatilanteen ja elintarvikkeiden hintojen nousun vuoksi. Koronaviruspandemian puhjettua maaliskuussa 2020 taloudellinen toiminta supistui toisella vuosineljänneksellä tuntuvasti kaikissa tarkasteltavissa maissa. Joissakin maissa inflaatio hidastui merkittävästi, kun taas toisissa elintarvikkeiden ja palvelujen hintojen nousu ja kireä työmarkkinatilanne pitivät yllä inflaatiota. Kun rajoitustoimia pystyttiin purkamaan, taloudellinen toiminta piristyi merkittävästi kansallisten viranomaisten huomattavien finanssi-, valvonta- ja rahapoliittisten toimien tuella. Vuonna 2021 inflaatio nopeutui merkittävästi kaikissa tarkasteltavissa maissa. Etenkin loppuvuodesta sitä nopeuttivat energian voimakas hinnannousu, pandemiasta johtuva kysynnän ja tarjonnan epätasapaino sekä makrotaloudelliset tukitoimet. Alkuvuodesta 2022 Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti vielä lisäsi inflaatiopaineita. Moni keskuspankki nosti ohjauskorkojaan vahvasti jo vuoden 2021 kuluessa ja uudelleen alkuvuodesta 2022.

Inflaation odotetaan pysyvän nopeana joitakin vuosineljänneksiä ja hidastuvan sitten vähitellen kaikissa tarkasteltavissa maissa. Nykytilanteessa kaikkiin ennusteisiin liittyy kuitenkin huomattavaa epävarmuutta. Useimpien tarkasteltavien maiden inflaatiovauhdin lähentyminen ei vaikuta täysin kestävältä pidemmällä aikavälillä. Euroopan komission kevään 2022 talousennusteessa inflaation odotetaan nopeutuvan kaikissa tarkasteltavissa maissa merkittävästi vuonna 2022 ja hidastuvan sitten vuonna 2023, kun energian ja raaka-aineiden hinnat laskevat ja toimitushäiriöt vähenevät. Inflaatiovauhdin odotetaan kuitenkin pysyvän nopeana koko ennustejakson ajan Bulgariassa, Tšekissä, Unkarissa, Puolassa ja Romaniassa. Kroatiassa ja Ruotsissakin inflaation odotetaan olevan merkittävästi yli kahden prosentin. Inflaatiokehitys on todennäköisesti ennustettua nopeampaa, jos Venäjän ja Ukrainan välisestä konfliktista aiheutuvat inflaatiopaineet jäävät odotettua pitkäaikaisemmiksi. Ne saattavat myös herättää aiempaa suurempia odotuksia palkkojen noususta ja tulevasta inflaatiokehityksestä. Tarkasteltavissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa BKT asukasta kohden ja yleinen hintataso ovat edelleen alemmat kuin euroalueella. Talouden lähentymisprosessin vuoksi inflaatio on siten todennäköisesti jatkossa nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin, ellei maiden nimellisen valuuttakurssin vahvistuminen hidasta sitä.

Jotta hintavakaus voidaan saavuttaa kestävästi, tässä raportissa tarkasteltavissa maissa on jatkettava vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa, toteutettava rakenneuudistuksia ja pyrittävä turvaamaan rahoitusvakaus. Hintavakautta tukevien olosuhteiden luomiseksi ja ylläpitämiseksi tarvitaan uusia rakenneuudistuksia, mutta myös työmarkkinoiden toiminta on tärkeää. Inflaatioon vaikuttaa etenkin se, miten palkat reagoivat hintojen nousuun, työn tuottavuuden kasvuun, työmarkkinatilanteen muutoksiin ja kehitykseen kilpailijamaissa (ks. kuvio 3.7). Tarvitaan jatkuvia työ- ja hyödykemarkkinoiden toimintaa parantavia uudistuksia, jotta edellytykset talouden ja työllisyyden kasvulle voivat säilyä suotuisina. Uudistusten mahdollistamiseksi tarvitaan myös hallintoa vahvistavia ja instituutioiden laatua parantavia toimia. Rahapolitiikan liikkumavara on rajallinen, ja etenkin niissä kahdessa maassa, jotka osallistuvat ERM II -järjestelmään, on ehdottoman tärkeää, että muulla talouspolitiikalla tuetaan talouden kykyä ylläpitää hintavakautta, selviytyä maakohtaisista häiriöistä ja välttää makrotalouden epätasapainon syntyminen. Rahoitussektorin sääntelyllä ja valvonnalla olisi pyrittävä turvaamaan rahoitusvakaus. Jotta voidaan lujittaa luottamusta rahoitusjärjestelmään, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulisi edelleen parantaa valvontakäytäntöjään muun muassa noudattamalla kansainvälisten ja EU:n organisaatioiden suosituksia ja tekemällä valvontakollegioissa tiivistä yhteistyötä muiden EU:n jäsenvaltioiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

Kuvio 3.7

YKHIn ja nimellisten yksikkötyökustannusten kumulatiivinen muutos vuosina 2012–2021

(prosenttiyksikköinä)

Lähde: Eurostat.
Huom. Nimellisten yksikkötyökustannusten kumulatiivinen kasvu näkyy y-akselilla, YKHIn kumulatiivinen muutos x-akselilla. Viiva kuvaa niiden suhdetta. YKHIn keskimääräinen vuotuinen kasvu on laskettu kuukausitason tietojen pohjalta. Sininen piste edustaa koko euroalueen tilannetta. Tarkasteltavien seitsemän maan keltaiset pisteet on merkitty maakoodeilla, ja oranssit pisteet kuvaavat EU:n muiden jäsenmaiden tilannetta.

3.2 Julkinen talous

Tarkastelluista maista ainoastaan Romania on tämän raportin julkaisuhetkellä liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena. Romanian julkisen talouden alijäämäsuhde ylitti 3,0 prosentin viitearvon vuonna 2019, ja liiallisia alijäämiä koskeva menettely käynnistettiin huhtikuussa 2020. Menettely on keskeytetty, sillä alijäämätavoite saavutettiin vuonna 2021 ja finanssipoliittisia toimia pidettiin riittävinä. Liiallinen alijäämä pitää korjata vuoteen 2024 mennessä. Vuonna 2021 alijäämäsuhteen viitearvo ylittyi neljässä maassa. Bulgarian BKT:hen suhteutettu julkisen talouden alijäämä oli 4,1 % ja Tšekin 5,9 %, eli molemmissa viitearvo ylittyi selvästi. Unkarin alijäämäsuhde oli 6,8 % ja Romanian 7,1 %, eli niissä viitearvo ylittyi merkittävästi. Kroatian alijäämäsuhde oli 2,9 % eli aavistuksen alle viitearvon, ja Puolassa viitearvo alittui selvästi, sillä alijäämä suhteessa BKT:hen oli vain 1,9 %. Ruotsin alijäämäsuhde oli 0,2 %, eli julkisen talouden rahoitusasema oli lähes tasapainoinen.

Vuonna 2021 julkisen talouden rahoitusasema oli kaikissa tarkasteltavissa maissa heikompi kuin vuonna 2019, sillä koronaviruspandemia vaikutti talouskehitykseen ja edellytti monenlaisia finanssipoliittisia toimia. Julkisen talouden rahoitusasema heikkeni kaikissa maissa vuonna 2020, kun taloudellinen toiminta supistui huomattavasti koronaviruskriisin vuoksi ja vaikutusten hillitsemiseksi toteutettiin erilaisia finanssipoliittisia toimia. Vielä vuonna 2019 alijäämäsuhde ylitti 3,0 prosentin viitearvon ainoastaan Romaniassa, mutta vuonna 2020 viitearvo ylittyi kuudessa maassa. Vuonna 2021 julkisen talouden rahoitusasema koheni taas kaikissa maissa Bulgariaa ja Tšekkiä lukuun ottamatta, kun taloudet elpyivät ja osa finanssipoliittisista tukitoimista purettiin. Bulgarian rahoitusaseman heikentyminen johtui juoksevien menojen vahvasta kasvusta, kun taas Tšekissä taustalla oli maassa toteutettu tuloverouudistus.

Euroopan komission talousennusteen mukaan alijäämäsuhteen viitearvo (3,0 %) alittuu vuonna 2022 enää Kroatiassa ja Ruotsissa. Kun taloudellinen toiminta piristyy edelleen ja useimmat finanssipoliittiset tukitoimet puretaan, julkisen talouden rahoitusaseman ennakoidaan kohenevan neljässä maassa. Alijäämäsuhteen viitearvon odotetaan alittuvan edelleen Kroatiassa ja Ruotsissa. Bulgariassa ja Puolassa viitearvon ennakoidaan kuitenkin ylittyvän edelleen, ja Tšekissä ja Unkarissa sen odotetaan ylittyvän selvästi. Romaniassa viitearvo ylittyy ennusteen mukaan merkittävästi.

Vuonna 2021 julkisen velan suhde BKT:hen ylitti 60 prosentin viitearvon Kroatiassa ja Unkarissa. Muiden tarkasteltavien maiden velkasuhteet olivat alle tai selvästi alle viitearvon (ks. taulukko 3.1 ja kuvio 3.3). Vuonna 2021 julkisen talouden velkasuhde oli pääasiassa koronaviruskriisin vuoksi kaikissa tarkasteltavissa maissa selvästi suurempi kuin vuonna 2019. Romanian velkasuhde kasvoi 13,5 prosenttiyksikköä, Tšekin 11,8 prosenttiyksikköä, Unkarin 11,3 prosenttiyksikköä, Kroatian 8,7 prosenttiyksikköä, Puolan 8,2 prosenttiyksikköä, Bulgarian 5,1 prosenttiyksikköä ja Ruotsin 1,8 prosenttiyksikköä. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna eli vuosina 2012–2021 Romanian velkasuhde kasvoi vahvasti (11,7 prosenttiyksikköä) ja samoin Kroatian (10,4 prosenttiyksikköä). Bulgariassakin velkasuhteen kasvu oli merkittävää (8,5 prosenttiyksikköä). Muissa maissa velkasuhde supistui.

Euroopan komission talousennusteen mukaan velkasuhde kasvaa kolmessa maassa vuonna 2022. Bulgariassa ja Tšekissä julkisen talouden velkasuhteen ennakoidaan kasvavan jonkin verran ja Romaniassa selvästi. Neljässä maassa velkasuhteen ennakoidaan supistuvan. Ennusteen mukaan velkasuhde on vuonna 2022 alle tai selvästi alle 60 prosentin viitearvon kaikissa maissa paitsi Kroatiassa ja Unkarissa.

Euroopan komissio päätti vuonna 2021 olla käynnistämättä uusia liiallisia alijäämiä koskevia menettelyjä huolimatta siitä, että alijäämä- ja velkasuhteiden viitearvot ylittyivät useissa maissa. Euroopan komissio julkaisi 23.5.2022 perussopimuksen artiklan 126 kohdan 3 mukaisesti laaditun kertomuksen, joka perustui Eurostatin 22.4.2021 vahvistamiin tietoihin.[172] Kertomuksessa todettiin, että alijäämäsuhteen viitearvo ylittyi vuonna 2021 Bulgariassa, Tšekissä ja Unkarissa eikä niiden alijäämäsuhde ollut lähellä 3 prosentin viitearvoa. Lisäksi Puolan ennakoitu alijäämäsuhde vuodelle 2022 ylitti viitearvon eikä ollut lähellä sitä. Viitearvon ylittymistä pidettiin poikkeuksellisena kaikissa tarkasteltavissa maissa, mutta sen ei odotettu olevan perussopimuksessa tarkoitetulla tavalla väliaikaista Tšekissä, Unkarissa eikä Puolassa. Analyysin perusteella alijäämäkriteeri ei täyttynyt Bulgariassa, Tšekissä, Unkarissa eikä Puolassa. Lisäksi julkisen talouden bruttovelka suhteessa BKT:hen ylitti vuoden 2021 lopussa velkasuhteen viitearvon (60 %) Kroatiassa ja Unkarissa, ja näistä kahdesta maasta ainoastaan Kroatiassa velka oli supistunut vertailuarvon mukaisesti. Komission analyysin perusteella velkakriteeri ei täyttynyt Unkarissa. Poikkeuksellisen taloustilanteen vuoksi komissio ei kuitenkaan pitänyt velan supistamista koskevan vertailuarvon noudattamista perusteltuna, sillä vaadittavien finanssipoliittisten toimien toteuttaminen voisi nykytilanteessa vaarantaa talouskehityksen. Kertomuksessa otettiin huomioon, että koronaviruspandemia (covid-19) vaikutti edelleen makrotalouden ja julkisen talouden kehitykseen ja että sota Ukrainassa oli vielä lisännyt poikkeuksellista epävarmuutta, mikä vaikeutti myös julkisen talouden suunnittelua. Lisäksi pandemian ja vakavan talouden laskusuhdanteen vuoksi oli aktivoitu vakaus- ja kasvusopimuksen yleinen poikkeuslauseke, ja neuvoston suosituksissa 20.7.2020 oli kehotettu maita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin pandemian hillitsemiseksi sekä talouden ja elpymisen tukemiseksi. Euroopan komissio ei tiedonannossaan[173] 23.5.2022 ehdottanut uusien liiallisia alijäämiä koskevien menettelyjen käynnistämistä. Komissio arvioi syksyllä 2022 uudelleen, onko tarpeen ehdottaa liiallisia ylijäämiä koskevien menettelyjen aloittamista.

Vaikka finanssipolitiikassa tarvitaan edelleen joustavuutta pandemian edetessä ja vaikeassa geopoliittisessa tilanteessa, jatkossa tarkasteltavien maiden on ehdottoman tärkeää saavuttaa ja/tai säilyttää terve ja kestävä julkisen talouden rahoitusasema. Romania on liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena, ja sen on varmistettava, että se täyttää vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt ja korjaa liiallisen alijäämänsä vuoteen 2024 mennessä. Muiden maiden tulisi palauttaa julkisen talouden rahoitusasemansa alijäämäkriteerin viitearvon mukaiseksi heti, kun pandemiatilanne sen sallii, ja luoda puskureita, jotta automaattiset vakauttajat voivat toimia. Kroatiassa ja Unkarissa, joiden velkasuhde ylittää viitearvon, tulisi varmistaa, että velkasuhde pienenee niin, että julkisessa taloudessa on liikkumavaraa tulevissa laskusuhdanteissa. Julkisen velan kestävyyttä on nyt erityisen tärkeää arvioida keskipitkän aikavälin näkökulmasta, sillä vakaus- ja kasvusopimuksen yleinen poikkeuslauseke on ollut käytössä kolmena perättäisenä vuonna eli 2020–2022 ja sen odotetaan pysyvän käytössä myös vuonna 2023. Komission vuodelle 2023 antama finanssipoliittinen ohjeistus on pitkälti laadullista ja poikkeaa vakaus- ja kasvusopimuksen perusteella yleensä asetettavista määrällisistä vaatimuksista. Talouspolitiikan ohjausjärjestelmää arvioidaan parhaillaan, ja seurauksena voi olla muutoksia vakaus- ja kasvusopimukseen. Kun julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä arvioidaan ilman numeroina ilmaistuja julkisen talouden sopeutusvaatimuksia, on syytä kiinnittää erityistä huomiota maiden kykyyn korjata epätasapainoaan. Julkisen talouden vakauttaminen helpottaisi sopeutumista väestökehityksestä aiheutuviin julkisen talouden haasteisiin. Tarvitaan EU:n sääntöjen mukaiset ja tehokkaasti toteutetut vahvat kansalliset finanssipolitiikan ohjausjärjestelmät, jotta voidaan tukea julkisen talouden vakauttamista, välttää ylimääräisiä julkisia menoja ja pienentää samalla uuden makrotaloudellisen epätasapainon syntymisen riskiä. Yleisesti ottaen julkisen talouden strategioiden tueksi tarvitaan kattavia rakenneuudistuksia, joilla lisätään kasvupotentiaalia ja työllisyyttä. Kun Next Generation EU ‑ohjelmaa käytetään tehokkaasti, se tukee elpymistä ja sopeutumista jatkuvaan rakennemuutokseen.[174]

3.3 Valuuttakurssit

Tämän raportin julkaisuajankohtana Bulgarian lev ja Kroatian kuna osallistuvat ERM II -järjestelmään. Muilla tarkasteltavilla jäsenvaltioilla on eri tyyppisiä valuuttakurssijärjestelyjä.

ERM II -osapuolet päättivät yhteisesti Bulgarian levin liittämisestä ERM II -valuuttakurssimekanismiin 10.7.2020, eli maa osallistui ERM II -järjestelmään lähes koko kaksivuotisen tarkastelujakson (26.5.2020–25.5.2022) ajan. Bulgarian levin ERM II -keskuskurssiksi vahvistettiin 1,95583 leviä ja vaihteluväliksi tavanomaiset ±15 %. Bulgaria osallistuu valuuttakurssimekanismiin niin, että sen valuuttakatejärjestelmä toimii yksipuolisena sitoumuksena eikä EKP:lle aiheudu siitä lisävelvoitteita. Bulgarian liittyessä mekanismiin sen viranomaiset antoivat useita poliittisia sitoumuksia, joista osa oli tuolloin jo täytetty. Tavoitteena on saavuttaa perussopimuksessa edellytetty kestävän lähentymisen korkea taso ennen euron käyttöönottoa. EKP ja Euroopan komissio seuraavat sitoumusten toimeenpanon tehokkuutta omilla tehtäväalueillaan perussopimusten ja johdetun oikeuden mukaisesti. Tarkastelujaksolla lev ei poikennut keskuskurssistaan missään vaiheessa.

ERM II -osapuolet päättivät yhteisesti Kroatian kunan liittämisestä ERM II -valuuttakurssimekanismiin 10.7.2020, eli maa osallistui ERM II -järjestelmään lähes koko kaksivuotisen tarkastelujakson (26.5.2020–25.5.2022) ajan. Kroatian kunan ERM II -keskuskurssiksi vahvistettiin 7,53450 kunaa ja vaihteluväliksi tavanomaiset ±15 %. Kroatian liittyessä mekanismiin sen viranomaiset antoivat useita poliittisia sitoumuksia, joista osa oli tuolloin jo täytetty. Tavoitteena on saavuttaa perussopimuksessa edellytetty kestävän lähentymisen korkea taso ennen euron käyttöönottoa. EKP ja Euroopan komissio seuraavat sitoumusten toimeenpanon tehokkuutta omilla tehtäväalueillaan perussopimusten ja johdetun oikeuden mukaisesti. Vaikka ERM II -järjestelmään liittymisen jälkeiset sitoumukset on täytetty, rahanpesun ehkäisemistä on vielä edistettävä, sillä Euroopan neuvoston asettama rahanpesun vastaisia toimenpiteitä arvioiva asiantuntijakomitea havaitsi raportissaan vielä joitakin puutteita. Kroatian kuna pysyi tarkastelujaksolla melko vakaasti lähellä keskuskurssiaan. Poikkeamat keskuskurssista olivat erittäin pieniä suhteessa normaaliin vaihteluväliin.

Niillä mailla, jotka eivät osallistu ERM II -järjestelmään, valuuttakurssi kellui enemmän tai vähemmän ohjatusti, ja useimpien valuuttojen kurssit vaihtelivat suhteellisen paljon. Romanian valuuttakurssijärjestelmässä leun kurssi kellui ohjatusti ja vaihteli hyvin vähän, mutta muilla mailla valuuttakurssijärjestelmät olivat joustavammat ja kurssit vaihtelivat suhteellisen paljon.

3.4 Pitkät korot

Kahdessa seitsemästä tarkasteltavasta maasta keskimääräiset pitkät korot olivat tarkastelujaksolla 2,6 prosentin viitearvoa korkeammat ja yhdessä viitearvo ylittyi vain hieman. Ruotsin pitkät korot olivat keskimäärin vain 0,4 %, Bulgarian 0,5 % ja Kroatian 0,8 %. Tšekin keskimääräiset pitkät korot olivat hieman 2,6 prosentin viitearvoa matalammat (2,5 %). Viitearvo ylittyi Puolassa (3,0 %) ja Unkarissa (4,1 %), ja Romaniassa se ylittyi selvästi (4,7 %). Vuoden 2021 viimeiseltä neljännekseltä lähtien lähes kaikkien maiden pitkät korot (12 kuukauden keskiarvolla mitattuna) ovat nousseet inflaatiopaineiden lisääntymisen ja Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin vuoksi. Pitkien korkojen tulevaa kehitystä on varsin vaikea ennakoida, sillä ei tiedetä, miten pitkään konflikti kestää ja miten se vaikuttaa hintakehitykseen ja taloudelliseen toimintaan.

Tarkasteltavien maiden pitkien korkojen ero euroalueen keskimääräiseen korkotasoon nähden on kasvanut vuoden 2020 lähentymisraportin jälkeen. Eroja kasvattavat pandemian vaikutus finanssi- ja rahapolitiikassa, erot suhdannetilanteessa euroalueeseen nähden, taloudellisen toiminnan nopea elpyminen ja voimakkaat hintapaineet. Tarkasteltavien maiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja siinä, kuinka paljon niiden pitkät korot poikkeavat euroalueen korkotasosta. Eroihin vaikuttavat suhdannetilanne sekä rahoitusmarkkinoiden arviot kunkin maan sisäisistä ja ulkoisista heikkouksista, julkisen talouden kehityksestä ja lähentymisen kestävyydestä. Huhtikuussa 2022 Ruotsin pitkät korot olivat 0,1 prosenttiyksikköä euroalueen korkotasoa korkeammat ja Bulgarian pitkät korot 0,2 prosenttiyksikköä yli euroalueen korkotason. Ruotsi on kehittynyt talous, jonka rahoitusjärjestelmä on kiinteästi integroitunut euroalueeseen. Bulgarian pankkijärjestelmä on suurelta osin euroalueella sijaitsevien luottolaitosten omistuksessa ja keskuspankilla on käytössä valuuttakatejärjestelmä, joten käytännössä rahatalouden tila on sama kuin euroalueella. Tšekin, Unkarin, Puolan ja Romanian korkojen ero euroalueen korkotasoon nähden kasvoi tarkastelujaksolla eniten (1,7–3,5 prosenttiyksikköä). Tarkastelujakson lopussa korkoero oli suurin Unkarissa ja Romaniassa, joiden pitkät korot olivat 5,2 prosenttiyksikköä korkeammat kuin euroalueella keskimäärin.

3.5 Muut merkitykselliset tekijät

Euroopan komission mukaan valtaosa tarkasteltavista maista oli edistynyt taloutensa epätasapainon korjaamisessa, ennen kuin koronaviruspandemia keskeytti kehityksen. Varoitusmekanismia koskevassa vuoden 2022 kertomuksessaan Euroopan komissio mainitsee etenkin velkasuhteiden supistuneen vuoden 2021 suotuisassa makrotaloustilanteessa. Komissio tuli siihen tulokseen, että Kroatian, Romanian ja Ruotsin tilanteet edellyttivät perusteellista maakohtaista arviointia. Kroatian makrotalouden tilaa koskevassa arviossa todettiin, että vaikka runsaaseen julkiseen, yksityiseen ja ulkomaiseen velkaan liittyvä epätasapaino on ongelma heikon potentiaalisen kasvun yhteydessä, epätasapaino pieneni vuonna 2021 kuten ennen pandemiaa. Romaniassa suurimpien heikkouksien todettiin liittyneen jo ennen pandemiaa vaihtotaseen alijäämän kasvuun, ulkoiseen rahoitusasemaan ja kustannuskilpailukyvyn merkittävään heikkenemiseen. Koronaviruskriisin myötä valtion velka on kasvanut, mutta sitä oli alun perin melko vähän. Ruotsissa suurimpien haasteiden todettiin liittyneen jo ennen pandemiaa asuntojen ylihinnoitteluun ja kotitalouksien kasvavaan velkaantumiseen. Koronaviruspandemian myötä yksityisen sektorin velka on kasvanut suhteessa BKT:hen ja asuntojen hinnat ja työttömyysaste ovat nousseet. Muilla tässä raportissa tarkasteltavilla mailla ei todettu olevan makrotalouden epätasapainoa, mutta niilläkin on vastassaan useita haasteita.

Ulkoinen rahoitusasema on vakaantunut useimmissa tarkasteltavissa maissa viime vuosina. Makrotalouden epätasapainoa seuraavan tulostaulun mukaan vaihtotase (kolmen vuoden keskiarvolla mitattuna) pysyi ylijäämäisenä vuosina 2020 ja 2021 lähes kaikissa tarkasteltavissa maissa (ks. taulukko 3.2). Unkarissa vaihtotase oli hieman alijäämäinen, ja Romanian vaihtotaseen alijäämä kasvoi edelleen.

BKT:hen suhteutettu ulkomainen nettovarallisuusasema on edelleen selvästi negatiivinen lähes kaikissa tarkasteltavissa maissa, mutta nettovelat ovat pienentyneet. Keski- ja Itä-Euroopan maiden ulkomainen nettovelka koostuu pääasiassa ulkomaisista suorista sijoituksista, joita pidetään verraten vakaana rahoitusmuotona. Vuonna 2021 ulkomainen nettovarallisuusasema suhteessa BKT:hen oli ohjeellista -35 prosentin kynnysarvoa heikompi Unkarissa, Puolassa ja Romaniassa. BKT:hen suhteutettu ulkomainen nettovelka oli pienin Tšekissä (15,6 %) ja Bulgariassa (19,8 %), ja Ruotsilla oli ulkomaisia nettosaamisia (17,8 % suhteessa BKT:hen).

Hinta- ja kustannuskilpailukyvyn kehityksestä kertoo se, että Ruotsia lukuun ottamatta kaikkien tarkasteltavien maiden YKHI-deflatoidut reaaliset efektiiviset valuuttakurssit vahvistuivat vuosina 2019–2021, joskin maiden välillä oli eroja. Yksikkötyökustannusten kolmen vuoden kasvuvauhti oli koronaviruspandemiaa edeltäneinä vuosina erittäin nopea lähes kaikissa tarkasteltavissa maissa. Kasvu on hidastunut, mutta se ylittää Bulgariassa, Tšekissä ja Unkarissa edelleen ohjeellisen 12 prosentin kynnysarvon. Vuosina 2016–2021 useimpien maiden vientimarkkinaosuudet kasvoivat.

Asuntojen hinnat nousivat edelleen kaikissa tarkasteltavissa maissa. Asuntomarkkinoiden kehitys oli voimakasta jo ennen koronaviruspandemiaa. Vuosina 2020–2021 kasvu nopeutui entisestään, ja monissa maissa alkoi vaikuttaa siltä, että asuntoja ylihinnoiteltiin. Kehitys on huolestuttavaa etenkin maissa, joissa kotitaloudet ovat jo ennestään hyvin velkaantuneita tai niiden velka kasvaa nopeasti. Osassa maista asuntojen hintojen nousu jatkui ja hinnat nousivat jo yhtä nopeasti kuin finanssikriisin aikoihin. Vuonna 2021 asuntojen hinnannousu oli 6 prosentin ohjeellista kynnysarvoa nopeampaa Tšekissä, Unkarissa ja Ruotsissa. Asuntojen hintoja ovat nostaneet monenlaiset kysyntää kasvattavat ja tarjontaa supistavat tekijät. Asuntomarkkinoiden näkymiin vaikuttavat myös monet pandemiaan ja makrotalouden näkymiin liittyvät epävarmuustekijät.

Taulukko 3.2

Makrotalouden epätasapainoa seuraava tulostaulu

3.2 a – Ulkoisen epätasapainon ja kilpailukyvyn indikaattorit


3.2 b – Sisäisen epätasapainon ja työttömyyden indikaattorit

Lähteet: Euroopan komissio (Eurostat, talouden ja rahoituksen pääosasto) ja Euroopan keskuspankkijärjestelmä.
Huom. Taulukon tiedot perustuvat 25.5.2022 saatavilla olleisiin tietoihin ja eroavat siksi marraskuussa 2021 julkaistun varoitusmekanismia koskevan vuoden 2022 kertomuksen tulostaulun tiedoista.
1) Prosentteina suhteessa BKT:hen, kolmen vuoden keskiarvo.
2) Prosentteina suhteessa BKT:hen.
3) Kolmen vuoden prosenttimuutos suhteessa 41 muuhun teollisuusmaahan. Positiivinen luku tarkoittaa kilpailukyvyn heikkenemistä.
4) Viiden vuoden prosenttimuutos.
5) Kolmen vuoden prosenttimuutos.
6) Vuotuinen prosenttimuutos.
7) Kolmen vuoden keskiarvo.
8) Kolmen vuoden muutos prosenttiyksikköinä.

Finanssikriisin edellä luotonanto kasvoi suhteellisen pitkään, ja yksityisellä ei-rahoitussektorilla on runsaasti velkaa osassa tarkasteltavista maista, joskin velkaa on vähitellen maksettu takaisin. Vaikka yksityisen sektorin luottokannan kasvu on rauhoittunut eikä ylitä ohjeellista 14 prosentin kynnysarvoa yhdessäkään tarkasteltavista maissa, ei-rahoitussektorin velkaantuneisuus on yksi niiden keskeisimpiä heikkouksia. Ruotsissa BKT:hen suhteutettu yksityisen sektorin velkakanta oli vuonna 2020 yli 200 %.

Rahoitussektorin sääntelyllä tulisi varmistaa, että rahoitussektorin toiminta edistää kestävää talouskasvua ja hintavakautta tarkasteltavissa maissa, ja valvontapolitiikassa olisi keskityttävä varmistamaan pankkijärjestelmän vakaus ja kriisinsietokyky, jotta maat voivat osallistua yhteiseen valvontamekanismiin. Jotta voidaan lujittaa luottamusta rahoitusjärjestelmään, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulisi edelleen parantaa valvontakäytäntöjään muun muassa noudattamalla kansainvälisten ja EU:n organisaatioiden suosituksia ja tekemällä valvontakollegioissa tiivistä yhteistyötä muiden EU:n jäsenvaltioiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa. Kun tiivis yhteistyö Bulgarian keskuspankin (Българска народна банка) ja Kroatian keskuspankin (Hrvatska narodna banka) kanssa aloitettiin 1.10.2020, maiden merkittävät pankit tulivat EKP:n suoraan valvontaan. Lisäksi EKP alkoi hoitaa pankkivalvonnan yhteisiä menettelyjä maiden pankeissa ja seurata vähemmän merkittävien pankkien valvontaa, josta vastaavat edelleen kansalliset valvontaviranomaiset. Aloitettuaan tiiviin yhteistyön Bulgarian ja Kroatian keskuspankkien kanssa EKP on pyrkinyt yhdessä niiden kanssa varmistamaan, että liittyminen yhteiseen valvontamekanismiin onnistuu saumattomasti.

Työttömyysaste on laskenut edelleen useimmissa tarkasteltavissa maissa. Pandemian aikana tätä kehitystä on tuettu erilaisten lomautusjärjestelyjen ja valtiollisten tukitoimien avulla. Työttömyysaste laski tarkastelujaksolla kaikissa maissa Ruotsia lukuun ottamatta, ja se on kaikissa tarkasteltavissa maissa alle ohjeellisen 10 prosentin kynnysarvon. Tšekissä, Unkarissa ja Puolassa työttömyysaste on laskenut poikkeuksellisen alas, ja joissakin maissa monilla aloilla alkaa olla pulaa työvoimasta.

Myös institutionaalisen ympäristön vahvuus on tärkeä tekijä arvioitaessa taloudellisen yhdentymisen ja lähentymisen kestävyyttä. Instituutioiden ja hallinnon huonon laadun osatekijöitä voivat esimerkiksi olla liiketoimintaympäristön heikkoudet, tehoton julkinen hallinto, veronkierto, korruptio, sosiaalinen syrjäytyminen, avoimuuden ja riippumattoman oikeuslaitoksen puute ja/tai huono verkkopalvelujen saatavuus. Talouden pitkän aikavälin kasvupotentiaalia voitaisiin vahvistaa useissa maissa parantamalla instituutioiden laatua ja poistamalla siten jäykkyyksiä ja esteitä, jotka haittaavat tuotannontekijöiden tehokasta käyttöä ja kohdentamista. Jos heikko institutionaalinen ympäristö jarruttaa potentiaalisen tuotannon kasvua, se voi samalla heikentää maan velanhoitokykyä ja vaikeuttaa talouden sopeuttamista. Lisäksi se voi vaikuttaa maan kykyyn toteuttaa tarvittavia korjaustoimia.

Instituutioiden ja hallinnon laatu on verrattain heikko Ruotsia lukuun ottamatta kaikissa tarkasteltavissa maissa, etenkin Bulgariassa, Romaniassa, Kroatiassa ja Unkarissa. Instituutioiden heikko laatu voi muodostaa uhan talouden häiriönsietokyvylle ja lähentymisen kestävyydelle. Instituutioiden laatua kuvaavien yksittäisten indikaattorien perusteella instituutioiden ja hallinnon laatu on tarkasteltavissa maissa yleisesti ottaen heikko, mutta indikaattorien välillä on joitakin selviä eroja (ks. kuviot 3.8 ja 3.9).[175] Bulgarian, Romanian, Kroatian ja Unkarin instituutioiden laatu on EU:n heikoimmasta päästä.

Kuvio 3.8

EU-maiden paremmuusjärjestys – instituutioiden laatu tutkimuksissa keskimäärin

Lähteet: Maailmanpankki (Worldwide Governance Indicators 2021), Maailman talousfoorumi (Global Competitiveness Report 2019) ja Transparency International (Corruption Perceptions Index 2021).
Huom. EU-maat on asetettu paremmuusjärjestykseen niiden keskimääräisen tuoreimman sijan mukaan, kun huomioon otetaan kaikki lähteet.

Kuvio 3.9

EU-maiden paremmuusjärjestys – instituutioiden laatu eri tutkimusten mukaan

Lähteet: Maailmanpankki (Worldwide Governance Indicators 2021), Maailman talousfoorumi (Global Competitiveness Report 2019) ja Transparency International (Corruption Perceptions Index 2021).
Huom. EU-maat on asetettu paremmuusjärjestykseen niiden keskimääräisen tuoreimman sijan mukaan, kun huomioon otetaan kaikki lähteet.

Laajamittaiset rakenneuudistukset ovat tarpeen useimmissa tarkasteltavissa maissa talouskasvun ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Tuottavuuden kasvua voitaisiin nopeuttaa parantamalla paikallisten instituutioiden, hallinnon ja liiketoimintaympäristön laatua, kehittämällä valtionyritysten yksityistämistä ja uudistamista sekä tehostamalla EU-rahoituksen käyttöä. Näin myös lisättäisiin kilpailua keskeisillä säännellyillä toimialoilla (kuten energia- ja kuljetusaloilla), vähennettäisiin markkinoille pääsyn esteitä ja houkuteltaisiin kaivattuja yksityisiä investointeja.

Tilastojen laatuun liittyvät institutionaaliset tekijät ovat niin ikään olennaisen tärkeitä lähentymisprosessin sujuvuuden kannalta. Näihin seikkoihin kuuluvat kansallisen tilastolaitoksen oikeudellinen riippumattomuus, taloudellinen itsenäisyys ja hallinnollinen valvonta sekä sen oikeudelliset tiedonkeruuvaltuudet ja tilastosalaisuutta koskevat säännöt (ks. englanninkielisen raportin luku 6).

4 Maittaiset yhteenvedot

4.1 Bulgaria

Huhtikuussa 2022 Bulgarian vuotuisen YKHI-inflaatiovauhdin 12 kuukauden keskiarvo oli 5,9 % eli selvästi yli hintavakauskriteerin viitearvon (4,9 %). Inflaation odotetaan nopeutuvan vähitellen lähikuukausina, jos Venäjän ja Ukrainan sota nostaa raaka-aineiden hintoja, lisää hintapaineita eri aloilla ja pahentaa toimitushäiriöitä. Kymmenen viime vuoden aikana vuotuinen YKHI-inflaatio on ollut hitaimmillaan -1,7 % ja nopeimmillaan 5,9 % eli vaihteluväli on ollut verrattain leveä. Keskimääräinen inflaatiovauhti on ollut vaimea (0,9 %). Bulgarian inflaatiovauhdin lähentyminen ei kuitenkaan vaikuta täysin kestävältä pitkällä aikavälillä. Talouden lähentymisprosessin vuoksi inflaatio on Bulgariassa todennäköisesti jatkossa nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin, sillä sen hintataso ja BKT asukasta kohden ovat edelleen merkittävästi alhaisemmat kuin euroalueella. Lähentymisprosessin tueksi tarvitaan asianmukaista politiikkaa, jotta hintapaineet ja makrotalouden epätasapaino eivät pääse kasvamaan liiallisiksi.

Bulgarian julkisen talouden alijäämäsuhde ylitti 3 prosentin viitearvon selvästi vuonna 2021. Velkasuhde taas oli selvästi alle 60 prosentin viitearvon. Bulgaria on ollut vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan piirissä vuodesta 2012. Euroopan komissio totesi toukokuussa 2022, että julkisen talouden alijäämäsuhteen viitearvo ylittyi Bulgariassa vuonna 2021 eikä alijäämäsuhde ollut lähellä 3 prosentin viitearvoa. Viitearvon ylittymistä pidettiin poikkeuksellisena ja väliaikaisena. Koronaviruspandemia (covid-19) vaikutti edelleen makrotalouden ja julkisen talouden kehitykseen, ja sota Ukrainassa oli lisännyt poikkeuksellista epävarmuutta entisestään. Euroopan komissio ei siksi ehdottanut uusien liiallisia alijäämiä koskevien menettelyjen käynnistämistä. Ennen koronaviruskriisiä eli vuosina 2012–2019 Bulgaria täytti selvästi sekä alijäämäkriteerin (vuotta 2014 lukuun ottamatta) että velkakriteerin. Euroopan komission kevään 2022 talousennusteen mukaan maan rahoitusasema paranee vuonna 2022, jos talouskehitys kohenee ja kriisin aikana toteutettuja finanssipoliittisia toimia voidaan vähitellen purkaa. Alijäämän odotetaan kuitenkin olevan yli 3 % suhteessa BKT:hen vielä vuonna 2022 ja supistuvan alle viitearvon vasta vuonna 2023. Komission tuoreimman arvion mukaan Bulgarian julkisen talouden kestävyyttä uhkaavat riskit ovat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä keskisuuria. Finanssipolitiikassa tarvitaan edelleen joustavuutta pandemiakehityksen ja vaikean geopoliittisen tilanteen vuoksi, mutta julkisen talouden kestävyyden kannalta on tärkeää, että toimet pidetään tehokkaina ja kohdennetaan hyvin. Finanssipolitiikan pitää olla varovaista ja tukea kasvua.

ERM II -osapuolet päättivät yhteisesti Bulgarian levin liittämisestä ERM II -valuuttakurssimekanismiin 10.7.2020, eli maa osallistui ERM II -järjestelmään lähes koko kaksivuotisen tarkastelujakson (26.5.2020–25.5.2022) ajan. Bulgarian levin ERM II -keskuskurssiksi vahvistettiin 1,95583 leviä ja vaihteluväliksi tavanomaiset ±15 %. Bulgaria osallistuu valuuttakurssimekanismiin niin, että sen valuuttakatejärjestelmä toimii yksipuolisena sitoumuksena eikä EKP:lle aiheudu siitä lisävelvoitteita. Maan viranomaiset ovat antaneet osallistumisen tueksi useita poliittisia sitoumuksia, joista osa täytettiin jo etukäteen. Tavoitteena on saavuttaa perussopimuksessa edellytetty kestävän lähentymisen korkea taso ennen euron käyttöönottoa. EKP ja Euroopan komissio seuraavat sitoumusten toimeenpanon tehokkuutta omilla tehtäväalueillaan perussopimusten ja johdetun oikeuden mukaisesti. Tarkastelujaksolla lev ei poikennut keskuskurssistaan missään vaiheessa. Heinäkuussa 2020 Bulgarian keskuspankki (Българска народна банка) teki varotoimenpiteenä EKP:n kanssa tilapäisen valuutanvaihtosopimuksen (swapjärjestelyn), jonka avulla se voi saada lainaan 2 miljardia euroa levejä vastaan. Tavoitteena oli varmistaa, että maan rahoituslaitoksilla olisi riittävästi euromääräistä likviditeettiä pandemian aikana. Järjestelyn avulla pystyttiin suojaamaan rahoitusalaa mahdollisilta riskeiltä, mikä saattoi osaltaan vakauttaa levin kurssia tarkastelujaksolla.

Bulgarian pitkät korot olivat toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022 ulottuneen tarkastelujakson aikana keskimäärin 0,5 % eli selvästi alle korkokriteerin viitearvon (2,6 %). Bulgarian pitkät korot ovat laskeneet vuoden 2012 jälkeen. Silloin pitkien korkojen 12 kuukauden keskiarvo oli 5,3 %, nyt 0,5 %.

Jotta lähentyminen voi olla kestävää, Bulgariassa on harjoitettava vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa ja toteutettava laajoja rakenneuudistuksia. Euroopan komissio ei laatinut varoitusmekanismia koskevan kertomuksensa pohjalta perusteellista arviota Bulgarian makrotalouden tilasta vuonna 2022. Lähentymisen kestävyys ja talouden häiriönsietokyky hyötyisivät laajoista uudistuksista, joilla parannettaisiin rakenteellista kestokykyä, liiketoimintaympäristöä, rahoitusvakautta, instituutioiden laatua ja hallintoa. Pankkien valvontakäytännöt ovat tiiviin yhteistyön ansiosta lähentyneet yhteisen valvontamekanismin käytäntöjä. Valvonnassa noudatettavilla yhtenäisillä periaatteilla edistetään rahoitusvakautta. EKP:n ja Bulgarian keskuspankin käynnistäessä tiiviin yhteistyön 1.10.2020 viisi merkittävää bulgarialaispankkia tuli EKP:n suoraan valvontaan ja 13 vähemmän merkittävää pankkia sen välilliseen valvontaan.

Bulgarian lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa keskuspankkirahoituksen kiellon eikä kaikkien niiden vaatimusten kanssa, joiden on täytyttävä, ennen kuin keskuspankki on riippumaton ja voi integroitua oikeudellisesti eurojärjestelmään. Bulgaria on EU:n jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, eli sen on perussopimuksen artiklan 131 nojalla noudatettava kaikkia mukauttamisvaatimuksia.

4.2 Tšekki

Huhtikuussa 2022 Tšekin YKHI-inflaatiovauhdin 12 kuukauden keskiarvo oli 6,2 % eli selvästi yli hintavakauskriteerin viitearvon (4,9 %). Inflaation odotetaan nopeutuvan vähitellen lähikuukausina, jos Venäjän ja Ukrainan sota nostaa raaka-aineiden hintoja, lisää hintapaineita eri aloilla ja pahentaa toimitushäiriöitä. Kymmenen viime vuoden aikana vuotuinen YKHI-inflaatio on ollut hitaimmillaan 0,2 % ja nopeimmillaan 6,2 % eli vaihteluväli on ollut verrattain leveä. Keskimääräinen inflaatiovauhti on ollut maltillinen (2,0 %). Tšekin inflaatiovauhdin lähentyminen ei kuitenkaan vaikuta aivan täysin kestävältä pitkällä aikavälillä. Talouden lähentymisprosessin vuoksi inflaatiovauhti voi olla Tšekissä jatkossa nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin, ellei nimellisen valuuttakurssin vahvistuminen hidasta inflaatiota, sillä hintataso ja BKT asukasta kohden ovat edelleen alemmat kuin euroalueella. Lähentymisprosessin tueksi tarvitaan kohdennettua talouspolitiikkaa, jotta hintapaineet ja makrotalouden epätasapaino eivät pääse kasvamaan liiallisiksi.

Tšekin julkisen talouden alijäämäsuhde ylitti 3 prosentin viitearvon selvästi vuonna 2021. Velkasuhde taas oli alle 60 prosentin viitearvon. Tšekki on ollut vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan piirissä vuodesta 2014. Euroopan komissio totesi toukokuussa 2022, että julkisen talouden alijäämäsuhteen viitearvo ylittyi Tšekissä vuonna 2021 eikä alijäämäsuhde ollut lähellä 3 prosentin viitearvoa. Viitearvon ylittymistä pidettiin poikkeuksellisena mutta ei väliaikaisena. Koronaviruspandemia (covid-19) vaikutti edelleen makrotalouden ja julkisen talouden kehitykseen, ja sota Ukrainassa oli lisännyt poikkeuksellista epävarmuutta entisestään. Euroopan komissio ei siksi ehdottanut uusien liiallisia alijäämiä koskevien menettelyjen käynnistämistä. Ennen koronaviruskriisiä Tšekki täytti sekä alijäämä- että velkakriteerin selvästi. Euroopan komission kevään 2022 talousennusteen mukaan maan rahoitusasema paranee vuonna 2022, jos talouskehitys kohenee ja kriisin aikana toteutettuja finanssipoliittisia toimia voidaan purkaa. Alijäämän odotetaan kuitenkin olevan yli 3 % suhteessa BKT:hen arviointijakson loppuun eli vuoteen 2023 saakka. Komission tuoreimman arvion mukaan Tšekin julkisen talouden kestävyyttä uhkaavat riskit ovat keskipitkällä aikavälillä keskisuuria. Pitkällä aikavälillä riskit ovat suuria, sillä väestö ikääntyy eikä rahoitusasema ole lähtötilanteessakaan vahvalla pohjalla. Finanssipolitiikassa tarvitaan edelleen joustavuutta pandemiakehityksen ja vaikean geopoliittisen tilanteen vuoksi, mutta julkisen talouden kestävyyden kannalta on tärkeää, että toimet pidetään tehokkaina ja kohdennetaan hyvin. Finanssipolitiikan pitää olla varovaista ja tukea kasvua.

Kaksivuotisen tarkastelujakson (26.5.2020–25.5.2022) aikana Tšekin koruna ei osallistunut ERM II -järjestelmään vaan maalla oli joustava valuuttakurssijärjestelmä. Korunan kurssin vaihtelu oli tarkastelujakson aikana keskimäärin melko voimakasta. Tarkastelujakson lopussa 25.5.2022 korunan eurokurssi oli 24,6480 CZK eli 9,6 % vahvempi kuin vuoden 2020 toukokuussa keskimäärin.

Tšekin pitkät korot olivat toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022 ulottuneen tarkastelujakson aikana keskimäärin 2,5 % eli aavistuksen verran alle korkokriteerin viitearvon (2,6 %). Tšekin pitkät korot ovat laskeneet vuoden 2012 jälkeen. Silloin pitkien korkojen 12 kuukauden keskiarvo oli 3,5 %, nyt noin 2,5 %.

Jotta lähentyminen voi olla kestävää, Tšekissä on harjoitettava hintavakauteen ja makrotalouden vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa ja toteutettava rakenneuudistuksia. Euroopan komissio ei laatinut varoitusmekanismia koskevan kertomuksensa pohjalta perusteellista arviota Tšekin makrotalouden tilasta vuonna 2022. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä nykyisen kaltainen talouskasvu ei välttämättä ole kestävää. Jos kuitenkin pääoma ja kapasiteetti ohjautuvat hallitsemattomasti uusiin kohteisiin taloudessa, kasvu saattaa pysähtyä pandemiasta eniten kärsineillä aloilla. Talous- ja finanssipolitiikalla tulisi pyrkiä parantamaan tehokkuutta laaja-alaisesti ja kasvattamaan tuottavuutta ohjaamalla pääomaa sopiviin kohteisiin. On siksi tärkeää vahvistaa instituutioita ja hallintoa (esimerkiksi konkurssimenettelyjä) sekä parantaa liiketoimintaympäristöä, ettei se jarruttaisi innovaatioita, uudenlaisen liiketoiminnan kehittämistä ja potentiaalista kasvua. Työvoiman saatavuutta ja osaamista voidaan parantaa kohdennetuilla rakenneuudistuksilla ja investoinneilla. Pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta (riski)pääomamarkkinoilta tulisi parantaa, sillä se vahvistaa kasvupotentiaalia. Jotta voidaan lujittaa luottamusta rahoitusjärjestelmään, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulisi edelleen parantaa valvontakäytäntöjään muun muassa noudattamalla kansainvälisten ja EU:n organisaatioiden suosituksia ja tekemällä valvontakollegioissa tiivistä yhteistyötä muiden EU:n jäsenvaltioiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

Tšekin lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa keskuspankkirahoituksen kiellon eikä kaikkien niiden vaatimusten kanssa, joiden on täytyttävä, ennen kuin keskuspankki on riippumaton ja voi integroitua oikeudellisesti eurojärjestelmään. Tšekki on EU:n jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, eli sen on perussopimuksen artiklan 131 nojalla noudatettava kaikkia mukauttamisvaatimuksia.

4.3 Kroatia

Huhtikuussa 2022 Kroatian YKHI-inflaatiovauhdin 12 kuukauden keskiarvo oli 4,7 % eli alle hintavakauskriteerin viitearvon (4,9 %). Inflaation odotetaan nopeutuvan vähitellen lähikuukausina, jos Venäjän ja Ukrainan sota nostaa raaka-aineiden hintoja, lisää hintapaineita eri aloilla ja pahentaa toimitushäiriöitä. Kymmenen viime vuoden aikana vuotuinen YKHI-inflaatio on ollut hitaimmillaan -0,8 % ja nopeimmillaan 4,7 % eli vaihteluväli on ollut verrattain leveä. Keskimääräinen inflaatiovauhti on ollut vaimea (1,1 %). Kroatian inflaatiovauhdin lähentyminen ei kuitenkaan vaikuta täysin kestävältä pitkällä aikavälillä. Talouden lähentymisprosessin vuoksi inflaatio on Kroatiassa todennäköisesti jatkossa nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin, sillä hintataso ja BKT asukasta kohden ovat edelleen alemmat kuin euroalueella. Lähentymisprosessin tueksi tarvitaan asianmukaista politiikkaa, jotta hintapaineet ja makrotalouden epätasapaino eivät pääse kasvamaan liiallisiksi.

Kroatian julkisen talouden alijäämäsuhde oli hieman alle 3 prosentin viitearvon vuonna 2021. Velkasuhde taas ylitti 60 prosentin viitearvon, mutta se on pienentynyt vähitellen. Kroatia on ollut vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan piirissä kesäkuusta 2017. Julkisen talouden alijäämäsuhde oli alle 3 prosentin viitearvon vuonna 2021 ja viitearvon arvioitiin alittuvan myös vuonna 2022, eli alijäämäkriteeri täyttyi. Vuonna 2021 velkasuhde oli 79,8 %. Se oli kuitenkin noin 7,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin suurimmillaan vuonna 2020, jolloin julkisen velan suhde BKT:hen oli 87,3 %, joten se supistui vertailuarvon mukaisesti eli velkakriteeri täyttyi. Vuosina 2017–2019 Kroatia täytti alijäämäkriteerin ja sen velkasuhde pieneni. Kesäkuussa 2021 Euroopan komissio kuitenkin totesi, että vuonna 2020 julkisen talouden alijäämäsuhteen viitearvo ylittyi eikä alijäämäsuhde ollut lähellä 3 prosentin viitearvoa. Viitearvon ylittymistä pidettiin poikkeuksellisena mutta ei väliaikaisena. Lisäksi velkasuhde oli 60 prosentin viitearvoa suurempi eikä se pienentynyt riittävän nopeasti. Komissio ei kuitenkaan pitänyt ajankohtaa sopivana päätökselle liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn käynnistämisestä vaan otti huomioon tilanteen epävarmuuden, koronaviruspandemian vuoksi sovitut finanssipoliittiset toimet ja neuvoston 20.7.2020 antamat suositukset. Euroopan komission kevään 2022 talousennusteen mukaan vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämä- ja velkakriteerit täyttyvät jatkossakin. Komission tuoreimman arvion mukaan Kroatian julkisen talouden velan kestävyyttä uhkaavat riskit ovat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä keskisuuria. Finanssipolitiikassa tarvitaan edelleen joustavuutta vaikean geopoliittisen tilanteen vuoksi, mutta julkisen talouden kestävyyden ja velkasuhteen tulevan pienentämisen kannalta on tärkeää, että toimet pidetään tehokkaina ja kohdennetaan hyvin. Finanssipolitiikan pitää olla varovaista ja tukea kasvua, ja sitä on uudistettava elpymis- ja palautumissuunnitelman mukaisesti.

ERM II -osapuolet päättivät yhteisesti Kroatian kunan liittämisestä ERM II -valuuttakurssimekanismiin 10.7.2020, eli maa osallistui ERM II -järjestelmään lähes koko kaksivuotisen tarkastelujakson (26.5.2020–25.5.2022) ajan. Kroatian kunan ERM II -keskuskurssiksi vahvistettiin 7,53450 kunaa ja vaihteluväliksi tavanomaiset ±15 %. Maan viranomaiset ovat antaneet osallistumisen tueksi useita poliittisia sitoumuksia, joista osa täytettiin jo etukäteen. Tavoitteena on saavuttaa perussopimuksessa edellytetty kestävän lähentymisen korkea taso ennen euron käyttöönottoa. EKP ja Euroopan komissio seuraavat sitoumusten toimeenpanon tehokkuutta omilla tehtäväalueillaan perussopimusten ja johdetun oikeuden mukaisesti. Kroatian kuna pysyi tarkastelujaksolla melko vakaasti lähellä eurokeskuskurssiaan. Poikkeamat keskuskurssista olivat erittäin pieniä suhteessa normaaliin vaihteluväliin. Tarkastelujakson lopussa 25.5.2022 kunan eurokurssi oli 7,5355 HRK eli käytännöllisesti katsottuna sama kuin sen ERM II -keskuskurssi. Huhtikuussa 2020 Kroatian keskuspankki teki varotoimenpiteenä EKP:n kanssa tilapäisen valuutanvaihtosopimuksen (swapjärjestelyn), jonka avulla se voi saada lainaan 2 miljardia euroa kunia vastaan. Tavoitteena oli varmistaa, että maan rahoituslaitoksilla olisi riittävästi euromääräistä likviditeettiä pandemian aikana. Järjestelyn avulla pystyttiin suojaamaan rahoitusalaa mahdollisilta riskeiltä, mikä saattoi osaltaan vakauttaa kunan kurssia tarkastelujaksolla.

Kroatian pitkät korot olivat toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022 ulottuneen tarkastelujakson aikana keskimäärin 0,8 % eli alle korkokriteerin viitearvon (2,6 %). Kroatian pitkät korot ovat laskeneet vuoden 2012 jälkeen. Silloin pitkien korkojen 12 kuukauden keskiarvo oli hieman alle 7 %, nyt alle 1,0 %.

Jotta lähentyminen voi olla kestävää, Kroatiassa on harjoitettava vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa ja toteutettava laajoja rakenneuudistuksia. Euroopan komissio laati varoitusmekanismia koskevan kertomuksensa pohjalta perusteellisen arvion Kroatian makrotalouden tilasta vuonna 2022. Arviossa todettiin, että vaikka runsaaseen julkiseen, yksityiseen ja ulkomaiseen velkaan liittyvä epätasapaino on ongelma heikon potentiaalisen kasvun yhteydessä, epätasapaino pieneni edelleen vuonna 2021. Kroatiassa olisi hyvä toteuttaa rakenneuudistuksia instituutioiden ja liiketoimintaympäristön parantamiseksi, kilpailun lisäämiseksi hyödykemarkkinoilla sekä työmarkkinoiden kehittämiseksi niin, että työvoiman tarjonta ja kysyntä kohtaavat ja työvoimaa on paremmin saatavilla. Myös julkishallinnon ja oikeusjärjestelmän tehokkuudessa on parantamisen varaa. EKP:n ja Kroatian keskuspankin käynnistäessä tiiviin yhteistyön 1.10.2020 kahdeksan merkittävää kroatialaispankkia tuli EKP:n suoraan valvontaan ja 15 vähemmän merkittävää pankkia sen välilliseen valvontaan.

Kroatian lainsäädäntö on sopusoinnussa perussopimusten ja EKPJ:n perussäännön kanssa, kuten perussopimuksen artiklassa 131 edellytetään.

4.4 Unkari

Huhtikuussa 2022 Unkarin YKHI-inflaatiovauhdin 12 kuukauden keskiarvo oli 6,8 % eli selvästi yli hintavakauskriteerin viitearvon (4,9 %). Inflaation odotetaan nopeutuvan vähitellen lähikuukausina, jos Venäjän ja Ukrainan sota nostaa raaka-aineiden hintoja, lisää hintapaineita eri aloilla ja pahentaa toimitushäiriöitä. Kymmenen viime vuoden aikana vuotuinen YKHI-inflaatio on ollut hitaimmillaan -0,3 % ja nopeimmillaan 6,8 % eli vaihteluväli on ollut verrattain leveä. Keskimääräinen inflaatiovauhti on ollut nopeahko (2,5 %). Unkarin inflaatiovauhdin lähentyminen ei vaikuta täysin kestävältä pitkällä aikavälillä. Talouden lähentymisprosessin vuoksi inflaatio on Unkarissa todennäköisesti jatkossa nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin, ellei nimellisen valuuttakurssin vahvistuminen hidasta inflaatiota, sillä hintataso ja BKT asukasta kohden ovat edelleen alemmat kuin euroalueella. Lähentymisprosessin tueksi tarvitaan asianmukaista politiikkaa, jotta hintapaineet ja makrotalouden epätasapaino eivät pääse kasvamaan liiallisiksi.

Unkarin julkisen talouden alijäämäsuhde ylitti 3 prosentin viitearvon selvästi vuonna 2021. Velkasuhdekin oli 60 prosentin viitearvoa suurempi. Unkari on ollut vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan piirissä vuodesta 2013. Euroopan komissio on todennut, että julkisen talouden alijäämäsuhteen viitearvo ylittyi Unkarissa vuonna 2021 eikä alijäämäsuhde ollut lähellä 3 prosentin viitearvoa. Viitearvon ylittymistä pidettiin poikkeuksellisena mutta ei väliaikaisena. Lisäksi velkasuhde oli 60 prosentin viitearvoa suurempi eikä se pienentynyt riittävän nopeasti. Koronaviruspandemia (covid-19) vaikutti edelleen makrotalouden ja julkisen talouden kehitykseen, ja sota Ukrainassa oli lisännyt poikkeuksellista epävarmuutta entisestään. Euroopan komissio ei siksi ehdottanut uusien liiallisia alijäämiä koskevien menettelyjen käynnistämistä. Euroopan komission kevään 2022 talousennusteen mukaan Unkarin julkisen talouden rahoitusasema, joka heikkeni tuntuvasti vuosina 2020 ja 2021, kohenee jälleen. Alijäämäsuhteen odotetaan kuitenkin ylittävän 3 prosentin viitearvon selvästi vielä vuonna 2023. Komission tuoreimman arvion mukaan Unkarin julkisen talouden kestävyyttä uhkaavat riskit ovat keskipitkällä aikavälillä keskisuuria ja pitkällä aikavälillä suuria, kun väestö ikääntyy. Finanssipolitiikassa tarvitaan edelleen joustavuutta pandemiakehityksen ja vaikean geopoliittisen tilanteen vuoksi, mutta julkisen talouden kestävyyden ja velkasuhteen tulevan pienentämisen kannalta on tärkeää, että toimet pidetään tehokkaina ja kohdennetaan hyvin. Finanssipolitiikan pitää olla varovaista ja tukea kasvua.

Kaksivuotisen tarkastelujakson (26.5.2020–25.5.2022) aikana Unkarin forintti ei osallistunut ERM II -järjestelmään, vaan maalla oli joustava valuuttakurssijärjestelmä. Forintin eurokurssin vaihtelu oli tarkastelujaksolla keskimäärin voimakasta. Tarkastelujakson lopussa 25.5.2022 forintin eurokurssi oli 388,25 HUF eli 10,7 % heikompi kuin vuoden 2020 toukokuussa keskimäärin. Unkarin keskuspankki teki kesäkuussa 2020 EKP:n kanssa valuutanvaihtosopimuksen (repojärjestelyn), jonka avulla se voi saada lainaan 4 miljardia euroa riittäviä euromääräisiä vakuuksia vastaan. Tavoitteena oli varmistaa, että maan rahoitusjärjestelmällä olisi riittävästi euromääräistä likviditeettiä pandemian aikana. Järjestelyn avulla pystyttiin suojaamaan rahoitusalaa mahdollisilta riskeiltä, mikä on voinut vaikuttaa myös forintin kurssikehitykseen tarkastelujaksolla.

Unkarin pitkät korot olivat toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022 ulottuneen tarkastelujakson aikana keskimäärin 4,1 % eli yli korkokriteerin viitearvon (2,6 %). Unkarin pitkät korot ovat laskeneet vuoden 2012 jälkeen. Silloin pitkien korkojen 12 kuukauden keskiarvo oli noin 8 %, nyt noin 4 %.

Jotta lähentyminen voi olla kestävää, Unkarissa on harjoitettava vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa ja toteutettava laajoja rakenneuudistuksia. Euroopan komissio ei laatinut varoitusmekanismia koskevan kertomuksensa pohjalta perusteellista arviota Unkarin makrotalouden tilasta vuonna 2022. Se lähetti Unkarin viranomaisille kuitenkin 27.4.2022 kirjallisen ilmoituksen, joka koski huolta oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta. Periaatteen rikkominen voi johtaa EU-rahoituksen maksujen keskeyttämiseen tai vähentämiseen. Taustalla on yleinen ehdollisuusjärjestelmä unionin talousarvion suojaamiseksi siltä varalta, että jäsenvaltioissa loukataan oikeusvaltion periaatteita. Unkarissa olisi hyvä toteuttaa julkisten instituutioiden laatua ja hallintoa edistäviä rakenteellisia uudistuksia ja parantaa hyödykemarkkinapolitiikkaa. Jotta voidaan lujittaa luottamusta rahoitusjärjestelmään, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulisi edelleen parantaa valvontakäytäntöjään muun muassa noudattamalla kansainvälisten ja EU:n organisaatioiden suosituksia ja tekemällä valvontakollegioissa tiivistä yhteistyötä muiden EU:n jäsenvaltioiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

Unkarin lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa keskuspankkirahoituksen kiellon, euron yhtenäistä kirjoitustapaa koskevan vaatimuksen eikä kaikkien niiden vaatimusten kanssa, joiden on täytyttävä, ennen kuin keskuspankki on riippumaton ja voi integroitua oikeudellisesti eurojärjestelmään. Unkari on EU:n jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, eli sen on perussopimuksen artiklan 131 nojalla noudatettava kaikkia mukauttamisvaatimuksia.

4.5 Puola

Huhtikuussa 2022 Puolan YKHI-inflaatiovauhdin 12 kuukauden keskiarvo oli 7,0 % eli selvästi yli hintavakauskriteerin viitearvon (4,9 %). Inflaation odotetaan nopeutuvan vähitellen lähikuukausina, jos Venäjän ja Ukrainan sota nostaa raaka-aineiden hintoja, lisää hintapaineita eri aloilla ja pahentaa toimitushäiriöitä. Kymmenen viime vuoden aikana vuotuinen YKHI-inflaatio on ollut hitaimmillaan -0,7 % ja nopeimmillaan 7,0 % eli vaihteluväli on ollut verrattain leveä. Keskimääräinen inflaatiovauhti on ollut maltillinen (1,7 %). Puolan inflaatiovauhdin lähentyminen ei kuitenkaan vaikuta täysin kestävältä pitkällä aikavälillä. Talouden lähentymisprosessin vuoksi inflaatio on Puolassa todennäköisesti jatkossa nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin, ellei nimellisen valuuttakurssin vahvistuminen hidasta inflaatiota, sillä hintataso ja BKT asukasta kohden ovat edelleen alemmat kuin euroalueella. Lähentymisprosessin tueksi tarvitaan asianmukaista politiikkaa, jotta hintapaineet ja makrotalouden epätasapaino eivät pääse kasvamaan liiallisiksi.

Puolan julkisen talouden alijäämäsuhde alitti 3 prosentin viitearvon selvästi vuonna 2021. Myös velkasuhde alitti 60 prosentin viitearvon. Puola on ollut vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan piirissä vuodesta 2015. Puola täytti vuoteen 2019 asti alijäämäkriteerin, ja velkasuhde supistui. Vuonna 2021 BKT:hen suhteutettu julkisen talouden alijäämä oli 1,9 %. Euroopan komission kevään 2022 talousennusteen mukaan maan rahoitusasema heikkenee selvästi, ja alijäämän odotetaan olevan vuonna 2022 selvästi yli 3 % suhteessa BKT:hen. Taustalla ovat ukrainalaispakolaisten auttamisen edellyttämät kustannukset, korkomenojen kasvu, tilapäiset tukitoimet energian ja elintarvikkeiden kallistumisen yhteydessä sekä verotulojen pieneneminen tuloverouudistuksen jälkeen. Toukokuussa 2022 Euroopan komissio arvioi Puolan suunnitelmia ja piti viitearvon ylittymistä poikkeuksellisena mutta ei väliaikaisena. Koronaviruspandemia (covid-19) vaikutti edelleen makrotalouden ja julkisen talouden kehitykseen, ja sota Ukrainassa oli lisännyt poikkeuksellista epävarmuutta entisestään. Euroopan komissio ei siksi ehdottanut uusien liiallisia alijäämiä koskevien menettelyjen käynnistämistä. Euroopan komissio totesi kesäkuussa 2021, että julkisen talouden alijäämäsuhteen viitearvo ylittyi Puolassa vuonna 2020 eikä alijäämäsuhde ollut lähellä 3 prosentin viitearvoa. Velkasuhde oli kuitenkin 60 prosentin viitearvoa pienempi. Koronaviruspandemiasta johtuvan poikkeuksellisen tilanteen vuoksi komissio ei käynnistänyt liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä. Vuonna 2021 alijäämä pieneni useimpien pandemiaan liittyneiden tukitoimien päätyttyä. Julkisen talouden velkasuhde supistui 53,8 prosenttiin. Velkasuhteen ennakoidaan kohenevan ja olevan jatkossakin 60 prosentin viitearvoa pienempi. Komission tuoreimman arvion mukaan Puolan julkisen talouden kestävyyttä uhkaavat riskit ovat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä keskisuuria, sillä väestö ikääntyy eikä rahoitusasema ole lähtötilanteessakaan vahvalla pohjalla. Finanssipolitiikassa tarvitaan edelleen joustavuutta pandemiakehityksen ja vaikean geopoliittisen tilanteen vuoksi, mutta julkisen talouden kestävyyden kannalta on tärkeää, että toimet pidetään tehokkaina ja kohdennetaan hyvin. Finanssipolitiikan pitää olla varovaista ja tukea kasvua.

Kaksivuotisen tarkastelujakson (26.5.2020–25.5.2022) aikana Puolan zloty ei osallistunut ERM II -järjestelmään, vaan maalla oli joustava valuuttakurssijärjestelmä. Zlotyn eurokurssin vaihtelu oli tarkastelujakson aikana keskimäärin melko voimakasta. Tarkastelujakson lopussa 25.5.2022 zlotyn eurokurssi oli 4,6210 PLN eli 2,1 % heikompi kuin vuoden 2020 toukokuussa keskimäärin. Puolan keskuspankki teki vuoden 2022 maaliskuun lopussa EKP:n kanssa valuutanvaihtosopimuksen (swapjärjestelyn), jonka avulla se voi saada lainaan 10 miljardia euroa zlotyja vastaan. Tavoitteena oli varmistaa, että maan rahoitusjärjestelmällä olisi riittävästi euromääräistä likviditeettiä. Järjestelyn avulla pystyttiin suojaamaan rahoitusalaa mahdollisilta riskeiltä, mikä on voinut vaikuttaa myös zlotyn kurssikehitykseen tarkastelujakson lopulla.

Puolan pitkät korot olivat toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022 ulottuneen tarkastelujakson aikana keskimäärin 3,0 % eli yli korkokriteerin viitearvon (2,6 %). Puolan pitkät korot ovat laskeneet vuoden 2012 jälkeen. Silloin pitkien korkojen 12 kuukauden keskiarvo oli noin 6 %, nyt 3 %.

Jotta lähentyminen voi olla kestävää, Puolassa on jatkettava vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa sekä toteutettava kohdennettuja rakenneuudistuksia ja pyrittävä turvaamaan rahoitusvakaus. Euroopan komissio ei laatinut varoitusmekanismia koskevan kertomuksensa pohjalta perusteellista arviota Puolan makrotalouden tilasta vuonna 2022. Puolan pankkisektorin rahoitustilanne on vahva, mikä on tärkeää ulkomaisten sijoittajien luottamuksen kannalta ja tukee talouskasvua. Lisäksi tarvitaan rakenneuudistuksia, joilla parannetaan työmarkkinoiden toimintaa, lisätään kilpailua hyödykemarkkinoilla ja edistetään innovaatioita ja infrastruktuurin uudistumista. Jotta voidaan lujittaa luottamusta rahoitusjärjestelmään, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulisi edelleen parantaa valvontakäytäntöjään muun muassa noudattamalla kansainvälisten ja EU:n organisaatioiden suosituksia ja tekemällä valvontakollegioissa tiivistä yhteistyötä muiden EU:n jäsenvaltioiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

Puolan lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa keskuspankkirahoituksen kiellon, salassapitovaatimuksen eikä kaikkien niiden vaatimusten kanssa, joiden on täytyttävä, ennen kuin keskuspankki on riippumaton ja voi integroitua oikeudellisesti eurojärjestelmään. Puola on EU:n jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, eli sen on perussopimuksen artiklan 131 nojalla noudatettava kaikkia mukauttamisvaatimuksia.

4.6 Romania

Huhtikuussa 2022 Romanian vuotuisen YKHI-inflaatiovauhdin 12 kuukauden keskiarvo oli 6,4 % eli selvästi yli hintavakauskriteerin viitearvon (4,9 %). Inflaation odotetaan nopeutuvan vähitellen lähikuukausina, jos Venäjän ja Ukrainan sota nostaa raaka-aineiden hintoja, lisää hintapaineita eri aloilla ja pahentaa toimitushäiriöitä. Kymmenen viime vuoden aikana vuotuinen YKHI-inflaatio on ollut hitaimmillaan -1,7 % ja nopeimmillaan 6,4 % eli vaihteluväli on ollut verrattain leveä. Keskimääräinen inflaatiovauhti on ollut maltillinen (2,2 %). Romanian inflaatiovauhdin lähentyminen ei kuitenkaan vaikuta täysin kestävältä pitkällä aikavälillä. Talouden lähentymisprosessin vuoksi inflaatio on Romaniassa todennäköisesti jatkossa nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin, ellei nimellisen valuuttakurssin vahvistuminen hidasta inflaatiota, sillä hintataso ja BKT asukasta kohden ovat edelleen alemmat kuin euroalueella. Lähentymisprosessin tueksi tarvitaan asianmukaista politiikkaa, jotta hintapaineet eivät pääse kasvamaan liiallisiksi ja makrotalouden epätasapainoa voidaan vähentää.

Romanian julkisen talouden alijäämäsuhde ylitti 3 prosentin viitearvon merkittävästi vuonna 2021. Maa on ollut liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena huhtikuusta 2020, mutta menettely on keskeytetty. Menettely käynnistettiin alun perin huhtikuussa 2020 siksi, että Romanian julkisen talouden alijäämäsuhde ylitti 3 prosentin viitearvon vuonna 2019. Vuonna 2021 alijäämä oli 7,1 %. Se oli asetettua tavoitetta parempi, ja finanssipoliittisia toimia pidettiin riittävinä. Näin ollen liiallisia alijäämiä koskeva menettely keskeytettiin. Euroopan komission kevään 2022 talousennusteen mukaan vuosien 2022–2024 tavoitteita ei odoteta saavutettavan, ellei finanssipolitiikassa tehdä muutoksia, eli maassa tarvitaan keskipitkän aikavälin vakauttamisstrategia ja korjaavia toimia. Velkasuhde on 60 prosentin viitearvoa pienempi, mutta se on noussut vuodesta 2019 alkaen. Komission tuoreimman arvion mukaan Romanian julkisen talouden kestävyyttä uhkaavat riskit ovat lyhyellä aikavälillä vähäisiä mutta keskipitkällä aikavälillä suuria ja pitkällä aikavälillä keskisuuria, kun väestö ikääntyy. Finanssipolitiikassa tarvitaan edelleen joustavuutta pandemiakehityksen ja vaikean geopoliittisen tilanteen vuoksi, mutta julkisen talouden keskipitkän aikavälin kestävyyden kannalta on tärkeää, että toimet pidetään tehokkaina ja kohdennetaan hyvin. Finanssipolitiikan pitää olla vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti varovaista ja tukea kasvua.

Kaksivuotisen tarkastelujakson (26.5.2020–25.5.2022) aikana Romanian leu ei osallistunut ERM II -järjestelmään vaan maalla oli joustava valuuttakurssijärjestelmä, jossa valuutan kelluntaa ohjattiin. Leun kurssin vaihtelu oli tarkastelujakson aikana keskimäärin erittäin vähäistä. Tarkastelujakson lopussa 25.5.2022 leun eurokurssi oli 4,9416 RON eli 2,2 % heikompi kuin vuoden 2020 toukokuussa keskimäärin. Romanian keskuspankki teki kesäkuussa 2020 EKP:n kanssa valuutanvaihtosopimuksen (repojärjestelyn), jonka avulla se voi saada lainaan 4,5 miljardia euroa korkealaatuisia euromääräisiä vakuuksia vastaan. Tavoitteena oli varmistaa, että maan rahoitusjärjestelmällä olisi riittävästi euromääräistä likviditeettiä pandemian aikana. Järjestelyn avulla pystyttiin suojaamaan rahoitusalaa mahdollisilta riskeiltä, mikä on voinut vaikuttaa myös leun kurssikehitykseen tarkastelujaksolla.

Romanian pitkät korot olivat toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022 ulottuneen tarkastelujakson aikana keskimäärin 4,7 % eli yli korkokriteerin viitearvon (2,6 %). Romanian pitkät korot ovat laskeneet vuoden 2012 jälkeen. Silloin pitkien korkojen 12 kuukauden keskiarvo oli hieman yli 7 %, nyt noin 4,5 %.

Jotta lähentyminen voi olla kestävää, Romaniassa on harjoitettava vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa ja toteutettava laajoja rakenneuudistuksia. Euroopan komissio laati varoitusmekanismia koskevan kertomuksensa pohjalta perusteellisen arvion Romanian makrotalouden tilasta vuonna 2022. Arviossa kiinnitettiin huomiota ulkoiseen rahoitusasemaan ja kustannuskilpailukykyyn. Lähentymiskriteerien täyttämisessä on edetty hyvin 2010-luvun alkupuolelta lähtien, mutta heikko tuottavuus on edelleen ongelma. Instituutioiden ja hallinnon laadussa sekä liiketoimintaympäristössä on myös parantamisen varaa, mikä rajoittaa kasvupotentiaalia. EU-rahoituksen käyttöä tulisi tehostaa, sillä sen avulla voidaan edistää keskipitkän aikavälin talouskasvua ja siirtymistä ympäristön kannalta kestävämpään ja digitaalisempaan talouteen. Lisäksi tarvitaan uudistuksia, joilla vähennetään korruptiota, lisätään kilpailua ja tehdään maan vero-, oikeus-, sääntely- ja hallintojärjestelmien toiminnasta helpommin ennakoitavaa. Jotta voidaan lujittaa luottamusta rahoitusjärjestelmään, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulisi edelleen parantaa valvontakäytäntöjään muun muassa noudattamalla kansainvälisten ja EU:n organisaatioiden suosituksia ja tekemällä valvontakollegioissa tiivistä yhteistyötä muiden EU:n jäsenvaltioiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

Romanian lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa keskuspankkirahoituksen kiellon eikä kaikkien niiden vaatimusten kanssa, joiden on täytyttävä, ennen kuin keskuspankki on riippumaton ja voi integroitua oikeudellisesti eurojärjestelmään. Romania on EU:n jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, eli sen on perussopimuksen artiklan 131 nojalla noudatettava kaikkia mukauttamisvaatimuksia.

4.7 Ruotsi

Huhtikuussa 2022 Ruotsin vuotuisen YKHI-inflaatiovauhdin 12 kuukauden keskiarvo oli 3,7 % eli selvästi alle hintavakauskriteerin viitearvon (4,9 %). Inflaation odotetaan nopeutuvan vähitellen lähikuukausina, jos Venäjän ja Ukrainan sota nostaa raaka-aineiden hintoja, lisää hintapaineita eri aloilla ja pahentaa toimitushäiriöitä. Kymmenen viime vuoden aikana vuotuinen YKHI-inflaatio on ollut hitaimmillaan 0,2 % ja nopeimmillaan 3,7 %. Keskimääräinen inflaatiovauhti on ollut vaimea (1,2 %). Ruotsin BKT asukasta kohden on suurempi kuin euroalueella keskimäärin, joten lähentymisprosessi ei nopeuta inflaatiota. Rahapolitiikan sekä vakautta edistävän institutionaalisen rakenteen odotetaan jatkossakin tukevan hintavakaustavoitteen saavuttamista Ruotsissa.

Ruotsin julkisen talouden alijäämäsuhde alitti 3 prosentin viitearvon selvästi vuonna 2021. Velkasuhdekin oli selvästi alle 60 prosentin viitearvon. Ruotsi ei ole koskaan ollut liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kohteena. Euroopan komission kevään 2022 talousennusteen mukaan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimukset täyttyvät. Komission tuoreimman arvion mukaan Ruotsin julkisen talouden kestävyyttä uhkaavat riskit ovat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vähäisiä. Finanssipolitiikassa tarvitaan edelleen joustavuutta pandemiakehityksen ja vaikean geopoliittisen tilanteen vuoksi, mutta kun toimet pidetään tehokkaina ja kohdennetaan hyvin ja keskipitkän aikavälin tavoitteessa pysytään, Ruotsin julkinen talous on jatkossakin esimerkillisen hyvässä kunnossa.

Kaksivuotisen tarkastelujakson (26.5.2020–25.5.2022) aikana Ruotsin kruunu ei osallistunut ERM II ‑järjestelmään vaan maalla oli joustava valuuttakurssijärjestelmä. Kruunun eurokurssin vaihtelu oli näinä vuosina keskimäärin melko voimakasta. Tarkastelujakson lopussa 25.5.2022 kruunun eurokurssi oli 10,5419 SEK eli 0,5 % vahvempi kuin vuoden 2020 toukokuussa keskimäärin. Ruotsin keskuspankilla on ollut EKP:n kanssa 20.12.2007 alkaen valuutanvaihtosopimus, jonka avulla se voi saada lainaan 10 miljardia euroa kruunuja vastaan. Tavoitteena on edistää finanssimarkkinoiden toimintaa ja tarjota rahoitusjärjestelmälle tarvittaessa euromääräistä likviditeettiä. Sopimuksen avulla pystyttiin suojaamaan rahoitusalaa mahdollisilta riskeiltä, mikä on voinut vaikuttaa myös kruunun eurokurssiin tarkastelujaksolla.

Ruotsin pitkät korot olivat toukokuusta 2021 huhtikuuhun 2022 ulottuneen tarkastelujakson aikana keskimäärin 0,4 % eli selvästi alle korkokriteerin viitearvon (2,6 %). Ruotsin pitkät korot ovat laskeneet vuoden 2012 jälkeen. Silloin pitkien korkojen 12 kuukauden keskiarvo oli noin 2 %, nyt noin 0,5 %.

Jotta lähentyminen on kestävää, Ruotsissa on jatkettava vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa sekä toteutettava kohdennettuja rakenneuudistuksia ja pyrittävä turvaamaan rahoitusvakaus. Huolimatta pandemian merkittävästä reaalitaloudellisesta vaikutuksesta asuntojen hinnat ovat nousseet rajusti kevään 2020 jälkeen. Pääsyynä on ollut kysynnän kasvu. Hintojen nousu vaikuttaa olevan merkittävällä tavalla ristiriidassa siihen perinteisesti vaikuttavien tekijöiden kuten lainakorkojen ja kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kehityksen kanssa. Euroopan komissio laati varoitusmekanismia koskevan kertomuksensa pohjalta perusteellisen arvion Ruotsin makrotalouden tilasta vuonna 2022, sillä asuntomarkkinat aiheuttavat makrotalouden epätasapainoa. Jotta voidaan lujittaa luottamusta rahoitusjärjestelmään, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulisi edelleen parantaa valvontakäytäntöjään muun muassa noudattamalla kansainvälisten ja EU:n organisaatioiden suosituksia ja tekemällä valvontakollegioissa tiivistä yhteistyötä muiden EU:n jäsenvaltioiden kansallisten valvontaviranomaisten kanssa.

Ruotsin lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa keskuspankkirahoituksen kiellon eikä kaikkien niiden vaatimusten kanssa, joiden on täytyttävä, ennen kuin keskuspankki on riippumaton ja voi integroitua oikeudellisesti eurojärjestelmään. Ruotsi on EU:n jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, eli sen on perussopimuksen artiklan 131 nojalla noudatettava kaikkia mukauttamisvaatimuksia. Perussopimuksen nojalla Ruotsilla on 1.6.1998 lähtien ollut velvollisuus säätää kansallisia lakeja, jotka mahdollistaisivat integroitumisen eurojärjestelmään. Tähän mennessä Ruotsin viranomaiset eivät kuitenkaan ole ryhtyneet minkäänlaisiin lainsäädäntötoimiin korjatakseen tässä ja aiemmissa raporteissa havaittuja epäkohtia.

© Euroopan keskuspankki, 2022

Postiosoite 60640 Frankfurt am Main, Germany
Puhelin +49 69 1344 0
Internet www.ecb.europa.eu

Kaikki oikeudet pidätetään. Kopiointi on sallittu opetuskäyttöön ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.

Tämän raportin luvut perustuvat 25.5.2022 käytettävissä olleisiin tietoihin.

Termien ja lyhenteiden selityksiä on EKP:n verkkosivuilla olevassa sanastossa.

HTML ISBN 978-92-899-5231-6, ISSN 1725-9576, doi: 10.2866/173247, QB- AD-22-001-FI-Q

Merkkien selitykset

”-” ei tietoja
”.” tiedot eivät olleet vielä saatavilla raporttia laadittaessa


  1. Tanskalle myönnettiin vuonna 1992 allekirjoitetussa Maastrichtin sopimuksessa oikeus olla ottamatta euroa käyttöön.

  2. Jollei toisin mainita, ”perussopimuksella” tarkoitetaan tässä raportissa Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta, ja artiklaviittauksissa noudatetaan 1.12.2009 alkaen voimassa ollutta numerointia. ”Perussopimuksilla” tarkoitetaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta yhdessä. Ks. myös EKP:n verkkosivuilla oleva sanasto.

  3. EKP ryhtyi 4.11.2014 hoitamaan valvontatehtäviään luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63) mukaisesti (ks. artiklan 33 kohta 2).

  4. Kattava arviointi valvonnan aloittamisen yhteydessä mainitaan YVM-kehysasetuksen johdanto-osan kappaleessa 10, ks. Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa (EKP/2014/17) (EUVL L 141, 14.5.2014, s. 1).

  5. Ks. Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2020/1015, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2020, tiiviin yhteistyön aloittamisesta Euroopan keskuspankin ja Българска народна банкаn (Bulgarian keskuspankki) välillä (EKP/2020/30) (EUVL L 224I, 13.7.2020, s. 1) ja Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2020/1016, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2020, tiiviin yhteistyön aloittamisesta Euroopan keskuspankin ja Hrvatska Narodna Bankan välillä (EKP/2020/31) (EUVL L 224I, 13.7.2020, s. 4). Bulgarian lev ja Kroatian kuna liittyivät ERM II -valuuttakurssimekanismiin samanaikaisesti.

  6. Ks. EKP:n pankkivalvonnan toimintakertomus 2020 ja etenkin osa 4.1 ”Yhteisen valvontamekanismin laajentaminen tiiviin yhteistyön kautta”.

  7. Ks. Euroopan komission kertomus varoitusmekanismista - vuosi 2022 (COM(2021) 741 final).

  8. Äärihavainnon käsitettä on käytetty aiemmissakin EKP:n ja EMIn lähentymisraporteissa. Jäsenvaltion inflaatiovauhti tarkastelujaksolla katsotaan äärihavainnoksi, jos 12 kuukauden keskimääräinen inflaatiovauhti on merkittävästi muiden jäsenvaltioiden vertailuarvoja hitaampi ja lisäksi poikkeukselliset tekijät ovat vaikuttaneet hintakehitykseen voimakkaasti. Äärihavaintoja ei määritetä mekaanisesti, vaan menettelyn avulla pyritään varmistamaan, että mahdollisia merkittäviä vääristymiä yksittäisten maiden inflaatiokehityksessä voidaan käsitellä tarkoituksenmukaisesti.

  9. Neuvoston asetus (EY) N:o 1467/97, annettu 7 päivänä heinäkuuta 1997, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä (EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6).

  10. Neuvoston asetus (EU) N:o 1177/2011, annettu 8 päivänä marraskuuta 2011, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 33).

  11. Sopimusta talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta sovelletaan myös niihin sen ratifioineisiin EU:n jäsenvaltioihin, joita koskee poikkeus, alkaen siitä päivästä, jona päätös poikkeuksen kumoamisesta tulee voimaan, tai alkaen aikaisemmasta päivästä, mikäli jäsenvaltio on ilmoittanut aikovansa kyseisestä päivästä lähtien sitoutua noudattamaan kaikkia sopimuksen määräyksiä tai osaa niistä.

  12. Neuvoston asetus (EY) N:o 1466/97, annettu 7 päivänä heinäkuuta 1997, julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta (EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1).

  13. Neuvoston direktiivi 2011/85/EU, annettu 8 päivänä marraskuuta 2011, jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41).

  14. Ks. Makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 johdanto-osan kappale 2 (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25).

  15. Ks. asetuksen (EY) N:o 1176/2011 artiklan 4 kohta 4.

  16. Ks. asetuksen (EY) N:o 1176/2011 johdanto-osan kappale 17.

  17. Lausunnot CON/2010/37 ja CON/2010/91. Kaikki EKP:n lausunnot ovat saatavilla EUR-Lex-sivustolla.

  18. Neuvoston päätös 98/317/EY, tehty 3 päivänä toukokuuta 1998, perustamissopimuksen 109 j artiklan 4 kohdan mukaisesti (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 30). Huomautus: Päätöksen 98/317/EY otsikko viittaa Euroopan yhteisön perustamissopimukseen (ennen kyseisen sopimuksen artiklojen uudelleennumerointia Amsterdamin sopimuksen artiklan 12 mukaisesti); tämä säännös on kumottu Lissabonin sopimuksella.

  19. Asiakirja Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu (EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33).

  20. Bulgarian ja Romanian osalta ks. asiakirja Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu (EUVL L 157, 21.6.2005, s. 203), artikla 5. Kroatian osalta ks. asiakirja Kroatian tasavallan liittymisehdoista ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukautuksista (EUVL L 112, 24.4.2012, s. 21), artikla 5.

  21. Näitä ovat erityisesti kesäkuussa 2020 julkaistu (Bulgariaa, Tšekkiä, Kroatiaa, Unkaria, Puolaa, Romaniaa ja Ruotsia koskeva) lähentymisraportti, toukokuussa 2018 julkaistu (Bulgariaa, Tšekkiä, Kroatiaa, Unkaria, Puolaa, Romaniaa ja Ruotsia koskeva) lähentymisraportti, kesäkuussa 2016 julkaistu (Bulgariaa, Tšekkiä, Kroatiaa, Unkaria, Puolaa, Romaniaa ja Ruotsia koskeva) lähentymisraportti, kesäkuussa 2014 julkaistu (Bulgariaa, Tšekkiä, Kroatiaa, Liettuaa, Unkaria, Puolaa, Romaniaa ja Ruotsia koskeva) lähentymisraportti, kesäkuussa 2013 julkaistu (Latviaa koskeva) lähentymisraportti, toukokuussa 2012 julkaistu (Bulgariaa, Tšekkiä, Latviaa, Liettuaa, Unkaria, Puolaa, Romaniaa ja Ruotsia koskeva) lähentymisraportti, toukokuussa 2010 julkaistu (Bulgariaa, Tšekkiä, Viroa, Latviaa, Liettuaa, Unkaria, Puolaa, Romaniaa ja Ruotsia koskeva) lähentymisraportti, toukokuussa 2008 julkaistu (Bulgariaa, Tšekkiä, Viroa, Latviaa, Liettuaa, Unkaria, Puolaa, Romaniaa, Slovakiaa ja Ruotsia koskeva) lähentymisraportti, toukokuussa 2007 julkaistu (Kyprosta ja Maltaa koskeva) lähentymisraportti, joulukuussa 2006 julkaistu (Tšekkiä, Viroa, Kyprosta, Latviaa, Unkaria, Maltaa, Puolaa, Slovakiaa ja Ruotsia koskeva) lähentymisraportti, toukokuussa 2006 julkaistu (Liettuaa ja Sloveniaa koskeva) lähentymisraportti, lokakuussa 2004 julkaistu (Tšekkiä, Viroa, Kyprosta, Latviaa, Liettuaa, Unkaria, Maltaa, Puolaa, Sloveniaa, Slovakiaa ja Ruotsia koskeva) lähentymisraportti, toukokuussa 2002 julkaistu (Ruotsia koskeva) lähentymisraportti ja huhtikuussa 2000 julkaistu (Kreikkaa ja Ruotsia koskeva) lähentymisraportti sekä maaliskuussa 1998 julkaistu EMI:n lähentymisraportti.

  22. Osittain EKP:n hoidettavaksi annettujen tehtävien osalta kansallinen lainsäädäntö ei saa rajoittaa EKP:lle annettuja tehtäviä ja toimivaltuuksia. Ks. lausunto CON/2020/15.

  23. Ks. mm. Euroopan yhteisöjen komissio v. Ranskan tasavalta, C-265/95, EU:C:1997:595.

  24. EYVL L 189, 3.7.1998, s. 42.

  25. Tämä koskee myös EKPJ:n salassapitosäännöksiä; ks. tämän lähentymisraportin kohta 2.1.4.

  26. Lausunto CON/2011/104.

  27. Ks. lausunnon CON/2019/15 kohta 2.3 ja komissio v. Euroopan keskuspankki, C-11/00, EU:C:2003:395, kohdat 134–136.

  28. Lausunto CON/2019/23.

  29. Ks. lausunnon CON/2011/104 kohta 2.2 ja lausunnon CON/2017/34 kohta 3.2.2.

  30. Ks. lausunnon CON/2021/35 kohta 2.2.

  31. Lausunto CON/2010/31.

  32. Lausunto CON/2009/93.

  33. Lausunto CON/2010/94.

  34. Lausunto CON/2016/33.

  35. Lausunnot CON/2014/25 ja CON/2015/57.

  36. Lausunto CON/2018/17.

  37. Ks. LR Ģenerālprokuratūra, C-3/20, ECLI:EU:C:2021:969, kohta 43.

  38. Ks. Rimšēvičs v .Latvia, C-202/18, EU:C:2019:139, kohta 76.

  39. Ks. Rimšēvičs v .Latvia, C-202/18, EU:C:2019:139, kohta 52 ja lausunto CON/2011/9.

  40. Ks. esim. lausunnot CON/2010/56, CON/2010/80, CON/2011/104, CON/2011/106 ja CON/2021/9.

  41. Lausunto CON/2018/23.

  42. Lausunto CON/2012/89.

  43. Lausunnot CON/2018/17, CON/2019/19 ja CON/2019/36.

  44. Lausunto CON/2018/53.

  45. Ks. lausunto CON/2019/36 ja julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Rimšēvičs v. Latvia, C-202/18, EU:C:2018:1030, kohta 77.

  46. Ks. Rimšēvičs v .Latvia, C-202/18, EU:C:2019:139, kohta 96.

  47. Lausunnot CON/2004/35, CON/2005/26, CON/2006/32, CON/2006/44, CON/2007/6, CON/2019/19 ja CON/2019/24.

  48. Ks. Rimšēvičs v .Latvia, C-202/18, EU:C:2019:139, kohta 76.

  49. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat määrittää ehdot, jotka vaaditaan niiden kansallisten keskuspankkien päätöksentekoelinten jäsenten nimittämiseksi, sillä edellytyksellä, että ehdot eivät ole ristiriidassa perussopimuksista johtuvien keskuspankin riippumattomuutta koskevien näkökohtien kanssa. Ks. lausunnot CON/2018/23, CON/2020/19 ja CON/2021/9.

  50. Lausunto CON/2021/7.

  51. Lausunnot CON/2014/24, CON/2014/27, CON/2014/56 ja CON/2017/17.

  52. EKPJ:n perussäännön artikla 30.4 soveltuu vain eurojärjestelmän sisällä.

  53. EKPJ:n perussäännön artikla 33.2 soveltuu vain eurojärjestelmän sisällä.

  54. Lausunnot CON/2016/55, CON/2020/11 ja CON/2020/13.

  55. Lausunto CON/2020/13.

  56. Lausunto CON/2018/17.

  57. EYVL L 115, 16.5.1998, s. 1.

  58. Päätös EKP/2010/26, annettu 13 päivänä joulukuuta 2010, EKP:n pääoman korottamisesta (EUVL L 11, 15.1.2011, s. 53).

  59. Tärkeimmät tätä koskevat EKP:n lausunnot ovat seuraavat: CON/2002/16, CON/2003/22, CON/2003/27, CON/2004/1, CON/2006/38, CON/2006/47, CON/2007/8, CON/2008/13, CON/2008/68 and CON/2009/32.

  60. Lausunto CON/2019/12.

  61. Lausunto CON/2019/19.

  62. Kansallisten keskuspankkien riippumattomien ulkopuolisten tilintarkastajien toimintojen osalta ks. EKPJ:n perussäännön artikla 27.1.

  63. Lausunnot CON/2011/9, CON/2011/53, CON/2015/57 ja CON/2018/17.

  64. Lausunnot CON/2015/8, CON/2015/57, CON/2016/24, CON/2016/59 ja CON/2018/17.

  65. Lausunnot CON/2017/17 ja CON/2018/17.

  66. Lausunnot CON/2009/85 ja CON/2017/17.

  67. Lausunnot CON/2009/26 ja CON/2013/15.

  68. Lausunnot CON/2009/59 ja CON/2009/63.

  69. Lausunnot CON/2009/53, CON/2009/83 ja CON/2019/21.

  70. Lausunnot CON/2009/26, CON/2012/69 ja CON/2020/13.

  71. Lausunto CON/2021/7.

  72. Lausunto CON/2019/19.

  73. Lausunnot CON/2008/9, CON/2008/10 ja CON/2012/89.

  74. Lausunto CON/2019/19.

  75. Lausunnot CON/2010/42, CON/2010/51, CON/2010/56, CON/2010/69, CON/2010/80, CON/2011/104, CON/2011/106, CON/2012/6, CON/2012/86 ja CON/2014/7.

  76. Lausunto CON/2014/38.

  77. Lausunto CON/2021/16.

  78. Lausunnot CON/2015/8 ja CON/2015/57.

  79. EYVL L 332, 31.12.1998, s. 1. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artikla 104 ja artiklan 104b kohta 1 ovat nykyään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artikla 123 ja artiklan 125 kohta 1.

  80. Ks. vuoden 2008 lähentymisraportin alaviite 13, jossa luetellaan EMIn ja EKP:n tätä koskevat lausunnot, jotka on annettu toukokuun 1995 ja maaliskuun 2008 välillä.

  81. Asetuksen (EY) N:o 3603/93 johdanto-osan kappale 14 ja artikla 7. Ks. esim. lausunnot CON/2016/21, CON/2017/4, CON/2020/37 ja CON/2021/23.

  82. Ks. lausunto CON/2021/39.

  83. Tällainen arvio ei välttämättä ole tarpeen, jos kansalliselle keskuspankille annettava tehtävä ainoastaan täydentää kansallisen keskuspankin olemassa olevia tehtäviä eikä sitä ole pidettävä todellisena uutena tehtävänä.

  84. Ks. esim. lausunto CON/2016/54.

  85. Lausunnot CON/2011/30, CON/2015/36, CON/2015/46 ja CON/2021/29.

  86. Ks. esim. lausunto CON/2015/22.

  87. Ks. osio ”Taloudellinen tuki kriisinratkaisurahastoille tai rahoitusjärjestelyille, talletusten vakuusjärjestelmille ja sijoittajien korvausjärjestelmille”, jossa käsitellään joitakin yksittäistapauksia.

  88. Lausunnot CON/2015/36, CON/2015/46, CON/2016/49, CON/2016/57 ja CON/2018/57.

  89. Lausunto CON/2015/12.

  90. Lausunto CON/2016/45.

  91. Lausunto CON/2016/54.

  92. Lausunto CON/2017/19.

  93. Lausunto CON/2017/32.

  94. Lausunto CON/2018/43.

  95. Lausunto CON/2021/29.

  96. Lausunnot CON/2020/2 ja CON/2021/35.

  97. Lausunto CON/2021/9.

  98. Lausunnot CON/2007/29, CON/2016/31, CON/2017/3 ja CON/2017/12.

  99. Lausunto CON/2019/27.

  100. Lausunto CON/2015/45.

  101. Lausunto CON/2016/31.

  102. Lausunnot CON/2015/54, CON/2016/34 ja CON/2017/3.

  103. Lausunto CON/2019/7.

  104. Lausunto CON/2019/2.

  105. Lausunto CON/2017/52.

  106. Lausunnot CON/2018/2 ja CON/2018/5.

  107. Lausunnot CON/2016/38 ja CON/2020/23.

  108. Lausunto CON/2021/34.

  109. Lausunto CON/2021/34.

  110. Lausunto CON/2017/2.

  111. Lausunto CON/2021/9. Tätä käsitellään lähemmin jäljempänä osiossa ”Taloudellinen tuki kriisinratkaisurahastoille tai rahoitusjärjestelyille, talletusten vakuusjärjestelmille ja sijoittajien korvausjärjestelmille”.

  112. Lausunto CON/2016/42.

  113. Lausunto CON/2012/4.

  114. Lausunnot CON/2011/91 ja CON/2011/99.

  115. Lausunnot CON/2009/59 ja CON/2009/63.

  116. Lausunto CON/2013/56.

  117. Lausunto CON/2015/22.

  118. Lausunnot CON/2019/20 ja CON/2021/7.

  119. Lausunto CON/2013/5.

  120. Lausunnot CON/2012/50, CON/2012/64 ja CON/2012/71.

  121. Lausunto CON/2012/4 ja sen alaviitteessä 42 mainitut muut asiaan liittyvät lausunnot. Ks. myös lausunnot CON/2016/55 ja CON/2017/1.

  122. Lausunnot CON/2020/24 ja CON/2021/17.

  123. Lausunnot CON/2015/22, CON/2016/28 ja CON/2019/16.

  124. Lausunnot CON/2011/103, CON/2012/99, CON/2015/3 ja CON/2015/22.

  125. Lausunnot CON/2015/33, CON/2015/35 ja CON/2016/60.

  126. Talletusten vakuusjärjestelmistä 16 päivänä huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EY (EYVL L 173, 12.6.2014, s. 149) johdanto-osan kappale 27.

  127. Sijoittajien korvausjärjestelmistä 3 päivänä maaliskuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY (EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22) johdanto-osan kappale 23.

  128. Lausunnot CON/2020/24 ja CON/2021/17.

  129. Lausunnot CON/2011/83 ja CON/2015/52.

  130. Lausunto CON/2011/84.

  131. Asetuksen (EY) N:o 3603/93 artikla 4 ja lausunto CON/2013/2.

  132. Asetuksen (EY) N:o 3603/93 artikla 5.

  133. Asetuksen (EY) N:o 3603/93 artikla 6.

  134. Lausunto CON/2013/3.

  135. Lausunnot CON/2009/23, CON/2009/67 ja CON/2012/9.

  136. Ks. mm. lausunnot CON/2010/54, CON/2010/55 ja CON/2013/62.

  137. Lausunto CON/2012/9.

  138. Ks. tältä osin Smaranda Bara ym. v. Casa Naţională de Asigurări de Sănătate ym., C-201/14, EU:C:2015:638, kohta 22 ja Peter Gauweiler ym. v. Deutscher Bundestag, C-62/14, EU:C:2015:400, kohta 100.

  139. Neuvoston asetus (EY) N:o 3604/93, annettu 13 päivänä joulukuuta 1993, perustamissopimuksen 104 a artiklassa tarkoitetun erityisoikeuksia koskevan kiellon soveltamiseksi tarvittavien määritelmien täsmentämisestä (EYVL L 332, 31.12.1993, s. 4). Euroopan yhteisön perustamissopimuksen artiklasta 104 a on tullut perussopimuksen artikla 124.

  140. Asetuksen (EY) N:o 3604/93 artiklan 3 kohta 2 ja sen johdanto-osan kappale 10.

  141. Julkisasiamies Elmerin ratkaisuehdotus Société civile immobilière Parodi v. Banque H. Albert de Bary et Cie., C-222/95, EU:C:1997:345, kohta 24.

  142. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

  143. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 artiklan 4 kohdan 1 alakohta 1.

  144. Direktiivin 2013/36/EU artikla 8.

  145. Tätä tukevat asetuksen (EY) N:o 3604/93 artiklan 3 kohta 2 ja sen johdanto-osan kappale 9.

  146. Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2015/510, annettu 19 päivänä joulukuuta 2014, eurojärjestelmän rahapolitiikan kehyksen täytäntöönpanosta (yleisasiakirjasuuntaviivat) (EKP/2014/60) (EUVL L 91, 2.4.2015, s. 3).

  147. Mitä korkeampi varantovelvoite on, sitä vähemmän rahaa pankit voivat käyttää antolainaukseen, mikä johtaa siihen, että rahaa luodaan vähemmän.

  148. Ks. EKPJ:n perussäännön artikla 19, neuvoston asetus (EY) N:o 2531/98, annettu 23 päivänä marraskuuta 1998, Euroopan keskuspankin soveltamista vähimmäisvarannoista (EYVL L 318, 27.11.1998, s. 1), Euroopan keskuspankin asetus (EY) N:o 1745/2003, annettu 12 päivänä syyskuuta 2003, vähimmäisvarantojen soveltamisesta (EKP/2003/9) (EUVL L 250, 2.10.2003, s. 10) ja Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1071/2013, annettu 24 päivänä syyskuuta 2013, rahalaitossektorin taseesta (EKP/2013/33) (EUVL L 297, 7.11.2013, s. 1).

  149. Perussopimuksiin liitetyssä Latvian tasavallan, Unkarin tasavallan ja Maltan tasavallan julistuksessa yhteisen rahan nimen kirjoitusasusta perussopimuksissa todetaan, että ”vaikuttamatta perussopimuksissa tarkoitetun, seteleissä ja metallirahoissa käytettävän Euroopan unionin yhteisen rahan yhdenmukaiseen kirjoitusasuun Latvia, Unkari ja Malta julistavat, että yhteisen rahan nimen kirjoitusasu, sen perussopimusten latvian-, unkarin- ja maltankielisessä tekstissä käytetyt johdokset mukaan lukien, ei vaikuta latvian, unkarin ja maltan kielen voimassa oleviin nykyisiin sääntöihin”.

  150. EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1.

  151. Lausunto CON/2012/87.

  152. Lausunto CON/2020/2.

  153. Lausunnot CON/2010/30 ja CON/2010/48.

  154. Ks. erityisesti perussopimuksen artiklat 127 ja 128 sekä EKPJ:n perussäännön artiklat 3–6 ja 16.

  155. Perussopimuksen artiklan 127 kohdan 2 ensimmäinen luetelmakohta.

  156. Lausunnot CON/2012/105, CON/2013/90 ja CON/2013/91.

  157. Esimerkiksi säännökset, jolla saatetaan jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8 päivänä marraskuuta 2011 annettu neuvoston direktiivi 2011/85/EU (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41) osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ks. lausunnot CON/2013/90 ja CON/2013/91.

  158. Lausunnot CON/2009/99, CON/2011/79 ja CON/2017/1.

  159. Lausunto CON/2010/8.

  160. Lausunto CON/2008/34.

  161. Perussopimuksen artiklan 127 kohdan 2 kolmas luetelmakohta.

  162. Lukuun ottamatta valuuttamääräisiä käyttövaroja, joita jäsenvaltioiden hallitukset voivat pitää hallussaan perustamissopimuksen artiklan 127 kohdan 3 nojalla.

  163. Tältä osin kansallisessa lainsäädännössä olisi varmistettava johdonmukaisuus unionin lainsäädännössä vahvistettujen tiedonantovaatimusten kanssa. Ks. lausunto CON/2020/29.

  164. Lausunto CON/2013/88.

  165. Lausunnot CON/2015/5 ja CON/2015/24.

  166. EKPJ:n perussäännön artikla 26.

  167. EKPJ:n perussäännön artikla 27.

  168. EKPJ:n perussäännön artikla 28.

  169. EKPJ:n perussäännön artikla 30.

  170. EKPJ:n perussäännön artikla 32.

  171. Tässä raportissa tarkastellaan valuuttojen eurokursseja eli sitä, kuinka paljon kutakin valuuttaa saa yhdellä eurolla. Kun valuutta vahvistuu suhteessa euroon, sen eurokurssi laskee. Kun valuutta heikkenee, sen eurokurssi nousee eli yhdellä eurolla saa suuremman määrän valuuttaa. Muutos ilmaistaan prosentteina.

  172. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 3 kohdan nojalla laadittu kertomus (COM (2022) 630 final).

  173. Euroopan komission tiedonanto, Talouspolitiikan EU-ohjausjakso 2022 - Kevätpaketti (COM (2022) 600 final).

  174. Next Generation EU ‑ohjelman mahdollisia vaikutuksia on analysoitu tutkimuksessa ”The economic impact of Next Generation EU: a euro area perspective”, Occasional Paper Series, n:o 291, EKP, huhtikuu 2022.

  175. Instituutioiden laatua on vaikea mitata, ja indikaattoreita voidaan tulkita monin tavoin.
    Havaintopohjaisilla mittareilla on tiettyjä etuja. Kyselytutkimusten avulla saadaan yleiskuva mittauskohteesta, kun taas yksittäisiä elementtejä mittaavilla indikaattoreilla kuva voi olla varsin yksipuolinen. Havaintopohjaiset mittarit eivät tuota absoluuttista tietoa, mutta niiden avulla on helpompi vertailla eri maiden tilannetta, kunhan ne eivät rakenteellisesti vääristä joidenkin maiden tietojen tulkintaa. Indikaattoreita määritettäessä ei kannata tarkastella ainoastaan, mitä maiden lainsäädäntöön on kirjattu, vaan niissä on otettava huomioon todellinen tilanne eli miten lait on pantu täytäntöön. Monenlaiset institutionaaliset mallit voivat osoittautua toimiviksi, ja mittausvirheiden välttämiseksi voi olla hyvä toteuttaa havaintopohjaisia tutkimuksia, ennen kuin talouspolitiikan ohjausjärjestelmän eri osa-alueita ryhdytään arvottamaan.
    Kyselytutkimuksissakin voi kuitenkin ilmetä vääristymiä. Kysymysten asettelu vaikuttaa tuloksiin, ja lähiaikojen kehitys voi painottua vastauksissa.
    Kuvioissa 3.8 ja 3.9 esitetään siksi sekä kyselytutkimuksiin että institutionaalisiin indikaattoreihin perustuvia tuloksia. Esimerkiksi korruptiota mitataan havaintopohjaisesti, kun taas kilpailukyvyn mittarit ovat objektiivisempia.
    EU-maiden instituutioiden indikaattoreita on viime vuosina kehitetty sekä analyyttisesta että poliittisesta näkökulmasta, mutta mittausmenetelmissä on yhä parantamisen varaa. Eri maissa instituutioiden laatu ja hyvä hallinto ilmenevät eri tavoin, joten vertailu on vaikeaa ja sitä on täydennettävä maakohtaisilla pidemmän aikavälin arvioilla. Instituutioiden laatu ja hyvä hallinto ovat niin tärkeitä pitkän aikavälin vaurauden, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta, että on tärkeää jatkaa niiden mittaamista ja mittausmenetelmien kehittämistä.